Neuvostovalmisteisen Mikojan MiG-21 -hävittäjän käyttöönotosta Suomessa on kulunut nyt 60 vuotta.

MiG-21 oli ensimmäinen ajanmukainen hävittäjä Suomen ilmavoimissa toisen maailmansodan jälkeen, ja sillä aloitettiin ilmavoimien taistelutapaan keskeisesti kuuluva toiminta maantietukikohdista.

Konetyyppiin liittyy myös Ukrainan sodassakin ajankohtaiseksi noussut käyttö valemaaleina.

Vastaanottajat katselivat kuulemma kummissaan, kun ohjaamoista nousseilla piloteilla ei ollut lentohaalareita vaan tavalliset ulsterit ja huopahatut.

Päätös MiG-21F -hävittäjien ostamisesta oli tehty 1962 koneita koelentämättä tai edes näkemättä, pikavauhtia Neuvostoliiton vuoden 1961 noottikriisin ja presidentti Urho Kekkosen Novosibirskin-matkan jälkeen.

Neuvostoliittoa hermostutti Suomen ilmapuolustuksen huono tila. Suomen ilmavoimille ei sodan jälkeen rahaa riittänyt. 1960-luvulle tultaessa käytössä oli vain kymmenkunta kevyttä Folland Gnat -hävittäjää, ja nekin kaikki Tikkakoskella.

Niistä ei oikein torjuntavoimaksi ollut. Pohjois-Suomen ja Lapin ilmatila oli kokonaan vailla puolustusta.

Kylmän sodan vuosina tämä oli Neuvostoliiton kannalta riski, koska lännen pommittajien mahdolliset reitit kulkivat Suomen yli. Suomea huolestutti, että Neuvostoliitto voisi YYA-sopimukseen vedoten käskeä tänne omia joukkojaan hoitamaan alueemme ilmapuolustusta.

Niinpä kaupat tehtiin, kun Neuvostoliitto puolipakolla myi Suomelle uusimman hävittäjänsä. Sitä eivät tuolloin olleet saaneet vielä kaikki neuvostoilmavoimienkaan yksiköt. Rahoitus hoidettiin ruplaluotolla.

YHTÄKKIÄ yllätyshankinnan takia Suomen ilmavoimilla oli uudenaikaista hävittäjäkalustoa enemmän kuin se pystyi käyttämään.

Säilytystiloja ja mekaanikkoja oli liian vähän, ja määrärahojen pienuus rajoitti lentämistä. Kuusi MiGiä jopa pantiin varastorasvaan pariksi vuodeksi odottamaan parempia aikoja. Mutta lentäjät pitivät koneesta.

– MiG-21F oli hyvä lentää, se meni suoraan ja tasaisesti, oli ketterä ja hyvä ohjata. Ja tehoa oli. Kun jälkipolton laittoi päälle nii lähettiin, sanoo insinöörieverstiluutnantti evp Jyrki Laukkanen. Hän lensi MiG-21:n eri malleilla toistatuhatta tuntia.

MiG-21 on edelleenkin ainoa Suomen ilmavoimien käyttämä lentokone, jolla on päässyt yli kaksinkertaiseen äänennopeuteen.

VASTA 1970-luvun puolella ohjaaja- ja mekaanikkopulan helpotuttua MiG-21 -kalustoa päästiin käyttämään Suomen täyspainoisesti.

Vuosien mittaan sille kehitettiin kotimaisia koulutus- ja lentomenetelmiä ja taistelutapoja.

Ilmavalvonnan hälytyspäivystys aloitettiin jo vuonna 1964, tosin vain arkipäivinä kello 8-18 tai lyhemmän aikaa jos oli pimeää.

Koelentäjä, insinöörieverstiluutnantti evp. Jyrki Laukkanen lensi MiG-21:llä yli tuhat tuntia.

Vuonna 1967 ilmavoimat aloitti harjoitukset hajautetuista tukikohdista, eli ilmavoimien kenttien lisäksi MiG:eillä lennettiin siviilikentiltä ja maantietukikohdista.

Kun koneet sijoitetaan eri kentille, vastustajan on vaikeampi löytää niitä. Menetelmä on meillä käytössä yhä.

Maantietukikohtia rakennettiin samalla kuin Suomeen tehtiin uusia päällystettyjä maanteitä. Malli oli otettu Ruotsista, missä maantietukikohtia oli paljon.

Suomessa maantietukikohtia sanottiin varalaskupaikoiksi, siis ikään kuin siviili-ilmailun turvallisuutta lisääväksi järjestelyksi. Näin niiden rakentaminen meni tuolloisessa poliittisessa ilmapiirissä paremmin läpi.

Ensimmäinen laskeutuminen MiG-21 -parilla maantietukikohtaan tehtiin Joutsassa syyskuussa 1967.

– Ei siinä ollut ongelmia. Tuommoinen tiehän näyttää ylhäältä hyvin kapealta, mutta sitten kun pääsee puitten tasalle niin huomaa, että siellä on reippaasti tilaa, muistelee toista konetta ohjannut Pentti Teulahti.

1970-LUVUN lopulla Suomen MiG-21F oli jo vanhentunut. Sen seuraajaksi valtio osti 26 kappaletta paranneltua MiG-21bis -mallia. Se oli koneen uusin versio, jossa oli parempi tutka ja aseistus.

Uusistakin neuvostokoneista ilmavoimat noudatti niukkaa tiedotuslinjaa. Määrää ei kerrottu, ja vielä vähemmän puhuttiin siitä mitä vanhoille F-malleille tehtiin.

F-yksilöt poistuivat vähitellen käytöstä 1980-luvun puoliväliin mennessä, ensin Karjalan lennostosta ja sitten Tiedustelulentolaivueesta.

Kesästä 1985 alkaen neljätoista MiG-21F -hävittäjää ja yksi kaksipaikkainen MiG-21U muutettiin valemaaleiksi. Niistä riisuttiin moottorit ja muut sisuskalut, ja koneet maalattiin muistuttamaan käytössä olevia uusia MiG-21bis -hävittäjiä.

Hämäyskoneisiin maalattiin oikeiden MiG-21bisien runkotunnuksetkin.

– Lähi-idän sodissa oli silloin tehty puusta valekoneita, että vastustaja ampuisi niitä eikä oikeita koneita. Joku ilmavoimien esikunnassa keksi, että käytetään noita poistettuja MiGejä tällä tavoin harhautukseen, ja sieltä se käsky tuli, sanoo Jyrki Laukkanen.

Idean isä on tuntematon – silloinen ilmavoimien komentaja tai esikuntapäällikkö eivät muista käskyä antaneensa.

Valemaalien käyttö sinänsä on sodissa yleistä. Niitä käytti esimerkiksi Serbia Natoa vastaan Kosovon sodassa 1999 ja niitä käytetään nyt Ukrainan sodassa.

Aidon näköisiä lentokoneiden ja tankkien vale- ja harhautusversioita voi ostaa vaikka netistä ja sellaisia valmistetaan eri maissa, Suomessakin.

NÄKÖISKONEIDEN muutostyöt tehtiin Valmetin tehtaalla Hallissa, ja MiG:it kuljetettiin maanteitse ilmavoimien eri kentille. Viisi jäi Halliin, muut olivat Rissalassa, Tikkakoskella, Utissa, Pirkkalassa ja yksi jopa Kittilässä.

Kuljetuksen helpottamiseksi hävittäjien siivet ja sivuperäsin katkaistiin ja taitettiin saranoilla kokoon.

– Olin sattumalta paikalla kun ensimmäisestä koneesta vetivät rälläkällä siipeä poikki. Kyllä tuntui pahalta, sanoo Jyrki Laukkanen.

Valekoneet jäivät sijoituskenttiensä laidalle taivasalle, odottamaan tuleeko niille tarvetta.

Voi tietysti miettiä, olisiko hämäys mennyt läpi venäläisille, jotka tiesivät mitä olivat Suomeen myyneet – ja olisiko huijaus paljastunut tiedustelukoneiden tai -satelliittien kameroille?

”Ennen vanhaan kameroiden resoluutio ei ollut niin hyvä. Nykyään ei enää menisi läpi”, sanoo Jyrki Laukkanen.

Ainakin Rissalassa valekoneita käytettiin myös reserviläisten kouluttamiseen.

– Joissain harjoituksissa valekoneellekin tehtiin konepaikka ja naamiointi. Kaasulämmittimellä lämmitettiin koneen runkoa ja asfalttia sen ympärillä, että tulisi aidon näköinen lämpöjälki. Tiedustelulentue kävi sitten kuvaamassa tuloksen, muistelee Hävittäjälentolaivue 31:n komentajana aikoinaan toiminut Heikki Lahtela.

VALE-MIGIEN ura kesti toistakymmentä vuotta. Ne romutettiin vuosituhannen vaihteessa, kun oikeatkin MiG-21bis -koneet olivat poistuneet käytöstä Hornetien tieltä.

Yksi valemaali-MiG on säilynyt Karjalan ilmailumuseossa.

Mutta myös MiG-tarinan loppuun liittyy vähemmän tunnettu yksityiskohta.

Koneiden Suomi-historiasta tietokirjan kirjoittaneen Jyrki Laukkasen mukaan kuusi MiG-21bis -hävittäjää pantiin käytöstä poistamisen jälkeen 1990-luvun lopulla niin sanotusti koipussiin.

– Kuutta konetta säilytettiin niin että ne olisi saanut parissa päivässä taivaalle, jos sota syttyy. Tätä jatkui muutama vuosi, kunnes Hornet-kalusto tuli täysilukuiseksi, Laukkanen muistelee.

MiG-21bis lensi viimeisen kerran Suomen väreissä 7. maaliskuuta 1998 Rissalassa, kun kaluston käyttö virallisesti loppui.

Oikea, F-mallia selvästi pitkänokkaisempi MiG-21bis Karjalan ilmailumuseolla Lappeenrannassa.

Lähteet:
Jyrki Laukkanen: MiG-21 Suomen ilmavoimissa, Koala-kustannus 2020
Jukka Hoffrén: Poltto palaa! MiG-21 Suomen taivaalla 1963-1998, Ketterät Kirjat Oy 2021