Petokatka (Dikerogammarus villosus) vähentää tai syrjäyttää alkuperäislajeja tehokkaalla saalistuksella ja kilpailulla. Samalla se vähentää vesiluonnon monimuotoisuutta.

Suomen katkalajeihin verrattuna petokatka on kookkaampi ja samalla aggressiivinen kilpailija.

- Katkalajiksi se on aika iso. Parhaimmillaan se kasvaa parin-kolmen sentin pituiseksi, kuvailee STT:lle Syken tutkija Okko Outinen.

Laji levisi 1990-luvulla Euroopan rannikkovesiin ja myöhemmin tällä vuosituhannella myös moniin sisävesiin. Lähimmät esiintymät ovat Latvian, Liettuan, Puolan ja Saksan rannikoilla sekä Ruotsin ja Tanskan järvissä.

VIIME VUONNAKIN Suomesta löytyi samantapainen vieraspeto, kun pohjoiselle Itämerelle uusi suistokatka havaittiin Vuosaaren satamassa. Tänä vuonna lajia on löydetty myös Naantalin satamasta.

Pohjois-Amerikan murtovesilahdilta kotoisin oleva suistokatka on asettunut 2000-luvulla Euroopan Atlantin puoleiselle rannikolle. Lajin haitallisuudesta ei ole toistaiseksi tutkimustietoa.

Petokatkojen leviämistä voidaan estää käsittelemällä laivojen painolastivedet ja pesemällä alusten pohjat, köydet ja muut vedessä olleet varusteet vesistöstä toiseen siirryttäessä.

Outisen mukaan vieraslajien torjuntaa voivat haitata esimerkiksi painolastivesien käsittelylaitteiston häiriöt.

Kuluneen 30 vuoden aikana Suomen merialueille on saapunut 20 uutta vieraslajia. Määrä on yli puolet kaikista Suomen avomeri- ja rannikkoalueilla havaituista vieraslajeista.

Valtaosa Suomen merialueilla vedessä elävistä vieraslajeista on löydetty viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Outinen huomauttaa, että vieraslajihavaintoja tehdään Suomessa verrattain vähän verrattuna esimerkiksi Välimeren alueeseen.

VALTAOSA Suomen satamaseurannoissa löydetyistä lajeista on pieniä selkärangattomia, kuten simpukoita, monisukasmatoja, katkoja ja muita sedimenttien seassa tai rantakasvillisuudessa eläviä äyriäisiä.

Monet vieraslajit ovat vakiintuneet uusilla asuinsijoillaan nopeasti. Esimerkiksi 2000-luvulla ensimmäistä kertaa havaitut tiikerikatka ja mustatäplätokko esiintyvät jo runsaina koko Suomen rannikkoalueella.

Vieraslajien vakiintumista Suomeen edesauttaa niiden kyky kestää karuja olosuhteita, kylmyyttä ja pientä suolapitoisuutta.

- Meillä monet merenpohjan elinympäristöt varsinkin Suomenlahdella ovat sellaisia, että välillä happea saattaa olla melko vähän, Outinen kertoo.

Osa vieraslajeista on puolestaan pysynyt Suomen rannikolla melko paikallisina vuosikymmenten ajan. Näitä ovat esimerkiksi itäiselle Suomenlahdelle asettuneet vaeltajasimpukat.

Vieraslajiseurannan lisäksi uusia lajeja löytyy kansalaisten tekemien havaintojen avulla. Lajihavainnot ilmoitetaan vieraslajit.fi-verkkosivuston kautta.

Teksti: STT /Jalmari Salaterä