x

Tampereen Pohjalaisia-oopperassa kuluu historian kahleiden kalsketta

Kuva: Petri Nuutinen
Tampereen oopperan Pohjalaisissa Jussin roolin laulaa Ville Rusanen, Liisana on Marjukka Tepponen.

Leevi Madetoja sävelsi Pohjalaiset vuosina 1918-23 Artturi Järviluoman julkaiseman kansannäytelmän pohjalta. Perisuomalainen ooppera ja pohjalaisen kansanluonteen kuvaus oli syntynyt. Maakuntamalliksi siitä tuskin kuitenkaan on.

Madetojan musiikki soi kansanlaulujen katkelmia. Ne toimivat kohtausten käynnistäjinä ja orkestraation ja omaehtoisen kädenjäljen pikantteina ohjaajina. Ratkaisu on onnistunut.

Teoksen värikäs, tarvittaessa lähes pidäkkeetön tyyli on osa tekijän hienosäikeistä sävelkielioppia. Madetojan muotoajatus tarjoaa rikkaan, iskevän ja tasapainoisen kokonaisuuden. Hän kääntää aikakirjojen sivuja kuin kronikassa kuunnellen sisäistä kuulokuvaa raskassoutuisemman draaman sijaan. Lyhykäiset, nopeahkosti vaihtuvat kohtaukset sekä vauhdittavat kronikkaa että myös hajottavat sitä.

OOPPERA

Tampereen Ooppera 70 vuotta, Tampere-talo

Leevi Madetoja: Pohjalaisia

Libretto Leevi Madetoja Artturi Järviluoman julkaiseman näytelmän pohjalta – Musiikinjohto Anna-Maria Helsing – Ohjaus Tuomas Parkkinen – Lavastus Sampo Pyhälä – Puvut Pirjo Liiri-Majava – Koreografia Osku Heiskanen – Valaistus Jussi Kamunen, Kuorokapellimestari Heikki Liimola – Rooleissa Tiina-Maija Koskela, Marjukka Tepponen, Päivi Nisula, Ville Rusanen, Jyrki Anttila, Jaakko Hietikko, Ilkka Hämäläinen, Jere Martikainen, Waltteri Torikka, Kristjan Möisnik, Anssi Hirvonen, Juha Kotilainen, Olli Lammi / Pertti Kallio;

Tampere Filharmonia, Tampereen oopperan kuoro

Tarinassa risteävät oman aikansa teemat: vapaus, valta, väkivalta ja -viina, usko, rakkaus ja sukupuolinen halu sekä ylilyövä miehinen uho. Eikä yhtään vähäpätöisempinä listaa täydentävät viha, murhe ja kuolema.

Nuori talollinen Antti Hanka on viety vankeuteen pahoinpideltyään häntä loukannutta suutaria. Nyt hän on kotona vankipassinsa vuoksi. Jussi Harri ja hänen isänsä suhtautuvat halveksien samaan aikaan paikalle saapuneeseen koppavaan vallesmanniin.

Antin vankeutta päätetään jatkaa, myös karkotus Siperiaan uhkaa. Antti karkaa rakastettunsa Maijan kehotuksesta, mutta avunannosta syytetään Jussia. Vallesmanni ruoskii Jussin, tämä suuttuu ja tempaisee puukon esille. Vallesmanni ampuu, mutta Jussi ehtii pistää tätä puukolla. Vallesmanni kuolee ja niin kuolee Jussikin. Jussin rakastettu Liisa sulkee tämän silmät ja sanoo: ”Nyt mun silmäni ei enää ole kirkkahat.”

Tarinan kannalta tärkeät ja suorimmat tiedot ja kommentit lausuu Kaisa, vähäväkisimpien edustaja. Kansanihmisiä on tarinassa sopivasti ja kansanelämä näyttäytyy sekä koomisena että todentuntuisena.

Ooppera antaa raskaan ja surullisen kuvan ihmiseläjien viheliäisestä yritteliäisyydestä. Mieleen nousee kysymys, minkälainen tämä kansa on, miten osuva kuva on?

Riski kannatti ottaa, naiset eturiviin

Oopperan ohjaaja Tuomas Parkkinen on nostanut naiset eturiviin. Vaikea ratkaisu on onnistunut. Ohjaaja on varonut vääriä ilmeisyyksiä, painotus on kyllä huomattava, mutta ei tyrkyttävä.

Miesosissa luonteet tulevat hyvin esille, samoin Kaisan luonne ja puheenparsi. Nuorten miesten rakastetuista Jussin Liisa on eläväinen ja himokas, aidosti rakastuneen oloinen, Maija taas uskonsa myrkyttämä. Kuoro eli kansa liikkuu vailla näkyviä ohjetauluja, luontevaa.

Sampo Pyhälän lavastus on pelkistetty. Se keino on usein hyvästä, mutta joskus liian tietoisena kuivahtaa. Pirjo Liiri-Majava tuntee pukujen historiaa, onnistuneet asut. Osku Heiskasen tanssit sopivat kuorolaisille ja kylänväelle. Ei liiallisuutta vaan sattuvaa persoonallista tanssijalkaa. Jussi Kamusen valaistus lisää tehoja tarinaa väritettäessä.

Kuoron valmentaja Heikki Liimola on saanut laulajansa erinomaiseen vetoon erityisesti näyttämötyöskentelyn osalta. Laulu tuntuu sujuvan kuin vanhoilta tekijöiltä. Iskevä, eloisa ja osaansa halukas laulajisto. Orkesterin panos on oopperalle keskeinen. Tampere Filharmonia erittelee, vetäytyy ja halutessaan hyökkää. Tehoja on yli äyräiden mutta ei äänivalleja rikkoen, sävyjä ihmismielen pienimmät tuntemukset löytäen ja niitä kosketellen.

Anna-Maria Helsingin johtama joukko nosti esityksen ylös, kannatteli sitä siellä ja saatteli vaikuttavaan loppuun saakka.

Ammattilaislaulajien kannustava esimerkki

Laulajista Ville Rusanen Jussina kasvoi hetki hetkeltä yhä hurjemmaksi. Komean ja kantavan baritonin ääni oli lujilla, kireyteen saakka, orkesteri kun oli joskus peittää laulajan jos toisenkin. Tenori Jyrki Anttila Anttina lennätti omaa äänennopeata lennokkiaan rutinoituneen terävästi.

Marjukka Tepponen Liisan roolissa onnistui repäisemään itsensä palvelusväen alennustilasta ylös. Kun aika oli, korkeana kaartava sopraano heittyi täysillä tunteitten valtaan. Antautunut tulkinta oli sekä soivaa että hallitun voimallista kuultavaa. Tiina-Maija Koskela Maijan osassa näytti, että dramaattisen sopraanon tie jo häämöttää edessä. Päivi Nisula Kaisan roolissa pulppusi aitoa roolihenkeä ja jaloa ääntä.

Muu solistijoukko täytti laulajilta vaadittavat edellytykset myönteisesti. Heistä nostettakoon esiin Harrin tilan vanhan isännän osan laulanut Jaakko Hietikko, Kristjan Möisnik Vallesmannina sekä Juha Kotilainen herastuomarina.

Tampereen Ooppera on 70-vuotisjuhlansa ansainnut. Mittava ja mahtava saavutusten jatkumo on esimerkki pitkäjänteisen työn merkityksestä, menestyksestä ja uskosta huomiseen. Siellä häämöttääkin jo seuraava: Olli Kortekankaan Veljeni vartija, 16.2.2018.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Nyt tuli suora vastaus kohuilmoitukselle: ”Kyyninen ja epäinhimillinen”

Kuva: Thinkstock

Ukrainan ja Venäjän umpisurkeat suhteet vajosivat jälleen alaspäin, kun Ukraina kielsi Venäjän edustajaa Julia Samoilovaa osallistumasta toukokuussa pidettäviin Euroviisuihin.

Samoilovalle langetettiin kolmen vuoden maahantulokielto, koska hän oli konsertoinut Krimillä toissa kesänä.

– Kiovan viranomaiset tekivät jälleen pöyristyttävän, kyynisen ja epäinhimillinen päätöksen, ärähti Venäjän apulaisulkoministeri Grigori Karasin uutistoimisto Interfaxin mukaan.

YLE on aikaisemmin kertonut, että liikuntavammainen Samoilova on käynyt suomalaisella kuntoutusklinikalla saamassa hoitoa.

AVAINSANAT

Ukraina kieltää Venäjän edustajan esiintymisen Euroviisuissa

Kuva: Lehtikuva

Ukraina kieltää Venäjän edustajan esiintymisen Euroviisuissa, kertovat maan turvallisuusviranomaiset.

Syynä on venäläislaulajan vierailu Krimillä.

Keskustelua aiheesta

Kansallisoopperan Jevgeni Onegin: Tšaikovski ja Puškin intohimojen ja tunteiden ohjastajina

Kuva: Heikki Tuuli
Tatjana (Olesya Golovneva) ja Jevgeni Onegin (Josef Wagner) tunteittensa tuulispäinä Pjotr T šaikovskin Jevgeni Onegin -oopperan ensi-illassa.

Pjotr Tšaikovskin ooppera Jevgeni Onegin elää musiikin ja runon varassa. Juoni on niukasti esittelevä, värikkään tapahtumakirjon varaan oopperaa ei ole laskettu.

Tarina kertoo tunteista, rakkaudesta. Herkän runollinen Tatjana tapaa maailmanmies Jevgeni Oneginin ja rakastuu. Ylimielinen kavaljeeri torjuu kuitenkin tytön. Kuluu aikaa, ollaan Tatjanan nimipäiväkutsuilla. Jevgeni ja Tatjanan sisaren Olgan sulhanen Lenski riitaantuvat ja Jevgeni saa Lenskin mustasukkaiseksi. Lenski haastaa ystävänsä kaksintaisteluun ja kuolee. Onegin jatkaa tutulla levottomalla tiellään.

Vuosien päästä Tatjana ja Jevgeni tapaavat sattumoisin. Tatjana on naimisissa ja Jevgeni huomaa erheensä ja lähestyy Tatjanaa, joka sanoo edelleen rakastavansa Jevgeniä, mutta torjuu tämän. Elämä jatkuu, Tatjana avioliitossa ja Jevgeni pettyneenä.

Puškinin runoromaanin tunnelataus kannattelee oopperaa hämmästyttävän hyvin. Juonen ohuudesta huolimatta ooppera kulkee eteenpäin, kunnes saavutaan peruuttamattomuuden seisakkeelle. ”Tottumus onnen sijaan annetaan.”

Tšaikovskin musiikki on tavattoman tunnevoimaista. Se soi täyteläisenä ja toisaalta yksinkertaisuutta ja sanomatonta herkkyyttä pelkäämättä. Esitys alkaa kuin tyhjään astuisi.

Runollisuuden kuvastin välkehtii heijastellessaan tarinaa. Haaveet, järki ja tunne järjestelevät näyttämöä.

Ohjauksessa pelkäämätöntä pateettisuutta

Marco Arturo Marellin lavastuksessa maisemakuva on petollisen rauhallinen. Näyttämöllä taas suuri, vino huone on särjetty, seinät ja lattia kallistettu. Ovet ovat lapsen perspektiivistä, valtavat.

Ohjaajana Marelli korostaa pateettisuutta ja ylinäyttelemistä. Mykkä asetelmallisuus taustoittaa orkesteriosuuksia, viitteelliset kuvaelmat ovat lyödä yli koomisuuteen asti. Tyylivalinta häiritsee, mutta perustelee itsensä johdonmukaisuudella. Suuret tunteet kuristavat henkilöitä, pettymys ja rakkaus kamppailevat viimeiseen saakka.

Dagmar Niefindin puvut ovat luonnekuvia. Tatjanan valkea vaatetus on viattomuuden ja puhtauden perikuva. Miehet ovat mustavalkoisessa ryhdissään sukupuolensa vaateripustimia.

Olga on puettu maaväreihin, leski-äiti Larina huomaamaton ja lastenhoitaja Filipjevna äidillinen huolenkantaja.

Mikhail Agrestin johtama orkesteri nautiskeli runollisuuden ja tunteiden sävyissä. Kiintymys, toivo ja kiihko, kauneus, kaikkea vaalittiin kuin hentoa terälehteä. Orkesteri myötäeli tarinaa Agrest hyvänä paimenenaan. Kuoro ja tanssijat toteuttivat osansa ydinroolien ympärillä sekä kontrastoiden tarinaa että siihen sulautuen.

Myötätuntoa herättävä Olesya Golovneva

Sielukas Olesya Golovneva on Tatjanana lähes säikyn koskettava, samalla kärsimätön, haluaan vaivoin hallitseva. Sisäiset jännitteet heittelehtivät, antautuminen ja toivo, häpeä ja epäily sekä tyytyminen raastavat. Loistokkuus puhkeaa kukkaan sopraanon täyteläisessä soinnissa ja sävyjen rikkaudessa.

Josef Wagner Jevgeni Oneginina on aidon ristiriitainen. Kestävä baritoni ilmehtii roolia voimakkaana. Jussi Myllys Lenskinä on ensin pehmeä, sitten kiivas ja lopulta luja tenorinsa kannattelija. Jeni Packalen Olgana sai tuta liioittelun vaarat. Sointuisa mezzosopraano soi hyvinkin lupaavasti.

Jyrki Korhonen ruhtinas Gremininä viritti bassonsa lempeisiin kaariin rooliaan mukaillen. Anu Ontronen (Larina) ja Merle Silmato (Filipjevna) tiesivät tehtävänsä, tärkeät henkilöt. Tenori Juha Riihimäki oli luonteva taikuri. Nicholas Söderlundin matala bassobaritoni jyrkenteli kuuluvasti, hienot (kapteeni, Zaretski) pienet henkilökuvat.

Suomen kansallisooppera
Pjotr Tšaikovski: Jevgeni Onegin
Libretto Pjotr Tšaikovski ja Konstantin Šilovski Alexandr Puškinin mukaan
Musiikinjohto Mikhail Agrest – ohjaus, lavastus ja valaistus Marco Arturo Marelli – puvut Dagmar
Niefind – kuoron valmennus Marge Mehilane ja Marco Ozbič
Rooleissa: Josef Wagner, Olesya Golovneva, Jussi Myllys, Jeni Packalen, Anu Ontronen, Merle
Silmato, Jyrki Korhonen, Juha Riihimäki, Nicholas Söderlund, tanssijat ja lapset
Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

Matti Saurama

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Reijo Frank on kuollut – ”Hän antoi äänensä työväenliikkeelle”

Kuva: TSL
Suomalaisen työväenlaulun ikoni on poissa. Reijo Frankin laulut elävät.

Perinteisen työväenlaulun merkittävin veteraani Reijo Frank on poissa. 85-vuotias Frank kuoli kuluneella viikolla.

Reijo Frank tuli tunnetuksi erityisesti työväenlaulujen tulkitsijana, mutta hän kunnostautui myös rauhanlaulajana, kansanlaulajana ja tunnelmallisten, nostalgisten melodioiden tulkitsijana.

Pitkälti Frankin ansiosta perinteiset työväenlaulut heräsivät Suomessa uudelleen henkiin 1960-luvun lopulla ja seuraavalla vuosikymmenellä. Osuvasti onkin sanottu, että hän antoi pitkän uransa aikana äänen työväenliikkeelle. Hän kykeni 1970-luvulla tekemään työväen musiikkia koko työväenliikkeelle, laidasta laitaan.

– Koetin esiintymisiin aina puristaa aatetta mukaan, ettei tulisi pelkkää läpilaulettua, Frank totesi Helsingin Sanomien haastattelussa viime vuoden heinäkuussa.

Hän oli tuhansien tilaisuuksien luottoesiintyjä.

Reijo Frankin sooloura alkoi jo 1940-luvulla, pian sotien jälkeen. Työväentalolla, kuinkas muuten.

Frank levytti uransa aikana yhteensä noin 100 kappaletta. Niistä tunnetumpien kärjessä on Elsa Rauteen sanoittama rauhanlaulu Veli, sisko, jonka hän levytti vuonna 1969.

Hän on saanut urastaan lukuisia työväenliikkeen myöntämiä tunnustuksia.

Frankille myönnettiin 1982 ensimmäinen Kansan Sivistysrahaston Työväen kulttuuripalkinto.

Reijo Frank syntyi 8. heinäkuuta vuonna 1931 Helsingissä.

Työväenliikkeen suurmies on poissa.

Keskustelua aiheesta

”Ankkakävelijä”, muusikkolegenda Chuck Berry on kuollut

Yhdysvalloissa rock’n’rollin legenda, muusikko Chuck Berry on kuollut, kertoo poliisi. 90-vuotias laulaja, kitaristi ja lauluntekijä löydettiin kuolleena kotoaan Missourissa lauantaina paikallista aikaa.

Charles ”Chuck” Berry oli rockin varhaisvaiheen keskeinen lauluntekijä. Hänen kynästään syntyivät muiden muassa hitit Johnny B. Goode, Roll Over Beethoven ja Rock and Roll Music.

Berryä pidetään myös rockin kitarasoolojen kehittäjänä, esimerkiksi Eric Clapton ja Keith Richards pitävät häntä esikuvanaan.

Lavaesiintyjänä Berry keksi valtikseen kuuluisan ”ankkakävelyn”.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta