–Talous ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Ne tukevat toisiaan. Panostukset inhimilliseen pääomaan ovat panostuksia kestävään talouskasvuun, hän muistuttaa tiedotteessaan.

BKT on rahamääräinen mittari, joka ei ota huomioon monia ratkaisevan tärkeitä osa-alueita, Mäkisalo-Ropponen painottaa. Niitä ovat esimerkiksi ympäristön kehityksen kestävyys ja sosiaalinen osallisuus.

– Hyvinvointimittareiden avulla kestävä kehitys olisi mahdollista saada mukaan talouspoliittiseen valmisteluun. Kestävään kehitykseen kuuluu ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Tämän kokonaisuuden haltuun ottaminen edellyttää, että perinteisen talousajattelun rinnalla asioita tarkastellaan myös hyvinvointitalouden näkökulmasta.

Hyvinvointitalous voidaan Mäkisalo-Ropposen mukaan määritellä siten, että siinä toimitaan hyvinvoinnin lisäämisen ja hyvän elämän edellytysten vahvistamisen lähtökohdista. Määrällisten mittareiden rinnalla tulee käyttää myös laadullisia mittareita. Lisäksi tulisi nykyistä enemmän pyrkiä tutkimusnäyttöön perustuvaan päätöksentekoon.

Mäkisalo-Ropponen pitää esimerkiksi panostuksia lapsiin ja nuoriin tärkeinä tulevaisuusinvestointeina. Yksi euro varhaiskasvatukseen tulee monien eri selvitysten mukaan yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin. Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävät toimenpiteet säästävät tulevaisuuden sosiaali- ja terveysmenoja.

– Työkyvyn yläpitäminen ja parantaminen vähentävät tulevaisuuden työkyvyttömyyseläkkeitä. Osatyökykyisten työpanoksen hyödyntämättä jättäminen on tuhlausta. Tästä on konkreettisesti kyse, kun puhumme hyvinvointi-investoinneista ja hyvinvointitaloudesta. Toisin päin sanottuna säästäminen vääristä asioista tulee yhteiskunnalle pitkällä tähtäyksellä kalliiksi.