Wahlroos on kirjoittanut uuden kirjan, jossa hän käy läpi suomalaisen kilpailukyvyn kompuroinnin syitä. Hän nostaa esiin suomalaisten työmarkkinoiden jähmeyden ja järjestövaltaisuuden. Työehtosopimusten yleissitovuuden hän vihjaa olevan jopa perustuslain vastainen käytäntö.

Aihe on ajankohtainen, sillä työmarkkinaosapuolet neuvottelevat parhaillaan tulevien vuosien työehdoista ja palkkakehityksestä. Päänavausta odotetaan Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välisistä neuvotteluista, joissa yhtenä suurena kysymyksenä on kilpailukykysopimuksen tuoma työajan pidennys.

Millaisia terveisiä finanssikonserni Sammon ja metsäyhtiö UPM:n hallitusten puheenjohtajana toimiva Wahlroos lähettäisi työehtosopimusneuvotteluihin?

Wahlroos toivoo työntekijäpuolelta ymmärrystä sille, että ilman kilpailukykyistä elinkeinoelämää ja vientiteollisuutta Suomi ei pysty houkuttelemaan investointeja eikä tänne synny työpaikkoja.

– Tällä hetkellä investoinneista käydään hirveän kovaa kilpailua globaalisti ja sen kilpailun Suomi häviää aivan liian usein.

Wahlroos uudistaisi verojärjestelmän

Wahlroosin mukaan Suomen kilpailukyky nojaa tällä hetkellä kahteen asiaan: insinööreihin ja kylmyyteen. Hän sanoo, että suomalaiset insinöörit ovat erittäin hyviä ja palkkaukseltaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä.

Kylmä ilmasto puolestaan tekee Suomesta houkuttelevan kohteen esimerkiksi palvelinkeskusten kannalta.

Wahlroos korostaa, että tämä ei riitä. Suomi tarvitsee talouskasvua, jotta hyvinvointipalvelut voidaan rahoittaa. Jos hän saisi päättää maan suunnasta, verojärjestelmä uudistettaisiin kansainvälisesti houkuttelevammaksi.

– Yksi osa sitä samaa agendaa on se, että minä ottaisin työmarkkinoilla monopolivallan pois sekä työnantajilta että työntekijöiltä tai niiden mukamas edustajilta, Wahlroos sanoo.

Wahlroosin viestit ovat pitkälti samoja kuin aiemmin, hän ajaa markkinoiden ja omistajuuden asiaa. Hän on aiemminkin puhunut julkisuudessa yleissitovuuden höllentämisen ja verojen alentamisen puolesta.

Wahlroos itse muutti jo vuosia sitten Ruotsiin, jossa ei ole käytössä perintö- tai lahjaverotusta. Viime vuosina hän on siirtänyt Sampo-omistustaan lapsilleen.

Suomalainen politiikka ei vedä puoleensa ”suuria johtajia”

Poliitikot ja konsensushakuinen päätöksenteko saavat Wahlroosilta kirjassa huutia. Hajanaisessa poliittisessa kentässä on hänen mukaansa vaikea ajaa läpi uudistuksia. Wahlroos kirjoittaa, että muutosta ajaneet poliittiset johtajat sortuvat usein ottamaan liian suuria riskejä sekä aliarvioimaan vastustajien ja vallitsevan tilanteen voiman.

– Lähtiessään omalle tielleen poliitikon on nykyään voitettava lähes kaikki taistelunsa. Muutoin hänelle käy kuten Juha Sipilälle, Paavo Lipposelle, Nicolas Sarkozylle, Gerhard Schröderille tai Tony Blairille, Wahlroos kirjoittaa.

Wahlroosin mukaan suuren poliittisen johtajan tulisi olla kokenut, itsevarma, karismaattinen sekä halukas ottamaan riskejä. Hänen mukaansa suomalaisen politiikan ongelmana on se, että se ei vedä puoleensa ihmisiä, joissa ”yhdistyisi edes osa näistä ominaisuuksista”.

– Yleensä suomalaiset oudoksuvat ylimitoitettua karismaa, minkä kaksi maan imagollisesti menestyneintä presidenttiä (Mauno) Koivisto ja (Sauli) Niinistö ovat hyvin ymmärtäneet, Wahlroos huomauttaa kirjassaan.

Miksi sitten sanavalmis ja elinkeinoelämässä laajasti vaikuttanut Wahlroos ei ole lähtenyt itse mukaan politiikkaan?

– Sanotaan lyhyt versio: eihän politiikka ole hauskaa, Wahlroos sanoo STT:lle.