– Ay-liike on nostanut eurooppalaisen aiheen hyvin esille. Suomen uudet vuoteen 2030 ulottuvat energia- ja ilmastostrategian linjaukset edellyttävät nyt niiden toteuttamisen vauhdittamista ja tarvittavien lakihankkeiden valmistelua. Epävarmuus EU-tasosta muun muassa uusiutuvaa energiaa koskevista linjauksissa ja vielä kansallisen lainsäädännön puute hidastavat myös uusiutuvan energian investointiratkaisuja.

Ihalainen huomauttaa, että energia- ja ilmastostrategian vaikutuksista työllisyyteen, työn muutokseen, koulutukseen ja työelämän laatuun on selvitetty Suomessakin varsin vähän. EU-tasolla on tehty joitakin arvioita siitä, minkälaisia vaikutuksia vähähiiliseen talouteen siirtyminen tuo talouskasvuun ja työllisyyteen.

– Arviot ovat olleet varsin varovaisia, mutta positiivisia. Vaikutukset ovat eri elinkeinosektoreilla hyvin erilaiset. Ympäristöalan yritykset ja uusiutuvan energian sekä energiatehokkuuteen liittyvät alat lisäävät kasvua ja työpaikkoja.

Esimerkiksi Äänekosken uuden biolaitoksen vaikutukset käynnistyessään työllistävässä mielessä tulevat laajalle talousalueelle puun myynnistä, korjauksista, kuljetuksista ja palveluista. Suomessa sellupohjasta syntyy uusia tuotteita ja liiketoimintaa. Investointi tuo Suomeen merkittäviä vientituloja.

– On perusteltua tehdä energia- ja ilmastopolitiikan vaikutuksista kasvuun, työllisyyteen ja kilpailukykyyn toimialakohtaiset arviot ja politiikkatavoitteet. Työ tulisi tehdä laajalla valmistelupohjalla – työmarkkinatoimijat mukaan lukien.

Ilmasto- ja energiapoliittisilla ratkaisuilla on vaikutuksia myös työn laatuun. Erityisesti muutos haastaa osaamisen kehittämiseen ja laajasti ymmärrettynä työympäristöratkaisut.

– Kysymys on siitä, että rakennetaan koulutuksen avulla turvallisia siirtymiä työstä ja ammateista toisiin – ei työttömyyteen. Vihreät työpaikat eivät itsestään takaa laadukkaampaa työelämää- ja työsuhteita, Ihalainen painottaa.

– Työn murroksen hahmottamisessa on tärkeätä, että ilmasto- ja energiaratkaisujen vaikutuksia arvioidaan myös Suomessa laadukkaan työn tulevaisuuden kannalta.

Ilmasto- ja energiapolitiikan jalkauttaminen vaatii työelämän osapuolten uudenlaista paikallista yhteistyötä. Yrityksissä ja työyhteisöissä tulisi strategiatasolla sitoutua muun muassa kestävän kehityksen, ilmastosuojelun ja kiertotalouden tavoitteisiin. Työelämässä osapuolten tulee nostaa nämä asiat yhteistyön pöytään ja lisätä työpaikoilla tietoisuutta ilmastonmuutoksen haasteista työhön ja työpaikkoihin. Työpaikoilla voidaan tehdä arkisia yhteisiä ympäristötekoja.