Siksi on aivan luonnollista, että ryhmän saapuminen Tanssin taloon tällä viikolla on ehdottomasti kevään merkittävin kansainvälinen vierailu. Varsinkin kun esityksenä on kolmiosainen suurteos Figures in Extinction, jonka kolmannen osan kantaesitys oli vasta helmikuussa.

KOREOGRAFI CRYSTAL PITEN ja ohjaaja Simon McBurneyn kolmesta runsaan puolen tunnin mittaisesta teoksesta koostuva trilogia on huikea. Se on massiivinen niin aiheeltaan kuin toteutukseltaan, mutta on silti esityksenä ilmava ja tietyllä tavalla yksinkertainen. Siinä on voimakas sanoma, mutta katsoja ei silti koe joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi. Siinä on jännittävää visuaalisuutta, teatteri-elementtejä ja paljon tekstiä, mutta silti tulkinnan keskiössä on tanssi ja liike.

Figures in Extinction sisältö on äärimmäisen ajankohtainen. Sen eri osat käsittelevät ilmastonmuutosta, lajikatoa, ihmisten suhdetta luontoon ja toisiinsa sekä suhdetta kuolemaan.

Äänitteeltä kuultavan sukupuuttolistan myötä tanssijat tulkitsevat erilaisia eläimiä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään eläinimitaatio, vaan kehoa teknisesti erittäin monipuolisesti käyttävää liikekieltä, jossa ”eläin” ilmenee vaikkapa vain kämmenien ja sormien liikkeenä. Mukana on myös hivenen kylmäävää komiikkaa, kun väliin ilmestyy myös koko ilmastonmuutosta huijauksena pitävä puhuja.

Figures in Extinction {2.0} but then you come to the humans sekä Figures in Extinction {3.0} reguiem ovat huomattavasti ykkösosaa näytelmällisempiä. Toki liike on edelleen voimakkaasti läsnä, mutta teosten painopiste on tanssijoiden rooleissa, ilmaisussa ja tanssijoiden muodostamissa erilaisissa visuaalisesti näyttävissä ryhmissä.

Kakkososa käsittelee ihmisen aivopuoliskojen toimintaa sekä tarvettamme keskinäiseen yhteyteen yhä enemmän eriytyvässä maailmassa. Esitys on kuin jonkinlainen visualisoitu luento toimistotyyppisessä ympäristössä. Liikekieli on kulmikkaampaa ja enemmän tekstisidonnaista. Kokonaisuutena hyvin totisessa teoksessa kyllä pilkahtelee huumoriakin, kun äänitteen luennoitsijan tekstiä havainnollistetaan, mutta vain pilkahtelee.

Kakkososassa liikutaan isoissa ryhmissä.

Vakavuus lisääntyy kolmososassa, joka tapahtuu lähes kokonaan väljästi kuolemaa tekevän henkilön sairaalasängyn ympärillä tai hämmentävillä ja kauniilla projisoinneilla ja valoilla ympäröidyssä ajattomuudessa.

Sielunmessuksi surulle ja suhteellemme kuolemaan nimetyssä teoksessa keskeisessä osassa ovat John Bergerin tekstin kuolemaan liittyvät 12 lausetta sekä ihmisruumiin hajoamisen viisi vaihetta.

Kuulostaa synkältä, mutta ei esityksenä ole sitä. Tunnelma on pikemminkin etsivä ja kysyvä sekä lopulta hyväksyvä.

UPEINTA FIGURES in Extinction -trilogiassa ovat ilman muuta tanssijat. He ovat kertakaikkisen loistavia, niin teknisesti, ilmaisullisesti kuin energialtaankin. Ja heitä on paljon, yli kaksikymmentä. Pite osaa myös käyttää heitä nimenomaan ryhmänä. Esityksessä on runsaasti hienoja ryhmäkohtauksia, joissa ryhmää käytetään eri tavoin kokonaisena tai osiin jakautuneena ilmaisemaan sekä tekstien sisältöä että tunteita. Toki mukana on useita lyhyitä duetto- tai soolo-osuuksia, mutta esitys on nimenomaan ryhmäteos.

Visuaalisesti esitys luottaa ennen kaikkea valoihin ja projisointeihin. Ja niillä Tom Visser (valot), Jay Gower Taylor (heijastava valotausta) ja Will Duke (projisoinnit) tekevät välillä lähes ihmeitä. Puvut ovat ennen kaikkea tarkoituksenmukaisia (mm. Nancy Bryant), eikä niiden ole tarkoitus nousta sen enempää esille.

Esityksessä on myös koko ajan Benjamin Granin monesta eri teoksesta koostamaa tai hänen ja Owen Beltonin säveltämää musiikkia, mutta se jää taustalle. Musiikki ja äänimaailma ovat olennainen osa kokonaisuutta, mutta niiden tarkoitus on vain palvella kokonaisuutta, ei olla itsenäisiä. Ja tämä toteutuu täydellisesti.

Nederlands Dans Theater (NDT 1) on ryhmä, joka ei petä odotuksia. Figures in Extinction oli juuri niin huikea kuin odottikin, mutta ei silti miltään kantilta ennalta-arvattava. Esitys oli täynnä taidon ja luovuuden lisäksi tunnetta ja ajateltua sisältöä. Mitä enempää voi toivoa.

Nederlands Dans Theaterin Figures in Extinction -esityskokonaisuudella on esitykset Tanssin talossa vielä ke 9.4., to 10.4. ja pe 11.4. klo 19.00.