Useimmat alueen päiväkodit sulkevassa poliittisessa lakossa on mukana useita ammattiliittoja, joista akavalainen Opetusalan ammattijärjestö OAJ ja STTK:lainen Jyty vain tänään. Lakkoa jatkavat huomenna STTK:laiset hoitajajärjestöt Tehy ja Super, SAK:lainen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL sekä akavalainen Talentia.

OAJ:n Helsingin lakkovahtipiste oli keskiviikkona sijoitettu keskustakirjasto Oodin edustalle. Helsingin varhaiskasvatuksen opettajien puheenjohtaja ja luottamusmies Anna Laakkonen kertoo Demokraatille, että lakkokutsuun on vastattu kiitettävästi. Hän arvioi, että vähemmistö Helsingin noin 1 200 OAJ:n varhaiskasvatuksen jäsenestä on jäänyt lakon ulkopuolelle.

– Kun kyseessä on poliittinen lakko, emme ole velvoittaneet kaikkia osallistumaan, jos se tuntuu hankalalta.

– Ja totta kai mekin ymmärrämme sen, että tilanne voi olla vanhemmille vaikea. Mutta jos lakko ei vaikuta mihinkään, se ei ole kovin vaikuttava, hän huomauttaa.

MIKÄ hallituksen suunnitelmissa Helsingin OAJ:laisia kismittää eniten? Laakkonen nostaa esille kolme seikkaa.

– Ykkösenä hiertää vientivetoinen palkkamalli, joka aiheuttaisi katon ja tulpan meidän tulevaisuuden palkkaneuvotteluillemme. Tämä on todella iso kysymys varsinkin tällaiselle alalle, joka on naisvaltainen ja suhteellisen matalapalkkainen. Me haluamme edelleenkin, että järjestöllä on mahdollisuus neuvotella ja sopia palkoista itse.

Toinen iso asia on ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus.

– Iso osa tartunnoista tulee työpaikoilta. Tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, että pitäisi sairastaa omalla kustannuksella.

Kolmantena hän mainitsee aikuiskoulutustuen lakkauttamisen.

– Alalla on huutava pula varhaiskasvatuksen opettajista, ja tarvitsemme sitä paikataksemme myös alanvaihtajia. Se hankaloituu huomattavasti ilman aikuiskoulutustukea ei ole. Aika haasteelliseksi käy myös opettajien jatkokouluttautuminen erityisopettajiksi tai maistereiksi ja sitä kautta päiväkodinjohtajiksi.

Ay-liikkeen protestit jatkuvat loppuviikolla. Laakkonen vastaa kysymykseen, onko helsinkiläisillä varhaiskasvatuksen opettajilla valmius jatkaa ja koventaa toimia, jos hallitus ei peräänny.

– Ihan varmasti on. Nämä ovat niin isoja asioita meidän väelle.

HELSINKI on tunnetusti kallis paikka asua. Laakkonen laskee, että varhaiskasvatuksen opettajien keskipalkka pyörii noin 3 000 euron paikkeilla kuukaudessa, ja aloituspalkasta se ei kovin paljon ajan mittaan nouse.

Miten tuollaisella palkalla Helsingissä pärjää?

– Sanopa se… Palkka on pääkaupungin hintatasoon nähden aivan liian matala. Siinä olisi paljon petraamista kuten myös työoloissa.

Palkan jälkeenjääneisyys vaikuttaa myös siihen, miten pääkaupunkiseudulle saadaan houkutelluksi koulutettua väkeä. Pula näkyy siinä, että esimerkiksi Helsingin varhaiskasvatuksen opettajista yli puolet on epäpäteviä – vailla tarvittavaa koulutusta.

Helsingin kaupunki voisi Laakkosen mielestä myös omilla toimillaan vaikuttaa tilanteeseen.

– Kaupunki voisi laittaa omaa rahaa koulutettujen opettajien palkkoihin. Palkka on nyt sama, on ihminen koulutettu tai ei, ja tämä asetelma koetaan hyvin epäoikeudenmukaiseksi.

TYÖHYVINVOINTI nousee myös tärkeään rooliin Helsingin kaupungin tekemissä kyselyissä.

– Meidän väkemme haluaa onnistua työssään niin hyvin kuin mahdollista. Kyselyissä hyvin iso osa kertoo, ettei ehdi palautua tarpeeksi työstä.

Kun työ uuvuttaa liikaa eikä siitä saatava palkka vastaa vaativuutta, moni miettii alanvaihtoa. Tämä trendi näkyy myös varhaiskasvatuksessa.

– Tämä on todella huolestuttavaa, koska Helsingissä ei olisi varaa menettää yhtään ainoaa koulutettua opettajaa. Nyt tarvitaan nopeita ratkaisuja, jotka näkyvät ihmisten arjessa.

Laakkonen ei itse noin 12 vuoden alalla työskentelyn jälkeen ole pohtinut alanvaihtoa.

– Julkisessa keskustelussa alan ongelmista unohtuu usein se, kuinka ihanaa ja merkityksellistä tämä työ kuitenkin on.

Liisa Lattu on työskennellyt Helsingin kaupungilla yli 40 vuotta.

VARHAISKASVATUKSEN erityisopettaja Liisa Lattu on työskennellyt Helsingin kaupungilla huimat yli 40 vuotta. Nykyään hän toimii työsuojeluvaltuutettuna edustaen kaikkia kaupungin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen työntekijöitä.

Lattu kertoo jo aika pienestä pitäen tienneensä, että haluaa opettajaksi. Hän kokeili lukion jälkeen monenlaisia hommia, muun muassa työskenteli päiväkodissa. Ja se oli menoa. Valmistumisestaan vuodesta 1983 lähtien hän ollut ollut Helsingin varhaiskasvatuksessa töissä.

Nykyistä tilannetta Lattu kuvailee ikäväksi.

– Olemme painottaneet koko ajan, että tarvitsemme varhaiskasvatuksen opettajien koulutuspaikkoja lisää. Olemme myös koko ajan puhuneet siitä, että työntekijät tekevät niin tärkeää työtä, että palkan pitäisi olla alan merkityksellisyyttä ja raskautta vastaava.

Merkit siitä, että varhaiskasvatuksen vetovoima on hiipumassa olivat näkyvissä jo 2000-luvun alussa, mutta Latun mukaan siltä suljettiin silmät.

– Ikätovereitani on eläköitymässä viiden vuoden sisällä suuri määrä. Alalta häviää valtava määrä sitoutununeita ja kokeneita opettajia Helsingistä ja ylipäänsä pääkaupunkiseudulta.

HALLITUKSEN toimet eivät hänen mukaansa todellakaan auta siinä kuuluisassa veto- ja pitovoimassa.

– Jos tulee neuvottelumalli, jonka sisällä emme pääse neuvottelemaan omista palkoistamme enää, se tarkoittaa ikuista palkkakuoppaa. Nuorelta työntekijältä puuttuu silloin mahdollisuus kasvattaa palkkaansa. Tällä palkalla ei vain elä täällä Helsingissä.

Hän huomauttaa, että palkkakehitys loppuu kymmeneen vuoteen, jonka jälkeen ei ikälisiä enää tipu.

– Kun on yli 40 vuotta töitä tehnyt, toivoisi, että ne vuodet näkyisivät palkkakuitissa.

Kamalana hän pitää myös ensimmäisen sairauspäivän palkattomuutta, kun tiedossa on, kuinka helposti taudit leviävät päiväkodeista ja kouluista ympäriinsä. Yhden päivän palkan menettäminen voi olla monelle kova paikka, joten töihin tullaan sairaana.

Lattu, kolmen lapsen yksinhuoltaja, opiskeli erityisopiskelijaksi aikuiskoulutustuen turvin – ilman sitä lisäkouluttautuminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Häntä surettaa hallituksen suunnitelma kuopata tuki.

– Se on ollut äärimmäisen tärkeä, että ihmiset ovat voineet jatkaa opintojaan tai ylipäänsä kouluttautua tälle alalle. Me tarvitsemme joukkoomme kaikki halukkaat, jotka kokevat alan omakseen.

Laki onneksi säätelee ryhmäkoot, Lattu huokaa, mutta osaamisvaje näkyy päiväkodeissa monin muin tavoin. Esimerkiksi hyvät lastenhoitajat siirtyvät tekemään opettajan tehtäviä, joihin heillä ei ole koulutusta. Hän on huolissaan siitä, mihin rakoon tippuvat erityisen tuen lapset, joiden parissa on työskennellyt viimeiset 20 vuotta. Lattu kohtaa työsuojeluvaltuutettuna ihmisiä, joilla on hyvin haasteellisia ryhmiä hoidettavanaan.

– Heidän tukemisessaan saan onneksi käyttää hyväkseni erityisopettajan osaamistani. Mikään koulutus ei mene työsuojeluvaltuutetun työssä hukkaan.

Lionella Saiz-Sirainen kertoo olevansa nyt unelmatyössään.

RIITTÄMÄTTÖMYYDEN tunne yhdistyy usein siihen, ettei tee työtä, johon on saanut koulutuksen.

– Jo se uuvuttaa, jos on koko ajan tunne, ettei riitä. Alalle hakeutuu yleensä hyvin tunnollisia ihmisiä, mutta jos ei pysty tekemään parastaan, eettinen kuormitus alkaa kasvaa.

Mutta mitä tehdä, että nuori opettaja ei ala jo uran alkutaipaleella miettiä alanvaihtoa?

– Hänet pitäisi pystyä sitouttamaan paremmin tälle alalle kokeneen mentorin avulla, joka ottaa tulokkaan vähän kuin kainaloonsa. Se oli hirveän tärkeää itselleni nuorena opettajana, että oli kokenut työkaveri rinnalla kulkemassa, Lattu huomauttaa.

TÄMÄN päivän lakkoon ovat osallistuneet niin julkiset kuin yksityiset päiväkodit. Brasiliasta Suomeen kotiutunut Lionella Saiz-Sirainen on työskennellyt yksityisessä helsinkiläisessä espanjankielisessä päiväkodissa Mi Casitassa varhaiskasvatuksen opettajana noin kolme vuotta.

Saiz-Sirainen toimi aiemmin bisnesmaailmassa, mutta opiskeli ammattikorkeakoulussa uuden ammatin – eikä ole katunut.

– Teen nyt unelmatyötäni, sillä rakastan lasten parissa työskentelyä.

Hän ei empinyt lakkoon osallistumista, kun OAJ siitä kertoi. Hallituksen suunnitelmat mietityttävät Saiz-Siraista. Hän on huolissaan niin monen varhaiskasvatuksen ammattilaisen tavoin hallituksen vientimallista, joka betonoisi alan palkat. Myöskään ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus ei saa häneltä kiitosta.

– Päättäjien pitäisi antaa enemmän arvostusta aloille, jossa huolehditaan ihmisten hyvinvoinnista, Saiz-Sorainen korostaa.