Arkkitehti Lars Sonckin piirtämä Pyynikinrinteen kaava hyväksyttiin vuonna 1902. Samaan aikaan alettiin rakentaa hänen suunnittelemaansa Tampereen Tuomiokirkkoa. Juhannuskylän kirkossa ja Pyynikin puutarhakaupunginosassa on samaa nuoren Sonckin innostuksesta syntynyttä henkeä.

Tuomiokirkon sisälle astuminen aiheuttaa pienen hämmennyksen. Sen sulattelu luo huumorin hipaisun ja arvelun lähimmäisenrakkauden mahdollisuudesta. Heinäpuistosta harjulle noustessa tai harjulta puistoon laskeutuessa voi tuntea hartauden häivähdyksen. Kävelijä huomaa, että luonnon muotoja ja hyvää elämää kunnioittavan suunnittelun tuloksia on yhä elossa.

Sonckin kaavan perusideana on jättää alueen pohjoisreuna ilman taloja. Nykyään reunalla on Heinäpuisto. Kaupunkilaisille ja käypäläisille avoin julkinen tila toimii avoimena porttina, josta pääsee harjulle ja harjulta pois. Amurin ruutukaava, Pyynikin torin uusklassismi ja Pyynikin rinteen puutalokaupunki koskettavat toisiaan Heinäpuistossa, ja vain siellä. Rakentamaton pohjoisreuna pitää Sonckin kaavan hengissä ja antaa kaupunginosalle mielen.

TAMPEREEN KAUPUNKI uhkaa rakentaa talon Heinäpuiston päälle, siis kaupunkikulttuurisesti merkittävimmän kaupunginosansa elintärkeimmälle paikalle. Yksi talo tuskin voisi aiheuttaa yhtä suurta vahinkoa missään muualla.

Heinäpuisto olisi tärkeä suojelukohde ilman vuodesta 1902 alkavaa historiallista taustaansakin. Maisema-arkkitehti Katja Orraisen suunnittelema puiston asu vuodelta 2011 on rauhoittava ja virkistävä. Orraisen työ kunnioittaa kauniisti ja hauskasti Sonckin ideaa. Kun pääsy puiston kautta harjulle on helppoa ja hartauden henkäyksille altistavaa, niin avoimena porttina toimivaan Orraisen puistoon pääsy luo hyvää mieltä samoin perustein. Pieneen puistoon voi tulla ja mennä monista harkituista, mutta spontaanin oloisista kulkupaikoista. Puisto määrittää asuinaleen merkityksen, kuten Kristiina Turunen kirjoittaa vuonna 2015 Tampereen yliopistossa hyväksytyssä pro gradu -työssään.

Kansanliikkeen vaatimukset ovat Pyynikin kaupunginosa synnyn taustalla. Haluttiin asuinalue, jonka merkitys oli luonnossa, liikunnassa ja hyvän elämän mahdollisuudessa. Kaupunki suhtautui suopeasti sekä Sonckin piirustuksiin että kansan liikkumiseen.

Tampereen työväki muutti Tamperetta, Suomea ja maailmaa. Tampereen Työväen Teatteri perustettiin jo 1901, Pyynikin kaava hyväksyttiin 1902, sosialidemokraattien Forssan kokous pidettiin 1903, nuorsuomalaisten ja sosialidemokraattien yhdessä hyväksymä punainen julistus luettiin keskustorilla 1905, ja maailman ensimmäinen myös naisia koskeva yleinen ja yhtäläinen äänioikeus astui voimaan melkein heti. Pyynikinrinteen kaavan ankkuripaikkana toimiva Heinäpuisto muistuttaa kansalaisyhteiskunnan hengestä.

PYYNIKIN KONFLIKTI saa kysymään, onko kansalaisyhteiskunta nyt muisto vain. Alituinen puhe avoimuudesta, osallistumisesta ja vastuusta kuulostaa rivolta tekopyhyydeltä, kun kaupunki ei vastaa kysymyksiin, joita se itse aiheuttaa. Tai sitten se vastaa hieman liian hassunkurisesti. Puisto saa ”lisää väljyyttä”, kun sen päälle rakennetaan talo, joka on hieman pienempi kuin on alun perin aiottu. Mielenosoituksellinen ylimielisyys viittaa siihen, että kaupungille on itseisarvoisen tärkeää, että kaupunkilaiset eivät tiedä mitään eivätkä vaikuta mihinkään.

Heinäpuiston hävittämiseen kaupunki on antanut vain yhden perustelun. Sen mukaan talo on rakennettava juuri puiston päälle välttämättä, jotta saataisiin rakennusoikeustuloja kaava-alueelle suunniteltua Taidemuseon lisärakennusta varten. Perustelu on jo alun perin luvalla sanoen naurettava. Rakennusoikeustuloja saa myös niistä taloista, jotka rakennetaan muualle kuin puistoihin. Hymyä hyydyttäväksi perustelu muuttuu, kun otetaan huomioon, että puiston päälle rakennettava talo vaatii pysäköintilaitoksen rakentamista torin alle ja tuo laitos maksaa huomattavasti enemmän kuin oikeuksienmyynti tuottaa.

Heinäpuiston uhkaamisen jatkaminen ei hyödytä ketään. Jos uhka jatkuu, niin kaupungin ja kaupunkilaisten välit myrkyttävät laajalti ja pitkäksi aikaa. Varmaa myös on, että uhan jatkaminen estää Taidemuseon lisäosan rakentamisen. Jos kaava hyväksytään, niin siitä valitetaan ja valitukset hyväksytään. Tulos olisi puiston kannalta hyvä, mutta tie olisi raskas ja turhauttava. Kaiken lisäksi jouduttaisiin tulemaan toimeen ilman Taidemuseon lisärakennusta.

Kirjoittaja on tamperelainen yhteiskuntatieteiden tohtori.