Tänään SDP:n puheenjohtaja, hallitustunnustelija Antti Rinne kertoi epätodennäköisen vaihtoehdon toteutuneen. Säätytalon hallitusneuvotteluihin lähtevät Rinteen ja SDP:n johdolla keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP. Kokonaisuuden nimi on Rinteen mukaan tulevaisuuden tekijät – uusi punamulta.

Neuvotteluissa haettavan hallituspohjan haistoi jo ennen vaaleja politiikan tutkija Mikko Majander, joka kirjoitti blogin sinipunan rappiosta.

– Kyse ei ollut omista mieltymyksistäni vaan poliitisen järjestelmän analyysistä. Jos ajattelee mitä viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut, tämä pohja on koko järjestelmän kannalta uskottavin ratkaisu, Majander sanoo.

– Kun demarit kritisoivat Sipilän hallitusta, muotoilu oli sen tyyppinen, että keskusta oli lipsahtanut kokoomuksen oikeistopolitiikkaan. Tiedettiin, että kepussa oli jo lähtökohtaisesti huono fiilis Sipilän-Bernerin-linjasta.

– Nyt keskustan sisäinen pesänselvitys näyttää tuottaneen tulosta. Kun vaalituloksen karvasta kalkkia on pari viikkoa sulateltu, pitää katsoa neljän vuoden perspektiiviä eteenpäin.

Hallitukseen lähteminen on keskustalle paras tapa puolustaa ydinkannattajiensa etuja. Kannatuksen nostaminen oppositiossa ei Majanderin mukaan ole nykyjärjestelmässä automaattista.

– Yleiset yhteiskunnalliset indikaattorit eivät keskustalle välttämättä hyvältä näytä. Kun toisessa vaakakupissa on vahva asema hallituksessa, tämä on raakaa edunvalvontaa.

Mikäli hallitusneuvottelut tuottavat Rinteen johdolla tulosta, parlamentaarisen opposition muodostavat suuruusjärjestyksessä perussuomalaiset, kokoomus ja kristillisdemokraatit. Majander ei usko asetelman lähentävät kokoomusta ja perussuomalaisia toisiinsa.

– Eheää kansalliskonservatiiviista oppositiota ei saada aikaiseksi. Kokoomus on puolueista EU-myönteisimmästä päästä ja sieltä löytyy taloudellisen liberalismin lipunkantajia. Puolue on kansainvälisyydessään henkisesti hyvin eri näköinen kuin perussuomalaiset. On vaikea nähdä, että ne jotenkin löytäisivät toisensa.

Sipilän perusporvarihallitus loi suomalaisessa politiikassa harvinaisen blokkiasetelman. Majanderin mukaan tavoiteltava hallituspohja jatkaa blokkimaiselle linjalla.

– Jos keskustaa ei lasketa, tämä on vähän kuin peilikuva edellisestä hallituksesta, mutta en usko yhtä selkeään blokkiasetelmaan. Sinipunasta taas ei olisi voinut puhua blokkina lainkaan.

Ruotsidemokraatit tavoittelivat Ruotsiin kristilliskansalliskonservatiivista blokkia, mutta Ruotsissakaan kokoomus ei siihen suostunut.

– Kaksi vuotta sitten Orpo heitti Halla-ahon puolueen hallituksesta. Jos heille nyt syntyisi yhteys oppositiossa, se olisi melkoinen temppu.

Halla-ahon perussuomalaiset ovat liikkuneet talouspoliittisesti oikealle Soinin ajoista. Myös Halla-aholla itsellään on ollut talouskurityyppistä retoriikkaa. Talous ei Majanderin mukaan kuitenkaan kanna perussuomalaisuutta.

– He ovat itsekin sanoneet, että ydin on maahanmuutto. Se yhdistää puolueen kannattajia ja Halla-aho satsaa siihen. Ps:n tarkastelu talouspolitiikan näkökulmasta ei tavoita kokonaisuutta. Kannattajat eivät seuraa Jussi Halla-ahoa hänen talouspolitiikkansa takia.