– Työajan lyhentäminen ei ole haihattelua eikä historian sivupolku. Se on osa sitä samaa kehitystä, jossa työn tuottavuus kasvaa, teknologia kehittyy ja ihmiset odottavat työelämältä muutakin kuin loputonta venymistä, Eloranta muotoili puheessaan.

Arkipyhien poistamista olivat esittäneet aiemmin entinen EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies ja Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen. Sitä puolestaan edelsi Elorannan 60-vuotishaastattelu huhtikuussa Helsingin Sanomissa, jossa Eloranta povasi työaikojen mahdollisesti lyhenevän 2030-luvun puolivälin jälkeen.

– Häkämies vastasi, että arkipyhät pois ja siitähän se lähti liikkeelle. Kun hän tämän teki, minun oli tietenkin pakko edustajistopuheessa vähän tätä avata lisää ja kuvata sitä, että mitä me tästä kaiken kaikkiaan ajattelemme, Eloranta perustelee viime viikon avaustaan.

Eloranta kiistää, että avaus olisi koordinoitu vasemmistopuolueiden kanssa.

– Se miten poliittisten puolueiden aikataulut menevät on heidän asiansa. Me tehdään tätä omista lähtökohdistamme ja meidän kokoukset on päätetty vuotta aikaisemmin.

Hallituspuolueiden vastaus kohdistui SAK:n sijaan ajatusta kannattaviin oppositiojohtajiin, enimmäkseen SDP:n Lindtmaniin. Eloranta ei reaktiota hämmästele.

– Molemmat totesivat, että erilaisia työaikakokeiluja voitaisiin harkita ja vasemmistoliitosta sanottiin vielä suoremmin, että työaikaa pitäisi lyhentää. Totta kai se herätti reaktioita. Nämä puolueet, jotka hallituksessa ovat, ovat muutenkin myötäilleet työnantajapuolen näkemyksiä. En pidä mitenkään ihmeellisenä, että siellä ollaan sitä mieltä, että ei ole mahdollista ja pikemminkin päinvastoin pitäisi työaikoja pidentää.

– Tässä käydään ihan perinteistä tulonjakotaistelua. Työnantaja haluaa isomman siivun tuotetusta lisäarvosta itselleen ja me katsomme, että osa siitä kuuluu työntekijöille palkkana ja parempina ehtoina ja toivottavasti tulevaisuudessa ehkä vähän lyhyempänä työaikana.

SAK haluaa Elorannan mukaan tuoda esiin yleistä suuntausta, jossa työaika on pidemmässä tarkastelussa lyhentynyt.

– Emme usko, että Suomi on mitenkään poikkeus ja tämä kasvava tuottavuus tulee osittain varmasti näkymään työajan lyhentymisenä.

Hän huomauttaa, että osa-aikaisille työntekijöille kyse on toimeentulosta mutta työajan lyhentämisessä on taustalla Suomen nykyisessä työllisyystilanteessa myös laajemmin työllisyyskysymys.

– Kun työurienkin pitää pidentyä, se on myös työssäjaksamis ja -jatkamiskysymys.

Voiko tätä tulkita niin, että työnantajapuoli on esimerkiksi tekoälymurroksen suhteen pessimistisempi, kun he katsovat, että työaikoja pitäisi päinvastoin ryhtyä pidentämään?

– Kai se ajatus on aina, että miten saadaan kustannuksia höylättyä alemmas. Kaikki sen tyyppiset avaukset ovat heille suotuisia. Se on vanhakantainen lähestymistapa ja aika reipas tuulahdus menneisyydestä, kun lähtökohtana on, että pidennetäänpä työaikaa vaikka pitkän aikavälin teknologinen kehitys on aina johtanut päinvastaiseen suuntaan.

Eloranta myöntää, että tuottavuuden kasvun hyötyjen jakautuminen tulevaisuudessa sisältää uhkakuvia.

– Maiden välillä, yritysten välillä ja yritysten sisällä. Tämä teknologinen kehitys voi poiketa aiemmasta, siinä mielessä täytyy olla hereillä asian suhteen. Näyttäisi aika huonolta tulevaisuuden kuvalta, että muutamat harvat yhtiöt ja omistajat veisivät kaiken hyödyn, joka uudesta teknologisesta kehityksestä seuraa.

TYÖAJAN lyhentämisestä on tehty maailmalla kokeiluja. Sanna Marin (sd.) ehdotti nelipäiväistä työviikkoa ja kuuden tunnin työpäivää jo elokuussa 2019. Kaksi vuotta myöhemmin pääministeri Marin nosti ajatuksen esiin Bloombergin haastattelussa. SAK:lla ei Elorannan mukaan ole omiin kokeiluehdotuksiinsa valmista konseptia.

– Meillä ei ole mitään nelipäiväistä työviikkoa.

SAK ajaa hallitusohjelmatavoitteissaan rajatulle ikääntyneiden työntekijöiden joukolle osa-aikalisää. Käytännössä kyse on työajan lyhentämisestä, mutta malli on kompromissi. Pieneneviä tuloja ei täysin korvata työntekijälle vaan niitä kompensoidaan lisällä.

– Siinä on maksimissaan mahdollisuus lyhentää työaikaa 20 prosenttia.

– Meillä on myös eduskuntavaalitavoitteissa työaikakokeilujen edistäminen ensi hallituskaudella kolmikantaisella valmistelulla. Siinä ei ole vielä mitään konkreettista.

Kokeiluissa oli Elorannan mukaan lähtökohtaisesti kyse työajan lyhentämisestä samalla palkalla.

Työajan lyhentämisestä käydään aktiivista keskustelua muissakin Pohjoismaissa, esimerkiksi Ruotsissa, jossa työnantajajärjestö LO ajaa aloitetta voimakkaasti. Työnantajapuoli on Ruotsissakin suhtautunut torjuvasti.

– Ymmärtääkseni siellä on ensimmäisiä tapaamisia tästä keskusjärjestötasolla ollut. Ovatko ne johtaneet johonkin, sitä en tiedä.

PUHEESSAAN Eloranta muistutti, että aina kun työelämää on parannettu, on työnantajapuolelta sanottu samaa.

– Ei ole oikea hetki, ei ole varaa, järjestelmä ei kestä. Niin sanottiin ennenkin, ja silti juuri niistä uudistuksista tuli myöhemmin itsestäänselvyyksiä.

Elorannan mukaan kansainväliset kokemukset kertovat, että työajan lyhentämiseen kannattaa suhtautua vakavasti.

– Kun työaikaa on järjestetty uudella tavalla, on jaksaminen parempaa, on vähemmän sairauspoissaoloja ja parempaa tuottavuutta. Tietenkään yksi malli ei sovi kaikille aloille, eikä kukaan väitä niin. Työajan lyhentäminen ei myöskään tapahdu sormia napsauttamalla tässä ja nyt. Mutta juuri siksi tarvitaan enemmän tietoa, enemmän kokeiluja ja enemmän yhteistä, aitoa valmistelua. Tarvitaan rohkeutta testata, ei rohkeutta jyrätä.