Tärkeä osa lahkon toimintaa oli myös rituaalinen käärmeenpäiden tallaaminen, jossa syntien polkemisen lisäksi tallattiin myös edellisten sukupolvien vääriksi katsottuja ajatuksia.

Jo ilo ja uskon esiin tuominen tanssimalla olivat siihen aikaan ennen kuulumatonta. Saatikka sitten kehon arvostaminen hengen ohella, naisen ja ylipäätään ihmisen vapaus sekä seksuaalisuus. Elämänhän kuului olla kärsimystä, ei riemukas lahja, josta sai nauttia.

Muusikko Anne-Mari Kivimäki kuuli vasulaisuudesta ensimmäisen kerran 2000-luvun alkupuolella Etelä-Pohjanmaalla. Hän kiinnostui nimenomaan lahkon tanssimusiikista.

Aluksi ajatus yhdessä koreografi Marjo Kuuselan kanssa oli tehdä konserttimuotoinen esitys. Folk Extremen, Tampereen Työväen Teatterin, Espoon kaupunginteatterin ja Tanssiteatteri Tsuumin yhteistuotantona syntynyt Käärmeenpääntallaajat on lopputuloksena sitäkin, mutta myös paljon muuta.

Teoksen kantaesitys oli Tampereella maaliskuussa ja pääkaupunkiseudun ensi-ilta Revontulihallissa Espoossa. Tampereella ammattilaisten mukana tärkeänä osana kokonaisuutta olivat Tampereen yhteiskoulun lukion oppilaat, Espoossa Kallion lukion oppilaat.

Käärmeenpääntallaajien Espoon toteutuksessa ammattitanssijoiden ja -muusikoiden rinnalla nähdään Kallion lukion oppilaista. (Kuva: Darina Rodionova)

KÄÄRMEENPÄÄNTALLAAJAT on esitys, joka vyöryy vastaansanomattomasti katsojan yli ja tempaa hänetkin mukaansa Tuomas Juntusen ja Reetta-Kaisa Ileksen Kutsun johdattamana. Elämisen ilo ja liikkeen hurja energia saavat aikaan hurmoksellisen tunnelman, jossa keskeisimmäksi nousee uskon lisäksi ihmisen kehon ylistäminen. Ihminen ei ole vain henkeä ja mieltä, vaan kokonaisuus, jonka kaikki puolet ovat yhtä tärkeitä.

Koska teoksen lähtökohtana oli musiikki, se on ehdottomasti esityksen merkittävin tekijä. Kivimäen, Pekko Käpin, Ville Rauhalan ja Antti Puumalaisen toteuttama musiikki on kiihkeän rytmikästä ja svengaavaa. Pelimannimusiikki, räppi ja tekno sekoittuvat uskomattomaksi kokonaisuudeksi. Kivimäen ja Käpin sävellysten lisäksi mukana on muutama kansanmusiikkikappale, muun muassa Vasulaisten juhlamarssi. Eivätkä muusikot vain soita, vaan ovat täysillä mukana näyttämön tapahtumissa.

Esityksen koreografiaa ovat Kuuselan lisäksi tehneet Iles ja koko työryhmä. Siitä voi sanoa, ettei liike hetkeksikään lakkaa. Se alkaa jo ennen näyttämötapahtumia lämpiössä lukiolaisten tanssilla katsojien seassa, eikä pysähdy väliajallakaan.

Liikekielessä näkyy koko monisukupolvinen työryhmä. Mukana on niin kansantanssin perinneaskelikkoja kuin nykynuorten tanssiliikettä ja kaikkea siltä väliltä. Tärkeintä tanssissa on kuitenkin loputon energia, jonka tavoitteena on viedä niin esiintyjät kuin katsojatkin jonkinlaiseen hallittuun ja koreografioituun transsitilaan.

Hurjin meno keskittyy esityksen ensimmäiseen puoliaikaan. Se myös noudattaa enemmän vasulaisuuden historiaa. Väliajan jälkeen tunnelma on huomattavasti tummempi ja abstraktimpi. Se kuvaa uskonliikkeen päättymistä virkavallan toimiin, mutta heittää uskon ja uskomisen kysymyksen myös nykyaikaan.

Oman persoonallisen vastauksensa siihen antaa esityksen vierailija Kaari Martin. Hänen villahousuissa ja verkkatakissa tanssimansa nykyflamencosoolo dialogissa Rauhalan ja hänen kontrabassonsa kanssa on täynnä tiukkaa tunnetta, vihjailuja ja ilkikurisuuttakin.

Kun musiikki- ja tanssispektaakkelista on kysymys, tärkeässä roolissa ovat sekä valot että äänentoisto. Janne Teivaisen valoissa on sekä kunnon rockshowta että taitavaa näyttämötapahtumien esille tuomista. Antti Puumalaisen suunnittelema äänentoisto täyttää kaikki konserttivaatimukset niin voimakkuuksiltaan kuin vivahteiltaankin. Mirkka Nyrhisen puvuissa on sekä yliampuvaa glitteriä että 1800-lukulaista ajan henkeä.

Silti kaiken keskiössä ovat tanssijat. Juntusen ja Ileksen lisäksi Johanna Elovaara, Riikka Puumalainen, Patrik Riipinen ja Timo Saari. Heidän heittäytymisensä, läsnäolonsa ja pidäkkeetön ilmaisunsa yhdistettynä vaivattoman oloiseen tanssitekniikkaan on koko esityksen sokeri ja suola. Unohtamatta kahtatoista Kallion lukiolaista, jotka sekä ryhmänä että yksilöinä tuovat kokonaisuuteen niin lisävoimaa kuin positiivista energiaa.

Käärmeenpäätallaajat on todella alaotsikkonsa mukainen, myös monimerkitykseltään: uskomaton messu.