– Ei kukaan ole niin hullu, Tuomas Savonen sanoo kysyttäessä, tunteeko hän muita väitöskirjan tehneitä toimittajia.

Ainakaan politiikan toimittajat eivät ole juuri väitelleet. Pari muutakin henkilöä Suomen tietotoimiston politiikan toimittajana työskentelevä Savonen kuitenkin keksii.

Savonen väitteli jo vuonna 2020 mutta tuoreeltaan häneltä on ilmestynyt väitöskirjan aiheesta laajennettu kirja amerikansuomalaisen kommunistijohtajan Gus Hallin elämästä.

USA:han palattuaan Hall istui vankilassa muun muassa väkivaltaisiksi yltyneiden mielenosoitusten takia.

1940-luvun mittaan Hall nousi kommunistisen puolueen johtoelimiin ja joutui muun puoluejohdon lailla syytteeseen vuoden 1949 suuressa kommunistioikeudenkäynnissä. Muiden puoluejohtajien tavoin Hall sai vuosien vankilatuomion, jonka istumista hän yritti välttää pakenemalla Meksikoon. Pakomatka jäi kuitenkin lyhyeksi, ja Leavenworthin vankila Kansasissa kutsui kommunistijohtajaa.

Vuosikymmenten pääsihteerin urallaan Hall tapasi ja tunsi kaikki eri maiden tärkeät kommunistijohtajat ja osallistui kotimaassaan neljä kertaa presidentinvaaleihin. Tosin äänisaalit jäivät promilletasolle.

TUOMAS Savonen kertoo tienneensä jo teini-ikäisenä Gus Hallin olemassaolosta.

– Ajattelin tuolloin, että onpa erikoinen tarina, hän sanoo ja nostaa esiin 1980-luvun populaarikulttuurin luoman mielikuvan Amerikasta onnelana.

Vaikka Savonen oli jo nuorena tietoinen myös USA:n monista sosiaalisista epäkohdista, hänestä oli jännittävää havaita, että maassa ylipäänsä on kommunistinen puolue – ja vieläpä, että sen pääsihteerinä toimii toisen polven amerikansuomalainen.

Marxista periytyvillä politiikan suuntauksilla tai ajattelutavoilla ei ole juuri ollut sijaa amerikkalaisessa politiikassa. Jonkinlaisena kummajaisena viime vuosilta voitaneen pitää presidentinvaalien demokraattien esivaalissa näkyvästi esillä ollutta Bernie Sandersia.

Sosialistinakin pidetyn Sandersin tarinaa Savonen pitääkin yhtenä USA:n komeimmista vasemmistolaisten poliitikkojen joukossa.

Vain ajatusleikkinä voi pohtia, miltä maailma näyttäisi, jos USA:han olisi kunnolla jalkautunut sosialidemokraattinen puolue.

Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Miksi ei? Savonen nimeää tämän klassiseksi sosiologian ja politiikan tutkimuksen kysymykseksi. Hän kertaa, että asiaa voidaan selittää voimakkaalla siirtolaisuudella ja siirtolaisten individualismilla, USA:n työväenluokan epäyhtenäisyydellä, antistatismilla eli valtionvastaisuudella, luokkaidentiteetin puuttumisella, korkealla elintasolla tai vaikkapa voimakkaalla sosiaalisella liikkuvuudella. Vahvalle työväenluokkaiselle identiteetille ei kerta kaikkiaan ollut kasvutilaa.

Lisäksi USA:ssa on vahva kaksipuoluejärjestelmä, jossa kolmansien puolueiden on ollut erittäin vaikea nousta minkäänlaiseen asemaan. Kommunisteja myös vainottiin ja jo paljon aiemmin kuin 1950-luvun ”mccarthyismin” aikana, jolloin Gus Hall lusi sellissä.

KOVANA lukutoukkana Tuomas Savosella oli jo 2000-luvun vaihteessa tapana tilata kirjoja Amazonin verkkokirjakaupasta. Hän teki kirjakaupan palvelussa haun muistamansa Gus Hallin elämäkerrasta ja huomasi yllätyksekseen, että sellaista ei ollut tarjolla.

Hall-kiinnostus johti väitöskirjan valmistumiseen Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Väitöskirja tarkastelee Hallin amerikansuomalaista taustaa ja nousua Yhdysvaltain kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1959, mutta sen pääfokus on Hallin neljä vuosikymmentä kestäneen pääsihteeriyden ensimmäisessä kymmenessä vuodessa.

Hall syntyi 1910 eli seitsemän vuotta ennen Venäjän lokakuun vallankumousta ja kuoli reilut kymmenen vuotta Berliinin muurin murtumisen jälkeen.

Savosen uunituore popularisoitu teos käy läpi koko Hallin uran ja elämän. Moskovan mies vakoilun verkossa – Amerikansuomalaisen Gus Hallin erikoinen elämä (Otava 2023) kuljettaa rinnallaan myös jo väitöskirjassa hahmoteltua agenttitarinaa. Kaksi Hallin läheistä alaista Jack ja Morris Childs työskentelivät vuosikausia Hallin tietämättä FBI:n leivissä yhdessä Yhdysvaltain liittovaltion poliisin menestyneimmistä operaatioista.

OPERAATIO Solon kautta FBI sai paikoin erittäin arvokasta tietoa Neuvostoliiton ja Kiinan kommunististen puolueiden ytimistä. Kuten Hallilla myös Morris Childsilla oli suora pääsy Kremlin korkeimman johdon puheille. Kirja kuvaa herkullisen piinaavalla tavalla vakavista sydänoireista kärsineen Childsin toimintaa ja valtavia paineita, kun hän pelkäsi pitkillä Neuvostoliiton matkoillaan paljastuvansa.

Childs hoiti myös Neuvostoliiton kommunistisen puolueen rahaliikennettä Yhdysvaltoihin päin.

Esimerkiksi Neuvostoliiton ja Kiinan välirikosta 1950-luvulla saatiin Solon avulla kullanarvoista tiedustelutietoa.

– Kun toinen veljeksistä oli John F. Kennedyn murhan aikaan Neuvostoliitossa, tuolloinkin sieltä oli tuotavissa aika ainutkertaista informaatiota, Savonen kertoo.

Operaation merkitys väheni 1970-luvulle tultaessa.

1920-LUVUN alussa amerikansuomalaiset olivat Yhdysvaltain kommunistisen puolueen suurin etninen ryhmä.

– Tämä juonsi juurensa suomalaisten vahvaan yhdistystoiminnanperinteeseen ja taipumukseen perustaa työväenyhdistyksiä, Savonen toteaa.

Hänen mukaansa suomalaisten radikalisoitumista USA:ssa selittää myös kielen oppimisen vaikeus. Amerikkaan muuttanut Gus Hallin isä Matti Halberg ei koskaan oppinut englantia. Esimerkiksi ruotsalaiset siirtolaiset mukautuivat paikallisiin oloihin suomalaisia helpommin.

Suomesta tulleista siirtolaisista suuri osa tuli maaseudulta hyvin köyhistä oloista. Hallin suku on lapualaislähtöistä. Suomalaiset pakkautuivat pitkälti omiin yhteisöihinsä.

Gus Hallin (syntyjään Arvo Kustaa Halberg) mukaan hänen isänsä kuului Yhdysvaltain kommunistisen puolueen perustajajäseniin. Savonen kuitenkin toppuuttelee – hän ei ole pystynyt todentamaan tätä. Gus Hallilla oli myös taipumus paisutella asioita, ehkä tätäkin.

Hänen vanhempansa olivat kyllä ay-ihmisiä ja kummatkin mukana Yhdysvaltain kommunistisen puolueen toiminnassa, johon myös poika Arvo tempautui nuorena.

1930-luvun taitteessa Gus Hall opiskeli parisen vuotta Neuvostoliitossa Lenin-koulussa, jossa koulutettiin johtavia kommunisteja eri maihin.

– Sinne lähetettiin lupaavat nuoret puolueaktiivit.

OTTO-WILLE Kuusisen vaimo Aino Kuusinen oli noina aikoina Kommunistisen internationaalin eli Kominternin asiamiehenä USA:ssa. Savonen pohtii, että Aino Kuusinen on saattanut olla valitsemassa Lenin-kouluun jo laajan ay-kokemuksen kerännyttä Hallia.

Savonen tiivistää, että Hallilla oli rikkumattoman puhdas proletaarinen tausta, minkä valttikortin käytön hän osasi niin Lenin-kouluun päästessään kuin muutoinkin urallaan maksimoida.

Vaikka suomalaisten rooli Yhdysvaltain kommunistisen puolueen alkuvuosien jälkeen kapeni, Hall onnistui etenemään puolueen johtoon sen pääsihteeriksi. Miksi?

Voimakkaan työväentaustan lisäksi Hallin arvokasta pääomaa oli Savosen mukaan myös se, että tämä oli ollut 1930-luvulla perustamassa terästyöläisten liittoa sekä mukana aktiivisesti lakkokahinoissa. Valttikortti oli myös vankilakokemus sekä osallistuminen sodankäyntiin Japania vastaan toisessa maailmansodassa.

– Vaikkakin laivaston moottorivarikoilla tuskin laukaustakaan ampumatta.

Savosen mukaan Hallissa oli myös roima annos puhdasta vallanhalua ja häikäilemättömyyttä, poliittista pelisilmää ja häikäilemätöntä opportunismia.

HALL oli linjansa valinnut. Hän tuki Neuvostoliiton kantoja säännönmukaisesti ja aina, kun sosialistisessa leirissä kuohui. Näin kävi yhtä lailla Tšekkoslovakian miehityksen aikoihin kuin Berliinin muurin murtuessa. Hall oli kriittinen Mihail Gorbatšovia kohtaan ja tuki jopa Gennadi Janajevin epäonnistunutta junttaa.

Ei olekaan ihme, että Hallin toiminta jakoi myös Yhdysvaltain kommunistista puoluetta. Se todennäköisesti esti puolueen hyötymisen USA:n 1960-luvun vahvasta uusvasemmistolaisesta aallosta.

Hallin jämähtänyttä linjaa voitaneen selittää sillä, että Yhdysvaltain kommunistinen puolue sai varsin avokätisestä rahallista tukea Neuvostoliitosta. Tästä hyötyi myös pääsihteeri itse.

Savonen toteaa, että kyynisesti ajatellen Hallin horjumaton uskollisuus Neuvostoliitolle johtui vain ja ainoastaan rahasta. Toisaalta Hallissa oli myös aimo annos aitoa uskoa proletaariseen internationalismiin eli nimenomaan neuvostoliittolaiseen marxismi-leninismin tulkintaan.

– Hän oli kasvanut siihen. Hänen lapsuuden suuriin kokemuksiinsa lukeutui lokakuun vallankumous, Savonen muistuttaa.

Väitöskirjaa työstäessään Savonen perehtyi myös poliittisen sosialisaation teorioihin. Niiden mukaan perhetausta määrittää keskeisesti poliittista orientaatiota. Monet toisen polven siirtolaiset eivät kuitenkaan omaksuneet vanhempiensa ideologiaa, vaan sopeutuivat kivuttomasti kapitalistiseen järjestelmään. Tämä ei toteutunut Hallin kohdalla.

Toisaalta Savonen huomauttaa, että Hall eräällä tavalla eli todeksi amerikkalaisen unelman – syrjäseutujen kaivostyöläisen poika nousi New Yorkin esikaupungin hienon omakotitalon asukiksi. Tämä tapahtui kuitenkin Neuvostoliiton rahoilla.

GUS Hall on yhä jossain määrin tunnettu nimi Yhdysvalloissa, toki ei tavallinen kansan keskuudessa. Hän on eräänlainen politiikan kuriositeetti, varmasti amerikkalaisessa yhteiskunnassa osin myös vitsi.

– Olen todennut tästä kirjastanikin, että tämä ei ole suurmieselämäkerta vaan enemmänkin kuriositeettielämäkerta. Hall on laajemmassa katsannossa triviaalihahmo, mutta mielenkiintoinen hahmo siinä mielessä, kuinka absurdeja elämäntarinoita kylmän sodan kahtiajako pystyi luomaan, Savonen summaa.

Viime vuosina Hallin nimeä ovat pitäneet esillä etenkin trumpilaiset republikaanit, kun he ovat kauhistelleet entisen CIA-pomon John O. Brennanin nuoruuden edesottamuksia.

CIA:n päällikkönä 2013-2017 toiminut Brennan on kertonut äänestäneensä nuorena yliopisto-opiskelijana vuoden 1976 presidentinvaaleissa Hallia. Savonen on tulkinnut, että Brennan ei välttämättä tehnyt äänestyspäätöstään kovin vakavalla mielellä. Siitä huolimatta trumpilaiset ovat nostaneet Brennanin toiminnan esimerkiksi amerikkalaisen systeemin mädännäisyydestä, koska CIA:n pomoksikin voi nousta kommunistia äänestänyt henkilö.

Yhdysvaltain kommunistisen puolueen huippukausi ajoittui 1930-luvulle, jossa se oli vahvasti mukana ammattiyhdistysliikkeen rakentamisessa. Tuolloin puolueella voidaan sanoa olleen jonkinlaista reaalista merkitystä yhteiskunnassa, joskaan ei lähellekään samanlaista kuin monilla eurooppalaisilla kommunistisilla puolueilla.

Toisen maailmansodan kieppeillä puolueella oli parhaimmillaan liki 100 000 jäsentä.

Savonen toteaa, että vaikka puolue oli melko mitätön, se nousi myös maccarthyismin luoman viholliskuvan takia 1950-luvulla kohtuuttomankin merkittävään rooliin yhdysvaltalaisessa julkisuudessa.

SAVOSEN mukaan Neuvostoliitossa tietenkin ymmärrettiin, ettei yhdysvaltalaisella sisarpuolueella ole mitään reaalisia menestymisen mahdollisuuksia USA:ssa. Niinpä puolue olikin Neuvostoliitolle lähinnä hyödyllinen propagandaväline.

Neuvostoliittoon mennessään Gus Hall sai aina laajan huomion valtakunnan pää-tv-kanavaa myöten ja tapasi kommunistisen puolueen kulloisetkin johtajat. Kansalaisille voitiin näyttää juhlavasti, miten Amerikassakin on kommunistinen puolue.

Eurokommunismi noustessa 1970-luvun puolivälissä ja monien länsimaisten kommunististen puolueiden ottaessa etäisyyttä Neuvostoliittoon Hall pysyi tiukkana neuvostokommunismin kannattajana. Tämä sai aikoinaan Leonid Brežnevin ylistämään Yhdysvaltain kommunistista puoluetta ainoana oikean linjan edustajana länsimaisten kommunistipuolueiden joukossa.

Savonen lausuu erästä yhdysvaltalaiskommunistia lainaten, että USA:n kommunistipuolue oli kuin paimenkoira, joka alkoi räksyttää, jos jossain muussa maassa yritettiin irtautua neuvostokommunismin laumasta. Puolue eli eräänlaisessa itseään ruokkivassa kehässä. Kun se ei pystynyt hankkimaan rahoitusta kotimaasta, siitä kasvoi Neuvostoliiton kuuliainen käskyläinen.

Tällä hetkellä Yhdysvaltain kommunistinen puolue on Savosen mukaan kitkutteleva pikkuputiikki, joka omistaa Manhattanilla kivitalon, josta ilmeisesti muutama kerros on yhä puolueen käytössä. Savosen väitöstyöhön liittyvästä käynnistä paikan päälle on kuitenkin vierähtänyt jo reilusti yli vuosikymmen.

Savonen arvioi, että puolueessa on yhä muutama tuhat jäsentä. Vuosituhannen vaihteessa se oli innokkaasti mukana globalisaatiokriittisessä toiminnassa ja juuri nyt se tukee kannanotoillaan vahvasti palestiinalaisia Gazan sodassa.