Teatteri ja Tanssi
10.10.2022 14:27 ・ Päivitetty: 12.10.2022 10:50
Tanssiarvio: Aurinkobaletin Juhlagaalasta löytyy sekä rentoa liikettä että vakavaa tunnelmaa
Turkulainen Aurinkobaletti täytti viime vuonna kunnioitettavat 40 vuotta. Pandemian vuoksi juhlinta supistui hyvin vähiin. Juhlaesitykseksi valmistettu 40 Auringon vuotta esitettiin keväällä -21 vain striimattuna ja kerran livenä Manilla-teatterin näyttämöllä.
Nyt Aurinkobaletin juhlagaala on palannut Manillan näyttämölle. Esitys koostuu kolmesta pienoisteoksesta, joiden koreografeina ovat nykytanssimme lähes legendaariset nimet Jorma Uotinen, Marjo Kuusela ja Ervi Sirén.
Aurinkobaletti, Turku
40 Auringon vuotta – Aurinkobaletin 40-vuotisjuhlagaala
Tässä olen
Koreografia Ervi Sirén – Musiikki Ismo Laakso – Puvut Marjo Haapasalo – Tanssi Urmas Poolamets
1.erä
Koreografia Marjo Kuusela – Musiikki Krakatau, Jaakko Salonen- Tanssi Côme Camelet-Pyykkö ja Patrick Di Quirico
Rajalla
Koreografia Jorma Uotinen -Puvut Jorma Uotinen ja Marjo Haapasalo – Musiikki Apocalyptica, Johan Sebastian Bach – Ääni Jaakko Salonen – Tanssi Linda Björkqvist, Côme Camelet-Pyykkö, Patrick Di Quirico, Elina Raiskinmäki – Kaikkien esitysten valot Zai Sainio
ILLAN ALOITTANUT Sirénin sooloteos Tässä olen on hänen ensimmäinen koreografiansa Aurinkobaletille. Se syntyi vahvassa yhteistyössä teoksen tanssijan, Aurinkobaletin taiteellisen johtajan Urmas Poolametsin ja muusikko Ismo Laakson kanssa.
Esityksen nimi konkretisoituu komeasti näyttämöllä. Irtonaisesti ja herkästi tanssiva Poolamets on yhtä aikaa läsnä sekä itselleen että yleisölle. Hän tuntuu kuin kuuntelevan omia ajatuksiaan ja tunteitaan ja sitten vastaavan niihin liikkeillään, joissa näkyy niin Sirénille tunnusomaista pehmeää liikettä kuin häivähdyksiä koko tanssiskenestä baletista katutanssiin. Myös vuoropuhelu Laakson luoman äänimaailman kanssa elää tässä ja nyt.
Aivan toisenlaisiin tunnelmiin mennään Marjo Kuuselan teoksessa 1. erä. Se on Côme Calmelet-Pyykön ja Patrick Di Quiricon aika hulvaton duetto oman tilan saamisesta ja rajaamisesta. Kamppailu on yhtä aikaa sekä totta että leikkiä. Kaikenlaista kokeillaan, ja maalarinteippi on kova sana. Kumpikin tanssija on rennon energinen ja valmiina nopeisiin reaktioihin. Esityksessä on kepeää huumoria ja kina tilasta päättyy enemmän tai vähemmän sopuun.
TEOKSISTA VAKAVIN oli illan päättänyt Jorma Uotisen Rajalla, jossa aiheena ovat pelko ja toivo, pimeys ja valo. Jos kolmiosainen teos oli ajankohtainen puolitoista vuotta sitten, se on sitä nyt vieläkin enemmän. Tai ainakin niin minä sen koin. Tanssijoiden harmaat asut ja valokiilojen pyyhkimä taustan kiviseinä toivat väkisin mieleen sodan olosuhteet.
Näyttämöllä olivat ryhmän kaikki neljä tanssijaa, Calmelet-Pyykön ja Di Quiricon lisäksi Linda Björkqvist ja Elina Raiskinmäki. Heidän tanssinsa kulki vapaasti hengittäen ja sujuvasti etenevästä liikekielestä saattoi tunnistaa joitakin Uotiselle tyypillisiä elementtejä. Painopiste oli kuitenkin tunnelmassa, jossa pelko ja toivo vuorottelivat sekä yksilöissä että koko ryhmässä. Lopun verhona laskeutuvan sadeseinämän saattoi tulkita puhdistavaksi, mutta yhtä lailla myös erottavaksi.
40 Auringon vuotta on kompakti kokonaisuus, jossa liike on keskiössä. Visuaalinen maailma – kuten Zai Sainion suunnittelemat valot – on läsnä, mutta ei nouse pääosaan, vaan komppaa tanssia.
Aurinkobaletin 40-vuotisjuhlagaalan muut esitykset tällä ja ensi viikolla to-pe-la.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.