- Mutta enemmän on sitä jengiä, joka on mukana meiningissä ja ihan oikeasti haluaa oppia, kertoo STT:lle suomalaiskoulutusta organisoivan Lion Defence Team -yhdistyksen perustaja Tomi Hiltunen.

Yhdistys on toiminut viime syksystä alkaen, mutta Hiltunen laskee olleensa reilun vuoden aikana mukana järjestelemässä noin 5 000 ukrainalaisen kouluttamista.

Hänen mukaansa erityisen aktiivisia oppilaita ovat ne, jotka tietävät olevansa pian lähdössä rintamalle.

Hän kommentoi puheita ukrainalaisten heikosta lähtötasosta toteamalla Ukrainan olevan iso maa, jolla on isot ja nopeaan tahtiin rakennetut aseelliset puolustusjoukot. Tämän vuoksi koulutuksessa on alueellisia ja joukkokohtaisia eroja.

Keitä suomalaiset sotilaskouluttajat sitten ovat?

- Meillä on evp-porukkaa (entistä Puolustusvoimien kantahenkilökuntaa) ja kaikenikäisiä reserviläisiä, nuorimmat parikymppisiä ja vanhimmat viisikymppisiä, Hiltunen kertoo.

MUKANA on myös suomalaisia terveydenhoidon ammattilaisia antamassa taisteluensiapukoulutusta, hekin aktiivisia reserviläisiä.

- Haluamme pitää koulutuksen tason korkeana, Hiltunen perustelee.

Sotilaallisia taitoja kouluttavilta edellytetään joko aiempaa toimintaa Maanpuolustuskoulutuksessa (MPK) tai esimerkiksi kuulumista maakuntajoukkoihin. Tämä takaa sen, että repussa on päivitettyjä taitoja ja riittävästi kertaamista. Nuorimmilla eduksi ovat tuoreet muistot varusmiespalveluksesta.

- Suomessa on hyvä sotilaskoulutus. Niillä perustiedoilla, jotka intissä saa, pärjää täällä tosi pitkälle, Hiltunen sanoo.

Yhteneväinen koulutustausta takaa sen, että 4-6 hengen koulutustiimi saadaan melko nopeasti samalla viivalle sen suhteen, miten ja millaista koulutusta ukrainalaisille noin viikon aikana annetaan.

- Pääosin se on peruskoulutusta, eli puhutaan ensiavusta, turvallisesta aseenkäsittelystä, ryhmien ja joukkojen liikkumisesta sekä perustaistelumenetelmistä.

Varusmiespalveluksesta tuttujen oppien lisäksi suomalaiset kouluttavat pienlennokkien (drone) käyttämistä tiedustelussa.

Ennakkosuunnitelmista ei tosin voi aina pitää kiinni. Koulutuspaikalle saattaakin ilmestyä 80 oppilasta 40 sijaan, ja esimerkiksi aseen käsittely voi olla hakusessa, vaikka joukolla piti jo olla taistelijan peruskoulutus saatuna.

- Pyrimme olemaan joustavia. Aina joutuu soveltamaan, mutta maan ollessa sodassa haluamme tehdä kaiken voitavamme, Hiltunen sanoo.

LION Defence Team on kouluttanut tähän mennessä vapaaehtoisista koostuvien Ukrainan aluepuolustusjoukkojen ja kansalliskaartin sekä myös Ukrainan rajavartioston jäseniä – ei siis esimerkiksi varsinaisen armeijan sotilaita. Suomalaiset luokitellaan Ukrainassa “epävirallisiksi vapaaehtoisiksi”.

- Epävirallisuus rajoittaa sitä, missä ja ketä me voimme kouluttaa. Meille rajavartiosto ja kansalliskaarti ovat olleet hyviä kumppaneita, ja palaute on ollut erittäin positiivista. Näistä molemmat osallistuvat taistelutehtäviin asevoimien rinnalla, Hiltunen kertoo.

Kysyntää koulutukselle on riittänyt. Toukokuun kalenteriin on merkitty neljä eri koulutustapahtumaa.

Tunnustusta on tullut myös Ukrainan viralliselta taholta muun muassa asevoimien komentajan Valeri Zaluzhnyin maaliskuussa myöntämän ansiomerkin muodossa. Suomalaisyhdistyksen jatkuva huolenaihe on kuitenkin rahan riittäminen.

- Isoin hidaste on resurssipuoli. Ei ole sopivia, luotettavia ajoneuvoja ja rahaa maksaa dieseleitä ja sen semmoisia kouluttajien ja humanitaarisen porukan liikkumiseen, Hiltunen kertoo.

Toistaiseksi yhdistys on korvannut kouluttajille matkakulut ja majoituksen, mutta esimerkiksi päivärahoja ei ole voitu maksaa. Onneksi vapaaehtoisia lähtijöitä on silti riittänyt.

- Olisi tietysti hyvä, että jonkinlainen korvaus voitaisiin maksaa. Nyt toiminta on rajattu siihen, kuinka paljon kenenkin säästöt ja lomapäivät kestävät täällä olemista. Tekemistä kyllä riittäisi, Hiltunen sanoo.

Hän korostaa yhdistyksen käyttävän varoja harkiten ja kohtuudella, eikä esimerkiksi ravintolaillallisia tai vapaa-ajan menoja kustanneta. Matkustamisessakin suositaan halvinta vaihtoehtoa.

VIRALLINEN Suomi on mukana tukemassa ukrainalaisten sotilaskoulutusta Britanniassa ja Puolassa muun muassa EU:n kautta. Hiltunen kertoo työskentelevänsä sen selvittämiseksi, voisivatko myös Ukrainassa toimivat suomalaiskouluttajat saada jotain tukea Suomen valtiolta.

Hiltunen huomauttaa, että edellä mainituissa virallisissa koulutusprojekteissa työskentelevät suomalaiskouluttajat ovat hänen tietääkseen osittain reserviläisiä.

- Mekin olemme aktiivisia reserviläisiä eli pystymme antamaan periaatteessa samantasoista koulutusta. Nyt on jo tehty pienillä resursseilla aika paljon, mutta se on mennyt meidän omasta taskusta ja siitä, mitä on yhdistykselle saatu kerättyä, Hiltunen kertoo.

Toistaiseksi esteenä on Hiltusen mukaan vaikuttanut olleen se, että Suomessa kaivattaisiin virallista pyyntöä koulutustuesta korkeammalta viralliselta ukrainalaistaholta. Viralliset kanavat ovat Ukrainassa kuitenkin hitaita, vaikka suomalaisten saama palaute on ollut erinomaista ja toiminnalle on kysyntää, Hiltunen kertoo.

Ukrainalaisten omia resursseja sotilaskoulutukseen rajoittaa osaltaan se, että ammattisotilaat ovat olleet enemmän tai vähemmän kiinni rintamavastuussa sodan alusta alkaen. Asevoimien koko on myös paisunut valtavasti viime vuoden helmikuun jälkeen.

Sotilaskoulutuksen lisäksi toinen puoli Lion Defence Teamin työstä on humanitaarinen apu. Jokainen kouluttajia Suomesta Ukrainaan tuova auto on ahdettu täyteen avustustarvikkeita. Kohteena on muun muassa lähellä Valko-Venäjän rajaa sijaitseva lastenkoti.

- He ovat joutuneet siirtymään kellaritiloihin jatkuvien ilmahälytysten takia, ja siellä on märkä maalattia. Pyrimme parantamaan heidän tilannettaan, Hiltunen kertoo.

Ukrainaan viedään myös korkealaatuisia lääkintätarvikkeita.

- Ukrainassa näkee esimerkiksi paljon halpoja kopioita kiristyssiteistä. Niitä on hajonnut jo useampi koulutusten aikana. Sellaisen varaan ei kenenkään pitäisi joutua laittamaan henkeään, Hiltunen kertoo.

STT / Niilo Simojoki