Hyvinvointialueiden edustajat ovat laatineet laajoja leikkauslistoja, joilla on merkittäviä vaikutuksia palvelujen saatavuuteen, saavutettavuuteen ja henkilöstön asemaan.

– Nopeasti kasatut leikkauslistat eivät paranna sote-sektorin vakavaa henkilöstöpulaa eivätkä nosta alan houkuttelevuutta turvallisena ja hyvänä työpaikkana, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg sanoo tiedotteessa.

– Sote-uudistuksen tavoitteet, kuten alueiden välinen tasa-arvo, palvelujen turvaaminen ja hyvinvoinnin edistäminen, ovat palveluverkon supistusten jälkeen entistä kaukaisempia, hän jatkaa.

– Henkilöstömitoituksen tulee kuitenkin olla todellisen tarpeen mukainen. Tarve on useimmissa yksiköissä laissa määriteltyä vähimmäismitoitusta suurempi. Hallituksen esittämä 0,6:n henkilöstömitoitus on täysin riittämätön ja kehotankin työnantajia nostamaan henkilöstömäärän tasolle, jolla voidaan toteuttaa hyvää ja turvallista hoitoa, Inberg sanoo.

SUPER on listannut tiedotteessaan palveluverkon karsimisen vaikutuksia.

Ensinnä kotihoidon asiakasmäärät kasvavat merkittävästi ympärivuorokautisten palveluasumispaikkojen vähentämisen ja väestön ikääntymisen vuoksi. Tämä lisää kuljetustarpeita ja hätäpuheluita, mikä kasvattaa kustannuksia.

Toiseksi lakkautettavien palvelupisteiden henkilöstön halukkuus siirtyä uusiin toimipaikkoihin on Superin mukaan epävarmaa. Pitkät työmatkat ja julkisen liikenteen puuttuminen voivat johtaa työntekijöiden siirtymiseen pois sote-sektorilta, mikä pahentaa työvoimapulaa.

Kolmanneksi palveluasumispaikkojen vähentäminen siirtää asiakkaita kauemmas omaisistaan, mikä vaikeuttaa vierailuja ja lisää hoitolaitosten palvelutarpeita.

Palvelujen keskittäminen voi olla kustannussäästö, jos pääsy palvelujen piiriin on mahdollista. Tämä edellyttää kattavaa ja toimivaa julkista liikennettä sekä henkilöstön sitoutumista.

– Henkilöstölle aiheutuvista kustannuksista ja haitoista tulee neuvotella paikallisten pääluottamusmiesten kanssa, Inberg muistuttaa tiedotteessa.

– Palveluverkon keskittämisestä syntyvistä säästöistä hyvinvointialueille ei tule pysyviä. Myöhemmin syntyvät kalliimmat korjaavat kustannukset ja liikkumisen kasvusta aiheutuvat lisäkulut kohdistuvat asiakkaille, Kelalle ja henkilöstölle.