Quesnen keskeinen pelikenttä, ranskalainen teatteriryhmä Vivarium Studio, esiintyi ensimmäisen kerran Tampereella vuonna 2008 ja 2009 teoksilla L’effet de Serge ja Lohikäärmeiden melankolia, jossa ihmisen mielikuvittelun voima oli keskeinen lähtökohta.

Vuonna 2018 mentiin fantasioinnissa syvemmälle, kun katsojat johdateltiin myyrien salattuun maanalaiseen rock-elämään teoksessa La nuit des taupes eli Myyrien yö.

Vuoden 2022 tuomisina nähtyä Farm Fatalea voi sikäli pitää jatkumona “myyrärockmusikaalille” että lavan valtaavat taas soittimineen ei-ihmiskasvoiset olennot. Myyttinen myyräkansa on korvautunut nyt vielä arvoituksellisemmalla porukalla, linnunpelättimillä.

Variksen- tai yleisemmin linnunpeläteillä on ollut aikojen saatossa tukeva jalansija eri taiteissa. Vincent van Gogh maalasi tunnetulla tyylillään sellaisia, L. Frank Baum kirjoitti sellaisen yhdeksi keskushahmoksi fantasiaseikkaluunsa Ihmemaa Oz. Valkokankaalle Scarecrow– nimisiä elokuvia on riittänyt vähän joka genreen Buster Keatonin mykkäpätkästä Al Pacinon ja Gene Hackmanin kulkuridraamaan ja edelleen 2010-luvun kauhupläjäykseen.

Teatterin puolelta en muista pelätinväkeä nähneeni muuten kuin eräässä Ozin näyttämöversioinnissa. Nyt sitten Teatterikesässä viisi sellaista otti kevyesti haltuunsa koko TTT:n suuren näyttämön avaran lavan.

Quesnen visiot pelättimien olemuksesta ovat yhtä aikaa klassisiä, inhmillistäviä ja surrealistisia. Sympaattisia he/ne ovat yhtä kaikki tyttöpelätti Sissysta vielä rähjääntyneempään Globiin.

Pelättirukat ovat ilmastonmuutoksen ravistellessa maataloutta jääneetvaille töitä, kun peltoja ei kannata enää viljellä ja farmarit ovat hylänneet tilansa ja muuttaneet kaupunkeihin. Linnunpelätit ovat ottaneet yhden autioituneen tilan komentoonsa, ja saavat seuraansa vielä muukalaisen, kulkupelätin jostain etelästä.

Tämän farmin porukka on monitaitoista. Se tarkkailee lintuja enempi ornitologisessa mielessä, äänittää niiden laulua. Radio-ohjelmiakin tekevät. Ja ennen kaikkea pitävät yllä hautomoa, jossa on kirjava, hyvin kirjava joukko munia. Voivat olle lintujen tai sitten hyönteisten. Niitä on yhtä kaikki vaalittava luontokadon torjumiseksi.

Nämä pelättisankarimme ovat myös aktivisteja sekä sanoissa että teoissa. Ne valmistavat miekkarikýlttejä ja virittelevät protestilauluja. Kun naapuritilalla havaitaan eläinten kaltoinkohtelua ja muuta epätervettä maataloustoimintaa, ylittyy suoran toiminnan kynnys heti. Ekoterroriteotkin ovat pelättien toimintakeinovalikoimassa, mutta lopulta tyydytään räppäämään paha farmari huitsin kuuseen.

Näin Orwellin Eläinten vallankumous on saanut uudet kasvot, uuden versioinnin. Alun perin eläinten pelotteluun kyhätyistä hahmoista on tullut luontoa väärin kohtelevien ihmisten pelottelijoita.

Klovneriasta poliittiseen teatteriin

Quesnen Farn Fatalissa ihastuttaa eniten sen tyylilajien runsaus. Tehdään puhdasta klovneriaa, mutta myös poliittista teatteria. Ihmemaa Ozin taikatunnelmat sekoittuvat Beckettin Godot’n ikuiseen odotteluun. Musiikkiteatterista loikataan vaivatta surrealistiseen fantasiaan. Ihan kevyesti kutkutellaan horror-kuvast ollakin.

Tekstiin on sujauteltu huvittavia viittauksia ihmisten elämänpiiristä kuten hifisteleviä kuulokkeita pelättien korvilla, erilaisia mikkivirityksiä radiohommiin sähkösoittimia musisointiin. Tekstipuolella harrastetaan vaikkapa sanaleikittelyä mehiläisjuttujen (bee) ja bi-käsitteen kanssa. Tai sitten karhealla pelättiäänellä tulkittu Stand by Metä jatkuukin yhtäkkiä Elvis-imitaatioon. Eikä esitys, jossa linnunpelätit tekevät radiohaastattelua vain svetsinsaksaa osaavasta Margrit-mehiläisestä, voi koskaan olla huono.

Farm Fatalen toinen esitys Teatterikesässä TTT:n suurella näyttämöllä la 6.8 klo 13.00.