Suomessa oli viime heinäkuussa noin 278 700 työtöntä työnhakijaa (Työ- ja elinkeinoministeriö TEM). Tämä on vasta osatotuus työttömyydestä.

Tilastokeskuksen vuoden 2021 lopun lukujen perusteella oli Suomessa työikäisiä, 18-64-vuotiaita, noin 3,2 miljoonaa. Heistä töissä oli 2,3 miljoonaa ja työttömänä 270 000. Jäljelle jäi yli 600 000 työikäistä. Kun tästä luvusta perkaa pois muun muassa kokopäiväiset opiskelijat, eläkeläiset, työkyvyttömyyseläkeläiset ja varusmiehet, jäi vuonna 2021 Tilastokeskuksen tietojen mukaan edelleen noin 170 000 suomalaista, jotka eivät ole töissä tai työmarkkinoiden käytettävissä eli työnhakijoina.

Tuoreita arvioita työttömyyden kustannuksista Suomessa ei ole tehty. Suuntaa saa vuonna 2016 tehdystä selvityksestä Työttömyyden laajat kustannukset yhteiskunnalle. Tuolloin Suomessa 15-74-vuotiaiden työttömyysaste oli keskimäärin 8,8 pro­senttia.

Työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen pitää Suomen työvoimareserviä valtavana. Hän arvioi nykytilanteessa Suomessa olevan jopa yli puoli miljoonaa täysi-ikäistä ainakin osin työkykyistä ilman työtä.

– Suomi on jo pitkän aikaa joutunut luopumaan osasta talouskasvuaan, kun työttömyys on pysytellyt korkeana, vaikka työvoiman kysyntä on ennätyskorkeaa. Olemme olleet liian passiivisia. Vaikka on ollut nähtävissä, että työttömyys on rakenteellista eli työttömien ammattitaito ja osaaminen eivät vastaa avoimien työpaikkojen vaatimuksia, Elina Pylkkänen sanoo.

TYÖTTÖMIEN työnhakijoiden taustoista on tehty selvityksiä, mutta vähemmän niistä työttömistä, jotka eivät ole työnhakijana. Heissä on paljon muun muassa työttömyyseläkeläisiä ja kymmeniä tuhansia ulosotossa olevia ylivelkaantuneita, joiden palkka menisi suurelta osin velkojen lyhentämiseen.

Pylkkäsen mielestä kaikkien työikäisten, poislukien esimerkiksi opiskelijat ja varusmiehet, pitäisi olla työmarkkinoiden käytössä.

– Toki kaikkien myös pitää kokea työnteon olevan taloudellisesti kannustavaa etenkin pidemmällä aikavälillä. Työntekemisen pitäisi aina kartuttaa kukkaroa.

Esimerkiksi Ruotsissa ei ole mahdollista valita onko työmarkkinoiden käytössä vai ei.

– Mielestäni Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ei voi olla oma valinta, elääkö työkykyisenä ennemmin toimeentulo­tuella kuin hakee töitä. Meillä on antelias hyvinvointivaltio, joka tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia ilmaiseen koulutukseen ja joka hoitaa tarvittaessa lapset ja vanhukset. Siksi yhteiskunnan palvelulupaus edellyttää, että kaikkien työikäisten ja -kykyisten pitäisi olla työmarkkinoiden käytössä ja kantamassa vastuuta yhteiskunnan tuloksesta, Pylkkänen sanoo.

Työllisyysluvut ovat hieman parantuneet edellä mainitusta vuodesta 2021. Tilastokeskuksen mukaan sen vuoden heinäkuussa oli työttömiä 195 000 (15-74-vuotiaita) ja työvoiman ulkopuolella oli 1 307 000 15-74-vuo­tiasta.

SDP:N entinen kansanedustaja ja ministeri Antti Rinne teki viime keväänä laajat laskelmat pitkäaikaistyöttömyyden kuluista ja sen sulattamisen taloudellisista hyödyistä. Hänen laskelmansa perustuivat Tilastokeskuksen sekä työ- ja elinkeinoministeriön lukuihin.

Rinne veti ennen eduskuntavaaleja työryhmää, joka teki hyvinvointiohjelman SDP:lle. Ohjelman mukaan jo alimman tulodesiilin ihmisten terveydentilan nostaminen toiseksi alimman tulodesiilin keskimääräiselle tasolle kohentaisi talouden tasapainoa noin kahdella miljardilla eurolla. Vaikutus tulisi muun muassa työllisyyden paranemisesta, työkyvyttömyyseläkkeiden ja tulonsiirtojen vähenemisestä sekä verotulojen kasvusta.

Työttömyyskulujen selvitys oli osaltaan jatkoa hyvinvointiohjelmalle. Rinne kuvaa työttömyyttä koskevia tuoreempia laskelmiaan eräänlaiseksi sormiharjoitelmaksi – todellisiin lukuihin perustuvaksi – joka näyttää, kuinka suhteellisen pienillä summilla voitaisiin työttömyydestä saada suuret säästöt.

Yksi hänen tekemänsä vertailu koskee 83 000 pitkäaikaistyötöntä, joille maksetaan vuodessa peruspäivärahaa yhteensä 796 miljoonaa euroa. Jos tämä joukko saataisiin työelämään, se selviäisi ilman peruspäivärahaa ja maksaisi palkastaan veroja yhteiskunnalle 159 miljoonaa euroa. Tämä on laskettu 10 euron tuntipalkalla ja 37,5 tunnin työviikolla. Kuukausiansio olisi 1 600 euroa.

Rinne arvioi, että nuorisotyöttömien ja pitkäaikaistyöttömien joukon perkaamisella ja heihin kohdistetuilla terveys- ja työllistävillä täsmätoimilla saataisiin kaikkien kulujenkin jälkeen vuositasolla miljardiluokan säästöt. Samalla Rinne muistuttaa, että läheskään kaikki työttömät eivät ole enää työkykyisiä. Hän arvioi, että jopa noin 30 prosentilla työttömistä työllistyminen on epärealistista.

MYÖS Rinne ihmettelee TEM:n Elina Pylkkäsen tavoin, kuinka suuri joukko suomalaisia on työmarkkinoiden ulkopuolella, siis ei töissä eikä myöskään työnhakijana.

Rinne on omissa laskelmissaan käyttänyt tämän joukon kokona 145 000 ihmistä. Siinä ovat mukana 15-24-vuotiaat ja sitä vanhemmat ikäluokat, mutta siitä on poistettu muun muassa opiskelijat ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevat. Jos tuolle koko määrälle maksettaisiin esimerkiksi vain toimeentulotukea, olisi sen vuosikustannus 952 miljoonaa euroa.

– Jos tämä joukko saataisiin työelämään, yhteiskunnan rahallinen nettohyöty olisi noin 1,2 miljardia euroa. Samalla työvoimapula ja paine sote-palveluissa helpottaisi, Rinne laskee.

Rinteen mielestä Suomessa pitäisi miettiä, kuinka perusturvasta voisi tehdä vastikkeellista.

– Tässä tarvittaisiin isoa asennemuutosta. Ja keppiä sekä porkkanaa. Olen itse pohtinut, motivoisiko työntekoon esimerkiksi se, jos tilille tulevan rahan asemesta yhteiskunta järjestäisi nuoren asumisen ja ruokailun, Antti Rinne heittää.

TALOUDEN hyytyminen ja hallituksen tavoite 100 000 uudesta työllisestä on haastava yhdistelmä.

Työn ja talouden tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta arvioikin epätodennäköiseksi, että työllisyys paranisi tällaisessa taloussuhdanteessa. Hän pitää hyvänä tilannetta, jossa työllisyyden taso pysyisi edes nykyisen kaltaisena lähiaikoina.

– Olennaisin tekijä on, että talouden kasvu ottaa nyt välihappea. Hallituksen toimien kannalta ongelma on, että vaikutus tulee maailman talouden kehityksestä. Ainakin lyhyellä aikavälillä työllisyys riippuu enemmän kansainvälisistä suhdanteista kuin omista toimista. Ja omien toimien vaikutus tulee vielä viiveellä ja näkyy vasta hyvän suhdannetilanteen aikana, Mika Maliranta sanoo.

Työllisyyden parantamisessa on jo helpommat tapaukset hoidettu.

– Ensimmäinen 100 000 työllistä oli paljon helpompi saavuttaa kuin jäljellä olevat 100 000. Nyt edessä on muun muassa enemmän terveys- ja osaamishaasteita. Ne ovat toki ratkaistavissa, mutta julkisen talouden kannalta tämä on kalliimpaa, nämä työpaikat vaativat enemmän julkista tukea kuin ensimmäiset 100 000 työllistä.

Viimeisimpien yrityskyselyjen mukaan työvoimapula on jonkin verran helpottanut. Yhtenä syynä pidetään talouskehityksen hyytymistä.
Maliranta ei kuitenkaan vielä näe merkittävää muutosta työvoimapulan helpottamisesta – etenkään asiantuntijatehtävissä.

– Oma arvaukseni on, että työvoimapula helpottaa etenkin niillä aloilla, joilla työnantajilla ei ole halukkuutta maksaa pulan ratkaisemisesta. Mutta jos puhutaan osaajien työvoimapulasta, niin heillä se hellittää vähemmän kuin muilla työntekijäryhmillä.

Maliranta on lähes kauhuissaan puheista, että talouden hyytyminen olisi syy tinkiä maahanmuuton tavoitteista. Hänen mielestään nyt ei saa sekoittaa pitkäjänteisiä asioita lyhyen aikavälin tavoitteilla.

– Maahanmuuton lisäämistä ei ole järkevä keskeyttää. Se on meidän tulevien vuosiemme ja vuosikymmeniemme tarve. Pitää myös muistaa, että nämä eivät syö toisiltaan työpaikkoja, maahanmuutto ei heikennä Suomessa jo asuvan väestön työllisyystilannetta. Rajallinen työpaikkojen määrä on väärinkäsitys. Uusia työpaikkoja syntyy myös silloin kun tänne muuttaa lisää väkeä.

MUTTA millä käytännön keinoilla työttömiä onnistutaan työllistämään? Hallituskaudesta toiseen on puhuttu työllisyyteen panostamisesta, kepistä ja porkkanasta sekä monista muista keinoista.

Työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteerin Elina Pylkkäsen mielestä Suomessa pitäisi miettiä aktiivisten työmarkkinatoimien nykyistä tarkempaa kohdentamista. Kyse ei ole lisärahaa vaativista hankkeista, vaan nykyisen toiminnan järkevöittämisestä.

Pylkkänen työskenteli TEM:ssä jo viime hallituskaudella, jolloin otettiin käyttöön muun muassa pohjoismainen työvoimapalvelumalli, jota varten palkattiin 1 000 uutta työntekijää TE-keskuksiin.

Pylkkänen poistaisi työvoimapalveluiden moninkertaisen turhan byrokratian. Hän pitää voimavarojen tuhlaamisena esimerkiksi kaikkien työttömien säännöllisiä haastatteluja. Ne ovat usein turhia nopeasti työllistyville, joita suuri osa alkavista työttömyysjaksoista on.

Hänen mielestään ei ole järkevää haastatella kaikkia työttömiä samalla kaavalla, kun tilanteet ovat erilaisia.

– Muutenkin pitäisi purkaa työvoimaviranomaisten velvoitteita ja usein moninkertaista lainsäädäntöä. Turhaa byrokratiaa on ihan liikaa. Pitäisi myös ottaa digitaaliset sovellukset täysin käyttöön ja antaa esimerkiksi tekoälyn yhdistää työnhakijoita ja työpaikkoja.

Pylkkänen myös kohdentaisi toimia aluksi eniten juuri suurimpiin kaupunkeihin, joissa on väkilukuun suhteutettuna eniten työttömiä, mutta myös vapaita työpaikkoja.

Turhia mutkia pitäisi karsia myös osatyökykyisten työllistämisessä.

– Osatyökykyisten tietoihin pitäisi saada automaattisesti merkintä siitä, että he ovat oikeutettuja palkkatukeen. Tämä helpottaisi työnantajien tilannetta ja vähentäisi turhaa viivettä, epävarmuutta sekä selvitystyötä.

Pylkkänen uskoo myös uuteen tekniikkaan, kun kysyntää ja tarjontaa yritetään saada paremmin kohtaamaan.

– Digitaaliset apuvälineet ja tekoäly tekevät tehokkaammin ja nopeammin työnvälitystä kuin ihmiset. Meidän pitää antaa tekniikalle ja tekoälylle mahdollisuus ja suurempi rooli. Jos esimerkiksi listaisimme vuosia kestävien tutkintojen asemesta työttömän osaamista ja työntekijöitä hakevien yritysten osaamistarpeita, niin jo nyt nykytekniikka pystyisi saattamaan nämä yhteen.