Hautalan mukaan Ukrainassa on havaittu, ettei uusi korvaa sodankäynnissä vanhaa, vaan uusi ja vanha elävät rinnakkain.

– Yhä sankempina parvina lentävät droonit ja satelliittitiedustelu ovat muuttaneet taistelukentän todellisuutta, mutta perinteiset ”tyhmät” tykinammukset ja panssarivaunut ovat edelleen keskeisessä roolissa. Niin on myös linnoittamisen laita.

– Jos linnoittaminen kerran toimii ja tuottaa puolustajalle merkittävän edun, olisiko Suomen itärajalla keskeisimmät kohteet linnoitettava etenemissuunnat huomioiden, Hautala kirjoittaa.

– Linnoite ei taatusti hyökkää minnekään. Se lisää torjuntakykyä maahantunkeutumista vastaan ja nostaa siten ennaltaehkäisevää pelotetta. Linnoittaminen viestisi päättäväisyydestä puolustautua. Nato-liittolaisille se kertoisi Suomen vahvasta pyrkimyksestä hallita pitkän itärajan synnyttämiä riskejä.

Hautala nostaa esiin myös linnoittamisen elvyttävän vaikutuksen erityisesti Itä-Suomessa vaikeuksissa olevan rakennusalan kannalta.

– Suomen mallissahan viranomaiset suunnittelevat ja tilaavat linnoittamistyöt. Mutta ne tapahtuvat yksityisten yritysten voimin.

– Etukäteen linnoittaminen ei tietenkään olisi mikään ihmekeino eikä loisi immuniteettia mahdollisen sodan kaikille vaikutuksille. Eikä sen pidä kuvitella poistavan liikkuvuuden ja teknologian merkitystä. Mutta oman alueen omissa käsissä pitämisen kannalta linnoittamisella todennäköisesti olisi merkitystä. Ja siitähän Suomen puolustuksessa ennen muuta on kysymys, Hautala kirjoittaa.