Yhteisharjoitusten lisäämisen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa paitsi maan puolustuskykyä myös puolustuksen ennaltaehkäisevää vaikutusta. Lisäksi pyrkimys on osoittaa, että Suomella on kumppanimaiden tuki läpi jäsenhakemusprosessin, eli niin sanottuna harmaana aikana.

-  Suomen päätettyä hakea Nato-jäsenyyttä ja jo tätä ennen useat keskeiset kumppanimaat olivat osoittaneet valmiutensa tukea Suomea. Kansainvälisen koulutus- ja harjoitusyhteistyön syventäminen on tämän tuen konkretisointia, kertoo kansallisen puolustuksen yksikön erityisasiantuntija Mika Varvikko puolustusministeriöstä.

Varvikko sanoo, että suunniteltujen harjoituksien painopiste on kesäkuukausissa, mutta toimintaa on suunnitteilla koko loppuvuodeksi.

Tavoitteena on, ettei syntyisi pienintäkään vaikutelmaa siitä, että Suomi on hakuprosessin aikana yksin.

Puolustusministeriö hyväksyi täydentävän harjoitussuunnitelman toukokuun lopulla, ja sen myötä kalenteriin on kirjattu tälle vuodelle kaksikymmentä uutta, muuttunutta tai osittain uudistettua harjoitustapahtumaa tai -kehystä.

-  Lukumäärällisesti palataan koronaa edeltävälle ajalle, jolloin kansainvälisiä koulutus- ja harjoitustapahtumia oli noin 80 vuosittain, Varvikko toteaa.

Hän kuitenkin lisää, että koronatilanne aiheuttaa edelleen epävarmuutta.

Erityisesti Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa tehtävä sotilaallinen yhteistyö on viime aikoina tiivistynyt. Kyseiset maat ovatkin Varvikon mukaan Ruotsin ohella tärkeimmät kumppanit kesän harjoituksissa, joita toteutetaan myös Naton ja JEF-maiden (Joint Expeditionary Force) viitekehyksessä.

Harjoitukset ovat kestoltaan useiden viikkojen pituisia ja sisältävät eri vaiheita, joissa hiotaan eri maiden joukkojen välistä yhteistoimintakykyä. Osa harjoittelusta tapahtuu kumppanimaiden alueella, kansainvälisellä merialueella tai kansainvälisessä ilmatilassa.

Kovin suurta määrää kansainvälisiä joukkoja ei Suomessa samanaikaisesti ole, ja pisimmissä harjoituksissa maat saattavat myös kierrättää joukkojaan.

-  Pääosin puhutaan kymmenistä sotilaista tai komppanian kokoisista yksiköistä, eli noin kahdensadan sotilaan joukoista. Koska osa harjoituksista on päällekkäisiä, niin kerrallaan maassa saattaa olla useampia satoja ulkomaalaisia sotilaita, Varvikko kertoo.

Yhteisharjoitukset eivät kuitenkaan todennäköisesti juurikaan näy esimerkiksi kesälomaa viettäville. Varvikon mukaan kansainvälisiin joukkoihin saattaa törmätä lähinnä tiettyjen varuskuntien ja harjoitusalueiden lähettyvillä.

-  Tai kun joukot saapuvat tai poistuvat maasta, hän lisää.

Suomen ja Ruotsin Nato-prosessin rattaisiin kapuloita heittäneen Turkin kanssa ei harjoituksia kotimaassa ole tällä erää tiedossa.

Myös varusmiehiä ja reserviläisiä osallistuu harjoitustoimintaan kansainvälisten joukkojen kanssa, jolloin osa kommunikaatiosta tapahtuu englanniksi. Varvikko toteaa, että samoihin harjoituksiin osallistuminen mahdollistaa oppimisen puolin ja toisin.

-  Kumppanimaiden joukot ovat hyvin kiinnostuneita ja vaikuttuneita meidän varusmiesten ja reserviläisten osaamisesta. Samalla tässä opitaan toisiltamme, Varvikko sanoo.