Päivän mittaiset teollisuuden työnseisaukset päättyvät huomenna keskiviikkona, eikä jatkotoimista ole päätöksiä. Julkisuudessa on Aallon mukaan ihmetelty, miksi liittojen työtaistelut ovat tähän asti olleet niin maltillisia; ensin tunnin ja nyt päivän työnseisauksia.

– Elinkeinoelämä on jopa kuiskaillut, etteivät liitot saa väkeä liikkeelle. Kaikessa viisaudessaan siltä on jäänyt jotain oleellista huomaamatta: kentän valmius työtaistelutoimiin on koko ajan ollut huomattavasti laajempi kuin toimeenpannut työnseisaukset ja ulosmarssit, hän totesi puhuessaan Teollisuusliiton valtuuston kokouksessa.

Liitot ovat kuluneiden kuukausien aikana jopa ylläpitäneet työrauhaa, kun ne ovat pyrkineet osin hillitsemään kentän tuntoja, Aalto kuvaili.

KULUNUT kuukausi on kuitenkin Aallon mukaan viimeistään tehnyt selväksi sen, ettei suunnanmuutosta ole luvassa.

– Vetoomuksemme ovat kaikuneet kuuroille korville. Siksi on selvää, että kovemmat toimet ovat tarpeen. Pian voi olla edessä se hetki, kun kentän työtaisteluvalmius mitataan vielä laajemmilla toimilla kuin tähän mennessä.

Työntekijät vastustavat Aallon mukaan työelämäheikennyksiä laajasti olipa heillä ammattiyhdistysliikkeen jäsenkirjaa tai ei ja myöskään puoluekirjaan ei ole ollut tuijottamista. Hän antoi erityiskiitokset lakkoja järjestäneille perussuomalaisille luottamusmiehille.

– Ei varmasti ole helppoa, kun kaksi itselle tärkeää sidosryhmää ovat erimielisiä työntekijöille tärkeistä asiakysymyksistä.

AALTO vetosi myös SAK:n yhtenäisyyden puolesta, joka on hänen mukaansa ainoa voima yhteiskunnassa, joka voi onnistua horjuttamaan Petteri Orpon (kok.) hallituksen kykyä heikentää työntekijöiden asemaa tässä maassa.

– Jos me riitelemme keskenämme, voimme yhtä hyvin luovuttaa ja antaa hallituksen tehdä, mitä hallitus haluaa. Työväenliikkeen riitelystä hyötyvät kaikki muut paitsi duunari, jonka etua vastaan hyökätään nyt poikkeuksellisen voimakkaasti. Kaikki hallitusohjelman heikennykset kohdistuvat yhteen ja samaan ryhmään: työntekijöihin.

Yhteiskunnallisen tilanteen kärjistymistä on entisestään lietsonut se ylimielisyys, jota elinkeinoelämän etujärjestöt ovat osoittaneet toiminnallaan ja sanoillaan, Teollisuusliiton puheenjohtaja kritisoi.

– He käyttäytyvät kuin nappulaliigan jalkapallo-ottelun voittanut poikajoukkio, joka haukkuu hävinnyttä joukkuetta vanhemmilta opituilla pilkkasanoilla.

ERIKSEEN Aalto mainitsi Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan Juho Romakkaniemen, joka on muun muassa verrannut työnseisauksia autojen polttamiseen ja haukkunut luottamusmiehiä ”hieman yksinkertaisiksi”.

– Tällaista vihaa suomalaista ammattiyhdistysliikettä kohtaan ei ole kuultu sitten sotien.

Hän ihmetteli myös sitä, että samaan aikaan Elinkeinoelämän keskusliitto EK on aloittanut satojen tuhansien eurojen mainoskampanjan, “jonka ainoa tarkoitus on kehua hallituksen ajamia työelämäheikennyksiä”.

– Kenellekään ei varmaan tämän mainoskampanjan jälkeen ole epäselvää, mistä suunnasta hallitusohjelman sisältö on tullut. Sattumaa ei liene mainoskampanjan ajoittaminen liittojen työtaistelutoimien yhteyteen.

EK:ssa on herännyt pelko siitä, että työntekijät ryhtyvät laajamittaisesti vastustamaan työehtojen ja oikeuksiensa heikennyksiä, Aalto arvioi.

– Rahalla yritetään ostaa yleistä mielipidettä, mutta yritys ei tule onnistumaan. Työpaikoilla on ymmärretty, mistä tässä kaikessa on kyse: työntekijöiden aseman systemaattisesta heikentämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Siksi lakot onnistuvat ja työtaisteluvalmius on korkealla.

Aalto painotti, että jos Etelärannassa ylipäänsä kuunnellaan ay-puolen puheita, hän toivoisi, että siellä kuunnellaan erityisesti nämä sanat:

– Työnantajapuoli ei voi ulkoistaa työehdoista päättämistä maan hallitukselle, eikä ammattiliittoja voi paeta Säätytalon ovien taakse.

KESKUSTELUT “kaiken tämän keskellä” ovat alkaneet myös Suomen uudesta palkkamallista. Teollisuusliitto on Aallon mukaan aina valmis keskustelemaan, mutta ennakko-odotukset eivät ole korkealla, koska työnantajilla on valttikortit kädessä hallitusohjelmakirjausten johdosta.

– Kysymys kuuluu: onko heillä aitoa halua tai tarvetta neuvotella, kun he ovat joka tapauksessa saamassa kaiken. Jos vain toisella osapuolella on hävittävää, kyse ei ole neuvotteluista, vaan sanelusta.

Työmarkkinoiden muutosten voimakkain ajuri on sokea ideologia, Aalto arvioi.

– Orpon ja Purran hallituksen aatteellinen vimma vapauttaa työmarkkinoita on yhtä kova kuin aikoinaan Anne Bernerillä oli taksijärjestelmän suhteen. Lopputuloksena syntyi sutta ja sekundaa, ja Bernerin jälkiä on pian siivoiltu yli viisi vuotta.

AALTO otti esille myös paikallisen sopimisen, “politiikan taikasanan”, jonka avulla voi hänen mukaansa perustella lähes mitä tahansa.

– Jos tätä taikasanaa vastaan esittää poikkipuolisia sanoja, on niiden esittäjä väistämättä vanhakantainen tai vallanhaluinen. Tässä tiivistetysti viime vuosien julkinen keskustelu paikallisen sopimisen ympärillä.

Hän myös antoi poikkipuolisen varoituksen sanan:

– Järjestäytymättömän kentän sopimusoikeuksien laajentaminen yhdessä työehtosopimuksien edustusjärjestelmien ohittamisen kanssa on aito uhka työehtojen valvonnan ja tason sekä kaksien työmarkkinoiden syntymisen kannalta. Riskit erityisesti sille, että ulkomaalainen työvoima työskentelee työehtosopimusten perälautakirjaukset alittaen, on valtava.

Paikallisen sopimisen kokonaisuus on työmarkkinoiden oma taksiuudistus, Aalto vertasi. Hänen mielestään viisas hallitus keskeyttäisi paikallisen sopimisen kokonaisuuden valmistelun.

– Työtä jatkettaisiin vasta, kun vaikutukset ulkomaalaisten työntekijöiden työehtoihin ja harmaaseen talouteen olisi selvitetty, ja keinoista ilmiön torjumiseksi olisi sovittu.