Jantelagen on tasapäistämisen kulttuurikuvaus, jonka toi esiin tanskalais-norjalainen kirjailija Aksel Sandemose jo 1930-luvulla ilmestyneessä satiirisessa teoksessaan. Janten laki kuvaa yhteisön sosiaalista kontrollia ja vaatimattomuuden ihannointia, joka kiteytyy ajatukseen ”älä luule olevasi parempi kuin muut”.

Jantelagen sisältää kymmenen sääntöä, jotka kuvaavat yhteisön tapaa tukahduttaa yksilöllisyyttä, luovuutta ja menestystä. Teos esitti kertomuksen muodossa kritiikin pikkukaupunkien ahdasmielisyydelle.

Suomi on kuin kertomuksen pikkukaupunki. Emme ole vastaanottavaisia ulkopuolelta tuleville elviksille, jotka haastavat meidän olemista ja tekemistä. Tällaisia muukalaisia ovat maahanmuuttajat ja paluumuuttajat.

Ilmiö liittyy yhtä hyvin myös lahjakkaiden lastensa etua ajavien vanhempien kritiikkiin tasapäistävää koululaitosta kohtaan. Kuka jaksaa kuunnella omia lapsiansa alituiseen kehuvia vanhempia?

TÄHÄN tiukkaan sosiaaliseen normistoon ei tosin sovi epäonnistujatkaan. Konkurssiin päätynyt yrittäjä kokee hyljeksintää ja häpeää tuntiessaan olevansa ivan kohteena.

Vaikka konkurssi on juridinen menettely, siihen liittyy usein vahva sosiaalinen stigma, joka vaikuttaa yrittäjän maineeseen, itsetuntoon ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Konkurssia pidetään henkilökohtaisena epäonnistumisena, eikä suinkaan talouden suhdanteesta tai toimintaympäristöstä johtuvana.

On kuitenkin ilmeistä, ettei esimerkiksi 1990-luvun syvä lama aiheutunut yrittäjien henkilökohtaisista ominaisuuksista, vaikka suuruudenhulluja pomoja liikkeellä olikin.

USA:ssa konkurssi nähdään osana yrittäjyyden riskiä, jopa välttämättömänä oppimiskokemuksena ennen menestystä. Suomessa epäonnistuminen ja mistä tahansa syystä johtuva maksukyvyttömyys leimaa ihmisen pitkäksi aikaa – kirjaimellisesti myös vaikeasti häivytettävänä merkintänä luottorekisterissä. Trattalista ja verokalenteri ovat suosituinta lukemistoa.

ERITYISESTI Suomessa vaatimattomuus on ollut korkea moraalinen hyve. Ehkä se on myös ylläpitänyt yhtenäisyyttä.

Se, mistä tämän päivän nuorten aikuisten ahdistuneisuus ja masennus johtuu, on vielä epäselvää, eikä vaivaa yksinomaan suomalaisia nuoria. Uuvuttaako kuvakirjamaisen menestyksen ihannointi nuoret jo alkuunsa?

Työelämään astuvan nuoren sukupolven soisi olevan avarakatseista ja erilaisuuden hyväksyvää, mitä se ilmeisimmin onkin. Maailma ilmiöineen on tullut käden ulottuville myös poistamaan erilaisuuden hämmästelyä ja halveksuntaa.

Ahdasmieliselle henkiselle pohjalle ei voi tulevaisuutta rakentaa sillä maailmamme on alttiina entistä vakavammille ympäristö-, geo- ja kauppapoliittisille haasteille ja epävarmuuksille. Jos me emme tue toisiamme täällä vähäväkisessä maassamme, voimme sanoa hyvästit omallekin hyvinvoinnille.

Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri.