– Tämän vuoksi Suomella on oltava jatkuva kyky vastata laaja-alaiseen vaikuttamiseen, pitkäkestoiseen sotilaalliseen painostamiseen ja ”vuosia kestävään laajamittaiseen sodankäyntiin” sekä omin voimin että osana Natoa.

Häkkänen toteaa, että puolustuskyvyn kehittäminen vaatii lisäresursseja niin henkilöstöön kuin erityisesti Maavoimien kalustoon. Hän muistuttaa, että resurssitarpeet olisivat vielä nykyistäkin suuremmat ilman Suomen jäsenyyttä Natossa. Nyt kynnys hyökätä Suomeen on noussut aiempaa korkeammalle.

-  Tämä pelote on ensiarvoisen tärkeä, eikä sille ole mahdollista antaa euromääräistä hintalappua. Voisi sanoa, että Suomi on nettosaaja Natossa — sotilaallisessa konfliktissa Suomi olisi avun vastaanottajamaa, Häkkänen totesi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) seminaarissa Helsingissä tiistaina.

-  Voi jopa sanoa, että niiden merkitys korostuu.

Puolustusselonteko antaa poliittisen selkänojan puolustuksen kehittämiselle ja kertoo Häkkäsen mukaan kansalaisille, miten Suomen puolustuksesta pidetään huolta pitkälle tulevaisuuteen.

-  Samalla se on vahva viesti Suomen ulkopuolelle, niin liittolaisille ja kumppaneille kuin mahdollisille vastustajillekin, siitä että Suomi ottaa puolustuksensa edelleen erittäin vakavasti.

MAAVOIMIEN kehittämisen osalta Häkkänen yksilöi puheessaan joitain konkreettisia tarpeita. Maavoimien laajuudesta johtuen tarvittavat toimet eivät kohdistu yksittäiseen kalustotyyppiin.

-  Maavoimien kyky liikkuviin operaatioihin heikkenee 2030-luvulla merkittävästi, ellei nykyisen rynnäkkö- ja taistelupanssarivaunukaluston kykyä ylläpidetä sekä korvata käyttöikänsä päässä olevaa kalustoa uusilla suorituskyvyillä.

Merkittävimmät vanhenevat järjestelmät ovat hänen mukaansa jalkaväen taisteluajoneuvo, pioneerien ponttonikalusto sekä lähitaistelua tukevan tykistön ja kranaatinheittimien suorituskyky.

Sodankäynnissä Ukrainassa ovat käynnissä historiallisen tärkeät viikot, Häkkänen painotti. Venäjä on kiihdyttänyt syksyn aikana sotatoimiaan ja onnistunut liittolaisuuksien syventämisessä Pohjois-Korean, Iranin ja myös Kiinan kanssa.

-  Tuloksia tulee ihan konkreettisella tasolla. Meidän ei pidä aliarvioida näiden maiden kykyä uhrata resursseja ja toimia päättäväisesti heidän jopa mielivaltaisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Hänen mukaansa tilannetta mutkistavat samaan aikaan hallitusten ja hallintojen vaihtumiset tärkeissä länsimaissa. Sodan lopputuloksen ei pidä antaa palkita Venäjää, ja siksi rauhanpuheiden kanssa pitää olla varovainen, ettei niitä vahingossakaan tulkita Kremlissä merkiksi sotaväsymyksestä.

-  Venäjän väkivaltaista imperialismia pitää vastustaa antamalla yhä vahvempaa apua Ukrainalle juuri näinä hetkinä.