Tammikuussa Mutanen päätti yhdistää voimansa kaksi vuotta sitten liikkeen jättäneen Senja Myllymäen, 25, kanssa. Nyt toiminnasta on kasvanut Tarratoimikunta, jonka Instagram-tilillä käydään aktiivista arvokeskustelua.

-  Havahduin liikkeessä ollessani ja erityisesti sieltä lähdettyäni naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan. Ymmärsin, että tämä keskustelu on käytävä liikkeen sisällä, eikä se voi olla vain sellaista, että liikkeestä irtautuneet keskustelevat keskenään esimerkiksi sosiaalisen median alustoilla, Mutanen kertoo.

VANHOILLISLESTADIOILAISTEN Suviseuroihin Lopelle odotetaan kymmeniä tuhansia kävijöitä. Mutanen ja Myllymäki ovat menossa yhdessä muiden aktivistien kanssa jakamaan tapahtumaan tarroja. He kertovat, että mukaan on ilmoittautunut yhteensä yli 300 aktiivia. Tarroja tapahtumaan on teetetty 20  000.

-  Yhteisössä esiintyy edelleen koulun seksuaalikasvatuksen demonisointia. Itsetyydytyksen synnillistäminen rikkoo seksuaalioikeuksia, vaikka se on turvallinen ja luonnollinen osa elämää, Mutanen sanoo.

Liikkeessä on voimakas yhteisössä vääriksi leimattujen mielipiteiden tukahduttamisen kulttuuri, Mutanen jatkaa.

-  Kun Tarratoimikunta herätti keskustelua Päivämies-lehden kommenttikentässä, sulki lehti lopulta mahdollisuuden kommentoida kokonaan.

SUOMEN Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) pitää Tarratoimikunnan toimintaa ulkoa tulevana keskusteluna. SRK ei halunnut kommentoida asiaa STT:lle.

Vanhoillislestadiolaisissa perheissä kasvaneet Mutanen ja Myllymäki sanovat, että Tarratoimikunnan tavoite on tuoda keskustelu tasa-arvokysymyksistä liikkeen sisälle niin, että esimerkiksi seksuaalivähemmistöt voisivat kuulua yhteisöön ilman, että heidän tarvitsee kokea identiteettiään syntinä.

-  Kaikki yhteisön viralliseen linjaan kohdistuva kritiikki nähdään ulkopuolelta tulevana, mikä ilmentää yhteisön epätervettä rakennetta. Jos kritisoi arvokysymyksiä sisältä käsin, yhteisö sulkee ulos. Sosiaalisen kontrollin avulla varmistetaan, että liikkeen oppeja kyseenalaistavat nähdään ulkopuolisina, jolloin sisäistä kritiikkiä ei pääse syntymään, Mutanen sanoo.

-  Toiminnassamme ei ole kyse provokaatiosta, vaan toivoisimme SRK:n ymmärtävän, että kyse on inhimillisestä hädästä ja vuosikymmeniä padotusta kivusta. Toiminnassamme on mukana paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat aktiivisesti mukana rauhanyhdistysten toiminnassa. Heillä on pelko, että heidät voitaisiin savustaa yhteisöstä ulos, jos he osallistuvat meidän toimintaamme.

Mutanen ja Myllymäki toivovat, että liikkeen sisällä olisi aidosti tilaa sille, ettei ihmisiä kyseenalaistettaisi, jos he esittävät eriävän mielipiteen esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, ehkäisystä tai transihmisistä.