Nyt selitellään. Selitykset ovat samaa tasoa kuin jos tädillä olisi ne kaksi soikeata niin hän olisi setä.

Miksi ei reilusti myönnetä, että Suomen urheilua johdetaan Kalervo Kummolaa lukuun ottamatta ala-arvoisesti? Niin johtajat kuin valmentajatkaan eivät ole tehtäviensä tasalla. Me voisimme yhdistää kansaa eritoten urheilun johtamisessa. Miksi sitä ei tehdä?

Urheilu ja sen seuraaminen on suomalaisten sydäntä lähellä. Tähän ilmiöön on Yleisradio vastannut kiitettävästi. Sähköisten viestintävälineiden tarjonta on yltäkylläistä. Varsinkin tv 2 on vastannut huutoon isoin kirjaimin. On ilo istahtaa TV:n ääreen ja olla mukana suorissa tässä ja nyt tv-lähetyksissä. Yle on satsannut rahallisesti erittäin paljon ja siitä suuret kiitokset.

Mutta miten tähän on tultu? Kertaanpa omia muistojani. VUonna 1936 Berliinissä pidettiin olympiakisat, joita seurasin Hakaniemen torilla, jonne oli asennettu ämyreitä eripuolille välittämään Martti Jukolan asiantuntevia selostuksia. Kotonani Arenantalossa Hämeentie 2:ssa istahdin isän viereen kuuntelemaan radion kidekoneen antia samasta tapahtumasta. 1940-luvulla tuli esiin sotakirjeenvaihtaja Pekka Tiilikainen, joka oli Pohjoismaiden uintimestari. Hänestä kehittyi legenda urheiluselostusten tunteikkaana tekijänä. Myös metsäradio oli Pekan tuote.

Vuonna 1952 omat olympiakisamme välittyivät edelleen radion välityksellä, jolloin mukaan tuli runoratsu Paavo Noponen. Tämän vuosikymmenen loppupuolella televisio otti ensiaskeleita Suomessa. 1960 Rooman olympiakisat saatettiin nähdä jo pienimuotoisena meilläkin. Selostajina olivat Varkauden pikajuoksija Adolf Turakainen ja postimies Matti Tuura. Tämän vuosikymmenen alussa Pekka Tiilikainen järjesti urheiluselostajille kurssit, joihin osallistui 13 miestä.

TV:n urheilutoimituksen päälliköksi suunniteltiin Paavo Noposta, mutta hän halusi pysyä Pekka Tiilikaisen aisaparina ääniradion puolella. Tehtävään valittiin Ilta-Sanomien toimittaja Anssi Kukkonen, joka suunnitteli Urheiluruudun tuomista meille Ruotsin Sportspegelin tapaan. Ensimmäinen Urheiluruutu nähtiin elokuussa 1963 Seppo Kannaksen vetämänä.

Aluksi Urheiluruutu oli vain kerran viikossa, mutta myöhemmin se ilmestyi myös torstaisin ja vasta 1990-luvulla Kari Männyn ansiosta jokapäiväisenä lähetyksenä.

Yleisradio on kaiken aikaa kehittänyt urheilun lähetystoimintaa ansiokkaasti. Nyt ollaan yltäkylläisyydessä. Itsekin olen ollut jo 1947 alkaen urheilun monipuolisessa selostuksessa mukana. Se alkoi aluksi kirjoittavana lehtimiehenä Suomen Sosialidemokraatissa ja se homma jatkuu edelleenkin. Radion puolelle ajauduin 1956 Holmenkollenilla, jossa Paavo Noponen pyysi minua avustajakseen. Haastattelimme silloin myös 1956 mäkihypyn olympiavoittajaa Antti Hyväristä, joka oli myös Holmenkollenin voittaja.

Vuosikymmenien varrella olen ollut selostajana olympialaisissa 18 kertaa paikan päällä. Kesäkisat tässä järjestyksessä: Helsinki, Rooma, Tokio, Munchen, Montreal Moskova, Los Angeles, Soul, Barcelona, Atlanta, Sydney, Ateena ja Peking. Talvikisat: Sapporo, Innsbruck, Lake Placid, Sarajevo ja Calgary.

Mukaan mahtuvat myös lukemattomat arvokisat niin Suomessa kuin ulkomailla. Televisioon ohjasin myös 1960-luvulla Pohjola-Balkan-yleisurheilumaaottelun sekä lukuisat Staffett-karnevaalit ja sadat uutislähetykset. Niin ikään ohjasin 1965 Tampereella Raimo Piltzin kanssa jääkiekon MM-kisat. Olin myös Antero Nurmisen apuohjaajana eduskuntavaaleissa. Tein myös tv:lle suorat puolen tunnin lähetykset olympiavoittajista Hannes Kolehmaisesta (1912), Albin Stenrosista (1924) ja Matti Järvisestä (1932) heidän läsnäollessaan.

1960-luvun alussa luin myös tv-uutisia Kauko Saarentauksen ja Matti Tuuran kanssa. Silloin tv:n uutistoimitus oli yhden miehen kokoinen. Iltapäivällä nousimme Pasilan vesilinnan ylimpään kerrokseen ja kävimme läpi STT:n uutisannin. Niistä kokosimme uutislähetyksen ja juoksimme alas tv-studioon lukemaan valikoimamme uutiset. Tämä oli Ville Zilliacuksen, Saara Palmgrenin ja Teija Sopasen alkuaikaa ”näköradiossa”. Samaan aikaan tein radiolle erilaisia urheilu- ja Päivän peili -juttuja. Haastattelin muun muassa Georg Otsia. Jalkapallolegenda Brasilian Peleä haastattelin Urheiluruutuun. Presidenttihaastatteluja sain kolmissa olympiakisoissa sekä lentopallotapahtumien yhteydessä.

Joten kokemusta on, kun tänä päivänä annan suuren arvostuksen Yleisradion toiminnalle urheilutapahtumien välittämisessä.