Siihen ei riitä pelkkä tapahtumien tuonti visuaalisesti 1930-luvun aikaiseen Espanjaan, vaikka Jon Bausorin luoma miljöö ja puvustus Liam Scarlettin koreografioimassa Carmenissa Kansallisbaletissa ovatkin tyylikkäästi epookkia ryyditettynä muutamilla nykyaikaisemmilla mausteilla.

En väitä nähneeni edes pientä osaa kaikista Carmenin tanssitulkinnoista, mutta yhden uuden asian, ainakin minulle, Liam  Scarlett on löytänyt. Tarinaa eri lähteistä alkuperäisen Prosper Meriméen kertomuksen lisäksi dramatisoidessaan Scarlett on selvästi muuttanut näkökulmaa. Toki räiskyväluonteinen mustalaistyttö Carmen on edelleen tapahtumien keskipisteessä, mutta tällä kertaa tarinasta on luotu ennen kaikkea Don Josén tragedia.

Scarlettin Carmenissa on  kyse kokemattoman ja naivin nuoren miehen kaiken nielevästä äkillisestä ja siksi vääjäämättä onnettomasti päättyvästä rakkaustarinasta. Tätä näkemystä tukee koreografisten ratkaisujen lisäksi myös tanssijoiden tulkinta.

Don Joséna tanssinut Frans Valkama tekee alun aavistuksenomaisen haparoinnin jälkeen väkevän ja koskettavan roolin nuorena sotilaana, jonka koko elämä muuttuu peruuttamattomasti Carmenin  ryhtyessä sattumalta flirttailemaan hänen kanssaan. Viattomuuksissaan Don José uskoo kyseessä olevan oikean rakkauden, ja ehkä niin olisikin, jollei kohtalo härkätaistelija Escamillon hahmossa puuttuisi peliin. Lopputuloksena oleva intohimomurha on vääjäämätön.

Rebecca Kingin Carmenissa on perinteistä tulta ja tappuraa lähes kliseisine viettelyeleineen, mutta myös haavoittuvuutta, joka näkyy ennen kaikkea hänen tajutessaan Escamillon kanssa illan vietettyään, miten pahasti asiat ovat sotkeutuneet. Raadollisesti raha ratkaisee. Escamillo käytännössä ”ostaa” Carmenin ja kumpikin tietää sen. Fyysistä intohimoa heidän välillään on, mutta ei mitään suurta rakkautta. Carmen on vain menestyneen matadorin näyttävä näyttelyesine.

Escamillona Tuukka Piitulainen pääsee oikein kunnolla revittelemään niin överiksi tehtynä machona, että siitä tulee herkullisen humoristista.

Tapahtumien neljäntenä osapuolena on Don Josén nuoruuden rakastettu Micaëla, joka joutuu tahtomattaan mukaan tarinan raastaviin käänteisiin. Yuka Masumoton tulkinta nuoresta ja arasta maalaistytöstä on herkkä ja hallittu.

Tiheästi tuskaista

Loistokkaimmillaan Scarlettin Carmen on keskeisten parien duetoissa. Niissä liikekieli on selkeimmillään. Muuten tuntuu, että suurten ja kaiken nielevien tunteiden syövereihin ja tarinan kiemuroihin on upottu hiukan liikaa. Varsinkin toinen näytös on niin tiheä ja täynnä tuskaa, että sen jälkeen on katsoja saanut yliannostuksen draamaa.

Liikkeellisesti ja koreografisesti nautin siitä, että kumpikin palveli ennen kaikkea tarinaa ja tulkintaa, eivät olleet itsetarkoitus. Tosin ainakin välillä vähemmän olisi ollut enemmän, myös kokonaispituudelta. Vaikka Mikhail Agrestin johtama orkesteri soitti intohimoisesti, en olisi pannut pahakseni, jos musiikin sovittanut ja orkestroinut Martin Yates olisi tyytynyt hieman lyhyempään versioon.

Norjan Kansallisbaletista vuokrattu, vuonna 2015 kantaesityksenä saanut Carmen-tuotanto on kokonaisuutena tunnekylläinen ja tunteita herättävä esitys. Se tarjoaa kautta linjan nautinnollista ja osaavaa tanssia sekä viimeisteltyjä roolitulkintoja myös pienemmissä tehtävissä. Carmenin parissa viihtyy, vaikka tuntisikin läpikotaisin niin musiikin kuin tarinankin.