Tampereen sosialidemokraattinen valtuustoryhmä teki viime torstaina kokouksessaan valtuustokauden tavanomaista puolivälitarkastelua luottamuspaikoista. Nyt valittavana oli myös kaupunginhallituksen konsernijaoston puheenjohtaja, kun Lauri Lyly luopui pestistä kansanedustajaksi noustuaan.

Tampereen sosialidemokraattien kunnallispoliittisen ohjesäännön mukaisesti puolivälitarkastelussa kaupunginhallituksen luottamuspaikoista päätetään kunnallisjärjestön edustajistossa ja muista paikoista – kuten konsernijaoston puheenjohtajuudesta – kunnallisjärjestön hallituksessa.

Valtuustoryhmä sai viime viikon torstaina käsiteltäväkseen esityksen, jonka mukaan Dündar-Järvinen pysyisi kaupunginhallituksen varsinaisena jäsenenä ja nousisi konsernijaoston puheenjohtajaksi.

Nyt valtuustoryhmässä siis poikettiin ohjesäännöstä. Miksi?

– Kun oli tällainen esitys tehty, niin vaikea on puheenjohtajan todeta, että tästä ei voida äänestää. Siitä vasta olisi melu noussut, Salmi sanoo.

SALMI muistuttaa, ettei kunnallisjärjestön valta ulotu kaupungin toimielimiin tai organisaatioon, vaan valtuusto tekee lopulliset päätökset. Valtuustoryhmän on ollut tapana siunata kunnallisjärjestön esittämät valinnat, jotka sitten valtuuston päätettäväksi viedään.

– Valtuustoryhmä on aiemmin ollut mukana esitysten valmistelussa ja ryhmän johto oli tälläkin kertaa. Valtuustoryhmän kokouksessa tämä esitys tuli puun takaa. Ehkä on tarpeen pohtia, miten jatkossa ryhmää osallistetaan laajemmin aikaisemmassa vaiheessa, että tällaisia ylläreitä ei tule, Salmi puntaroi.

Hän kertoo, että myös valtuustoryhmän kokouksessa puhuttiin jonkin verran siitä, että prosessia voisi olla syytä arvioida tarkemmin.

– Tätä puolivälitarkastelua varsinkin pitää pohtia, että miten se seuraavalla kaudella tehdään. Tarkastelua pitää tehdä ohjesäännön osalta, että mikä se valtuustoryhmän rooli tässä asiassa on – eihän se pelkkä kumileimasin voi olla, hän sanoo.

KOKOUKSEN tapahtumat ja käänteet sen jälkeen johtivat lopulta siihen, että Aila Dündar-Järvinen erosi valtuustoryhmästä ja perusti oman Tamperelaisten puolesta -ryhmänsä. Ennen kuin palaamme hänen ja Salmen kanssa menneeseen, katsotaan vielä tulevaan. Miltä näyttävät yhteistyön mahdollisuudet, ovatko sillat lopullisesti palaneet? Molempien puheista saa kuvan, että yhteistyön ovia ei ole laitettu säppiin.

– Aika näyttää. Kyllähän Aila on vahva, aatteellinen demari, enkä näe sinänsä mitään syytä, miksei yhteistyö voisi onnistua. Paljon riippuu tietenkin siitä, saadaanko nämä kärhämät työnnettyä sivuun ja keskityttyä asioihin. Paljon riippuu hänestä ja meidän ryhmämme jäsenistä, miten yhteistyö käytännössä menee, mutta edellytykset sille on mielestäni olemassa, Pekka Salmi sanoo.

Dündar-Järvinen huomauttaa, ettei hän ole valtuustouransa aikana toiminut SDP:n ryhmän sääntöjä vastaan ja on aina esimerkiksi äänestänyt ryhmän kannan mukaan.

– En aio nytkään tietoisesti tehdä mitään sellaista, olen edelleen sosialidemokraatti ja äänestän niiden asioiden puolesta. Mutta teen myös sellaisia esityksiä, jotka mielestäni hyödyttävät kuntalaisia ja jos jokin muu puolue tekee esityksiä, jotka ovat arvojeni mukaisia, voin tukea heitä.

Jos vaikeasta tilanteesta etsii hopeareunuksia, niin nyt hän kokee pääsevänsä tekemään kenties aavistuksen enemmän itsensä näköistä sosialidemokraattista politiikkaa ilman muiden arvostelua. Dündar-Järvinen tunnetaan ahkerana aloitteiden tekijänä.

– Sain aika usein arvostelua valtuustoaloitteistani, että et kai sinä nyt taas semmoista jätä. Nyt voin ihan hyvällä omallatunnolla jatkaa yhtä innokkaasti tyylilläni. Kehittää Tamperetta, hän sanoo.

Sekä Salmi että Dündar-Järvinen nostavat yhteistyön paikkana esiin puheenjohtajatoimikunnan kokoukset, joihin Dündar-Järvinen oman ryhmänsä puheenjohtajana jatkossa pääsee.

MITEN tähän tilanteeseen sitten päädyttiin? Tapahtumien tarkasta kulusta osapuolilla on hyvin erilaiset näkemykset. Yhtä mieltä Aila Dündar-Järvinen ja Pekka Salmi ovat siitä, että tilanne voisi olla erilainen, jos tapahtumat eivät olisi päätyneet julkisuuteen tavalla, jolla ne nyt ovat olleet.

Kaikki alkoi Aamulehden uutisesta, jossa kerrottiin Aila Dündar-Järvisen eroavan valtuustoryhmästä. Lehti kertoi nähneensä sähköpostin, jossa Dündar-Järvinen ilmoitti erostaan. Dündar-Järvinen kertoo lähettäneensä kokouksen jälkeen sähköpostin valtuustoryhmän suljetulle sähköpostilistalle.

– Jokainen ymmärtää, että kun on tunnekuohuissaan ja järkyttynyt tilanteesta, niin vaikeaksi menee, kun tuollainen henkilökohtainen viesti vuodetaan lehteen, hän kertoo.

– Kyllä. Hyvin todennäköistä on, että jos sitä ei olisi julkaistu, minulla olisi ollut siinä vielä mahdollisuuksia keskustella.

Dündar-Järvinen sanoo yrittäneensä Pekka Salmen kanssa kaikkensa, ettei viestiä julkaistaisi. Salmi kertoo saaneensa tietää sähköpostin päätymisestä lehden tietoon, kun hän sai lehdeltä kommenttipyynnön asiasta. Hän ei halunnut kommentoida ryhmän sisäisiä asioita lehdelle.

– Totesin myös, ettei heillä ole oikeutta julkaista yksityistä viestiä, jossa viestin lähettäjä ei ole antanut lupaa julkaista. He eivät sitten julkaisseet, vaan muotoilivat niin, että ovat nähneet viestin. Minusta tämä oli aika epäeettistä toimintaa Aamulehdeltä, mutta he haistoivat siinä tietenkin jutun.

Salmi kertoo, että hän ei ollut ottanut Dündar-Järvisen eroilmoitusta – jollaisen hän esitti jo kokouksesta lähtiessään – kuuleviin korviinsa, koska tunnekuohussa sanottua ei välttämättä oikeasti tarkoita. Salmi kertoo vielä perjantaina vedoneensa Dündar-Järviseen, että tämä peruisi eroilmoituksensa ja ottaisi luottamuspaikat vastaan. Valtuustoryhmä oli yksimielisesti päättänyt Dündar-Järvisen kaupunginhallituksen varajäsenyydestä sekä konsernijaoston puheenjohtajuudesta, hän painottaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Pekka Salmi, Aila Dündar-Järvinen ja Lauri Lyly SDP:n vaalivalvojaisissa 2.4.2023.

DÜNDAR-JÄRVISEN mielestä mitään kovin ahkeraa vetoamista ei tapahtunut. Hän katsoo myös, että julkisuudessa on syntynyt virheellinen kuva siitä, että hänelle ei olisi kelvannut konsernijaoston puheenjohtajuus.

– Totta kai olisin ottanut konsernijaoston puheenjohtajuuden, jos joku olisi voinut sen varmasti minulle luvata. Salmi sanoi, että se hoidetaan, mutta ei hänellä ole mandaattia luvata, hän sanoo.

Dündar-Järvisen näkemyksen mukaan valtuustoryhmän tekemä paikkajako – myös konsernijaoston puheenjohtajuus – olisi voitu vielä kunnallisjärjestön päätöksenteossa kyseenalaistaa ja torpata. Hän sanoo, ettei halunnut lähteä tappelemaan asiasta. Salmen näkemys on toinen.

– Kunnallisjärjestön edustajistoon meni vain se kaupunginhallituksen varajäsenyys ja Inna Rokosan valinta kaupunginhallituksen jäseneksi. Konsernijaoston puheenjohtajuus ei olisi edes sinne edustajistoon mennyt. Yritin häntä vakuuttaa, että asiat saadaan kuntoon, Salmi sanoo.

VOIMAKKAITA ovat myös näkemyserot siitä, mitä SDP:n valtuustoryhmän kokoushuoneen seinien sisällä viime viikon torstaina tapahtui.

Dündar-Järvinen kertoi myöhemmin viime perjantaina eroilmoituksen virallistettuaan Aamulehdelle, että kokouksessa häntä kiusattiin ja itketettiin. Hän kertoo Demokraatille saaneensa kritiikkiä siitä, että hän avasi tapahtumia. Hän sanoo pitävänsä outona ajatusta, ettei hän olisi kommentoinut mitään, kun syitä valtuustoryhmästä eroamisen taustalla kysytään. Dündar-Järvisen mukaan häntä haukuttiin kokouksessa, eikä tilanteen kulkuun puututtu.

– Se on kiistetty moneen otteeseen, ettei mitään sellaista ollut, mutta miksi minä sellaista keksisin? Ihmettelen sitä, että toinen saa itkeä siinä ilman, että kukaan korviaan kopsauttaa. Sehän olisi pitänyt keskeyttää heti – ei siinä ollut mitään turvallisen tilan periaatteita, hän sanoo.

Pekka Salmi vahvistaa, että seikkaperäinen haastattelu, jossa syytettiin nimeltä mainiten ryhmän jäseniä kiusaamisesta, sai erittäin negatiivisen vastaanoton ryhmältä. Ryhmä julkaisikin vastineen, jossa haastattelun väitteet todettiin perättömiksi. Salmi ei halua avata tarkemmin yksityiskohtia, mutta hän itse katsoo, ettei kiusaamista ollut.

– Hän sai kyllä kovaa kritiikkiä omasta toiminnastaan ryhmän jäseniltä ja keskustelun sävy oli aika tiukka – voi olla, että osittain tylyäkin Ailan näkökulmasta. Ehkä hän koki sen kiusaamisena, mutta ei se kiusaamisen tunnusmerkistöä täyttänyt. Se oli hyvin suoraa ja rehellistä puhetta, ei ollut mitään sellaisia elementtejä – ei tuotu liioittelua tai valheellisia asioita.

Dündar-Järvinen toivoo, että ryhmässä kiinnitetään jatkossa huomiota siihen, kuinka ihmisiä vastaavissa tilanteissa kohdellaan.

– Kyllä sosialidemokraattien pitää pitää huolta siitä, että ketään ei nöyryytetä tai aiheuteta sellaista tilannetta, että ei pysty olemaan jossain tilassa turvallisesti. Tätä toivon jatkossa, vaikken siellä itse enää olekaan.

– Se, että kiistetään kaikki, ei johda mihinkään, koska se on faktaa, että näin tapahtui. Kun ihmiset lukevat tällaisesta, niin se heikentää entisestään kiinnostusta politiikkaan ja äänestämiseen. Olen surullinen tilanteesta, koska sosialidemokraateilla voisi olla ensi kuntavaaleissa mahdollisuus saada pormestari taas. En toivo mitään pahaa sosialidemokraateille tai valtuustoryhmälle, hän sanoo.

Dündar-Järvinen pitää näillä näkymin todennäköisenä, ettei hän tule lähtemään enää seuraavissa kuntavaaleissa ehdolle. Lopullista eitä hän ei kuitenkaan sano, sillä kaksi vuotta on pitkä aika.

TAMPEREEN sosialidemokraattinen valtuustoryhmä myönsi Aila Dündar-Järviselle eron ryhmästä ja päätti valinnoista luottamuspaikoille kaudelle 2023-2025.

Kaupunginhallituksen konsernijaoston puheenjohtajaksi päätettiin esittää Anne Liimolaa. Kaupunginhallitukseen uusina jäseninä esitettiin Inna Rokosaa ja hänen varajäsenekseen Anne Liimolaa.

Valinnat kaupunginhallituksen paikoista sekä muista luottamustehtävistä vahvistettiin valtuuston maanantaisessa kokouksessa esityksen mukaisesti. Kaupunginhallitus päättänee konsernijaoston puheenjohtajasta kokouksessaan kesäkuussa.