Urpilainen toistaa tiedotteessaan presidentti Sauli Niinistön taannoisen vetoomuksen hallitukselle ottaa selkeä nollatoleranssi rasismiin. Se olisi Urpilaisen mielestä välttämätön arvoviesti suomalaisille ja tärkeä signaali maailmalle siitä, millainen maa Suomi on. Hän haastaakin kaikki presidenttiehdokkaat yhtymään vetoomukseen.

– Kyse on perustavista arvoista, ja kohta myös euroista ja työpaikoista, Urpilainen painottaa tiedotteessa.

Suomen hallitus ajautui viime kesänä kiusalliseen rasismikohuun, joka johti ministerin eroon, hän muistuttaa.  Kansainväliseksi paisunutta kohua tyynnytelläkseen hallituspuolueiden puheenjohtajat lausuivat, että hallituksella on nollatoleranssi rasismille ja hallitus antoi alkusyksystä tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Urpilaisen mukaan viime viikkojen julkinen keskustelu ja hallituspuolueiden kansanedustajien puheenvuorot osoittavat, että vaikka hallitus sai kohun sammumaan, itse ongelma kytee edelleen vaikuttaen Suomen sisäiseen ilmapiiriin ja mielikuviin Suomesta.

– Ihan kuin hallituksessa ei ymmärrettäisi, mikä merkitys sitoutumisella ihmisarvoon ja ihmisten yhdenvertaisuuteen on kansainvälisesti. Rasistin maineella ei tehdä kauppaa Afrikassa mutta ei myöskään Amerikassa eikä Euroopassa.

URPILAINEN uskoo, että tilanne huolestuttaa niin suomalaista elinkeinoelämää kuin myös palkansaajia. Hän kertoo joutuneensa viime kesänä EU-komissaarinakin vastaamaan useaan otteeseen kysymykseen ”onko Suomi rasistinen maa?”.

– Pyrin parhaani mukaan vakuuttamaan, että ei ole ja että Suomella on hallitus, joka on ryhtynyt päättäväisiin toimiin tällaisen mielikuvan korjaamiseksi. Halusin uskoa, että hallituksen yhdessä antama sitoumus nollatoleranssista rasismiin pitää. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että kaikki eivät ole nollatoleranssiin yhtä sitoutuneita.

Viimeaikaiset kansanedustajien ja valtioneuvoston jäsenten puheenvuorot puhuvat hänen mielestään siitä karua kieltään. Urpilainen luettelee esimerkkejä: Kun yksi ministeri viime kesänä sanoutui irti äärioikeiston suosimasta väestönvaihtoteoriasta, toinen otti sen uudelleen esiin nyt tammikuussa. Eduskunnan istuva puhemies taas on esittänyt, että kansanedustajilta pitäisi vaatia syntyperäisyyttä eikä Suomen kansalaisuuden myöhemmällä iällä saanut kelpaisi nykyiseen tapaan kansanedustajaksi.

– On syytä kysyä, mitä on nollatoleranssi, jos hallituksen ministerit saavat jatkaa syrjiviä puheitaan ilman, että hallituksesta niihin puututaan. Tällaiset ulostulot ovat omiaan vaarantamaan Suomen kansainvälisen maineen. Suomi tunnetaan maailmalla tasa-arvoisena ja avoimena maana, mutta nyt oikeistopopulistien uho kantautuu Suomesta myös rajojemme ulkopuolelle.

HÄN KANTAA huolta Suomen maakuvasta ja vetovoimasta ulkomaisten osaajien silmissä. Harmaantuva Suomi tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa myös ulkomaista työvoimaa, Urpilainen muistuttaa, ja siksi olisi toivottavaa, että tulijat löytäisivät Suomesta pysyvän kodin ja juurtuisivat Suomeen.

– Kilpailemme osaajista sellaisten maiden kanssa, joilla on etunaan keskeisempi sijainti ja helpommin omaksuttava kieli. On epäviisasta, että hallitus vaikeuttaa kansainvälisen työvoiman rekrytointia välittämällä viestiä, että Suomessa kaikki ihmiset eivät ole samanarvoisia. Jo nyt olen tavannut vaalikentillä ihmisiä, joita heidän suomalaisuutensa tai lojaliteettinsa julkinen kyseenalaistaminen on satuttanut syvästi.

Tähän hallituspuolueiden horjumiseen oman sitoutumisensa noudattamisessa on hänen mielestään nyt puututtava.

– Ikävä kyllä on esitettävä kysymys, onko Suomi menossa sellaiseen suuntaan, että ulkomailla syntyneet ihmiset eivät koe olevansa tervetulleita tai että uussuomalainen ei voi koskaan olla “tarpeeksi suomalainen”. Jos näin on, kurssi on korjattava. Suomalaista hyvinvointivaltiota kelpaavat rakentamaan syntyperäiset suomalaiset ja uussuomalaiset.

Viime kesän rasismikohuun puuttui hienovaraisesti lopulta myös tasavallan presidentti. Tämä oli Urpilaisen mukaan hyvä esimerkki presidentin tärkeästä roolista arvojohtajana ja kansakunnan “unilukkarina”, vaikka olikin Urpilaisen mielestä valitettavaa, että presidenttiä tarvittiin tällä tavalla puhaltamaan peli poikki.

– Presidentti ei tarvitse puhuessaan huutomerkkiä. Kun tasavallan presidentti kehotti hallitusta ottamaan nollatoleranssin rasismiin, osasi jokainen päätellä, että kysymyksessä oli jo iso maineriski Suomelle. Tämä oli ilmeisesti lopulta myös se hetki, jolloin hallitus havahtui ottamaan asian vakavasti. Mutta samalla kyse oli myös vahvasta puheenvuorosta jakamattoman ihmisarvon puolesta. Sama viesti on nyt kuultava niin hallituksen johdosta kuin myös presidenttiehdokkailta.