Asiasta oli puhumassa muun muassa supersuositun Mamma rimpuilee -blogin pitäjä Laura Satamo. Hän painotti tasa-arvoisuuden merkitystä vanhemmuudessa ja peilasi asiaa omiin kokemuksiinsa.

Satamo kertoi, että oli miehensä kanssa valmistautunut huolella lapsen syntymään. Molemmilla oli vakityö ja oli esimerkiksi menty naimisiin.

– Paketti oli valmis. Olimme tietysti väärässä, hän totesi ja kertoi myös niistä haasteista, joita syntymän jälkeen seurasi.

– Nyt olemme molemmat yrittäjiä ja teemme unelmahommia, teemme sitä mitä ennen lapsiakin, matkustamme ja harrastamme ja meillä on omia juttuja. Mistä johtuu, että kaikki luulevat, että asioiden pitää olla valmista, jotta lapsista voi edes unelmoida? hän kysyi.

Sitä, että lapsia syntyy vähän, ei Satamon mukaan auta, että edelleen vuonna 2018 vanhemmuuden taakka on yhä pääosin äitien harteilla.

– Puhutaan tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Se on tosi hyvä asia, mutta käytännössä yleinen asenneilmapiiri ohjailee sitä silti vielä äitien oikeudeksi ja vastuuksi. Äidit nähdään ainoina oikeina ja ensisijaisina lasten kasvattajina, Satamo ihmetteli.

– Tiesittekö, että lapsen isän menneessä yksin vauvan kanssa neuvolaan aika usein eka kysymys on isältä, missä äiti on. Äidin menneessä työmatkalle työkavereiden eka kysymys on, kuka hoitaa lapsia. Naiselle joka on äiti ja tahtoo tehdä uraa, on ihan oma nimike ja se on uraäiti. Sitä ei ole tietääkseni isillä, Satamo kuvaili vallitsevaa tilannetta esimerkein.

Satamo muistutti myös, miten päiväkotien seinillä vanhempien yhteystietoihin on miltei aina kirjoitettu äidin nimi.

– Kun äidit yhteiskunnallisesti kaikilla tavoin asetetaan ykkösvanhemman korvaamattomaan rooliin, naiset alkavat noudattaa sitä, syyllisyydentunto vääränlaisesta vanhemmuudesta ruokkii toimintoa. Äiti tekee edelleen alitajuntaisesti tai syyllisyyden tunteen pelossa ne asiat, “jotka äidille kuuluvat”, Satamo kuvaili.

Hän muistuttikin, että oikea tasa-arvoisuus vanhemmuudessa hyödyttäisi lopulta kaikkia.

– Naisia ei nähtäisi ensisijaisena ainoina hoitajina myöskään työnantajan puolesta, taloudellisine taakkoineen, ja isät taas saisivat olla lasten elämässä täyspainoisesti yhtäläisinä tärkeinä hoitajina ilman vähäpätöistä, vähän niin kuin kakkosvanhemman roolia.

Satamo tiivistikin ajatuksensa seuraavasti: Voidaakseen tulla vauvaystävälliseksi Suomeksi on tultava ensin vanhenpiystävälliseksi Suomeksi.

– Parhaimmillaan vanhemmuus rikastuttaa ja voi avata ovia ja luoda ihan uudenlaista rakkauden tunnetta, mitä emme ole ennen tunteneet, Satamo sanoi.

Kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta toi omassa puheessaan esille, miten Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin kertaakaan 2000-luvulla. Ainoastaan maahanmuutto pitää väkilukumme pienessä kasvussa.

– Väestötilanne on tosi haastava. On selvää, että joka perheellä on oma oikeus päättää, ei kaikkien tarvitse hankkia lapsia. On myös tahatonta lapsettomuutta, Eloranta muistutti.

Hän pitää tärkeänä, että Suomessa mietitään, miten ihmiset saataisiin hankkimaan lapsia. Hän nosti esiin muun muassa perhevapaauudistuksen tätä edistävänä asiana. Hän uskoo, että ensi vaalikaudella se saadaan toteutettua.

– Meillä on tosi joustamaton perhevapaajärjestelmä. Olemme tehneet eläkeuudistuksen, sote-uudistuskta tehdään, mutta syntyvyys-asiaan ei ole vielä mitään omaa ohjelmaansa – varmaan on iso oman ohjelmansa aika, olisiko se sitten VauvaSuomi-ohjelma, Eloranta heitti.

Eloranta nosti lapsen hankkimisen esteeksi sen, että monella ihmisellä on hyvin epävarma ja näköalaton kuva työelämästä. Hän viittasi erääsee lehtiartikkeliin, jossa on pohdittu syitä alhaiselle syntyvyydelle.

– Aika paljon syyt lähtivät työelämästä ja taloudesta, Eloranta sanoi ja tarkoitti muun muassa pätkä- ja silpputöiden yleistymistä.

Muita syitä alhaiselle syntyvyydelle saattavat olla turvaverkkojen puute, vanhemmat esimerkiksi asuvat toisella paikkakunnalla sekä toimeentulo-ongelmat. 110 000 lasta asuu köyhässä perheessä. Luku on valtava.

Yhteiskunnan tuki lapsiperheille on myös vähentynyt. Hallitus on esimerkiksi rajannut päivähoito-oikeutta ja suurentanut päiväkotiryhmien kokoa.

Myös huoli ilmastomuutoksesta saattaa olla syy rajata lasten määrää.

Eloranta nosti esiin myös sen, ettei hallituksen tuore toiminta irtisanomissuojan heikentämisessä ole hyvä signaali lapsia harkitseville.

Puheenvuoronsa lopuksi hän mainitsi eduskunnan sivistysvaliokunnassa käsiteltävän lapsiasivaltuutetun kertomuksen: Suomeen tarvittaisiin linjakkaampaa lapsipolitiikkaa ja lapsistrategia, jota lapsiasiavaltuutettu ajaa.

Eloranta toivoo, että kaikki puolueet olisivat lapsistrategian takana.