Kolumnit
24.3.2025 06:15 ・ Päivitetty: 24.3.2025 06:12
Tätä en olisi koskaan halunnut ehdottaa: Suomen tulisi kyetä rakentamaan oma ydinase
Suomen tulisi kyetä rakentamaan ydinase, jotta meidän ei tarvitsisi niitä rakentaa.
Esitän nyt suosituksen, jota en olisi koskaan halunnut esittää, mutta joka minun uskoakseni täytyy.
Toivon, ettei Suomen koskaan tarvitse hankkia ydinaseita. Siksi uskon, että meidän kannattaisi aloittaa muiden Itämeren alueen maiden kanssa vakavat neuvottelut yhteisestä tutkimus- ja kehityshankkeesta ydinaseiden rakentamiseen tarvittavan osaamisen ja infrastruktuurin luomiseksi.
Takaperoiselta kuulostava ehdotukseni perustuu historian opetuksiin. Useilla maailman mailla on tai on ollut uskottava kyky rakentaa oma ydinase melko nopeasti.
Ruotsin, Japanin, Etelä-Korean ja Saksan kaltaiset maat ovat käyttäneet kykyään pelimerkkinä kiristääkseen suurvallat sitoutumaan lujemmin heidän puolustukseensa.
Esimerkiksi Ruotsi vaihtoi oman aseohjelmansa merkittävään asetekniseen apuun ja käytännössä Naton ulkojäsenyyteen jo 1960-luvun lopussa.
Kun Japani huolestuu Yhdysvaltojen sitoutumisesta Japanin puolustukseen, se muistuttaa hienovaraisesti maailmaa esimerkiksi valtavista plutoniumvarannoistaan.
Lisää aiheesta
Loogisia kumppaneita olisivat muut Pohjoismaat, Baltian maat ja Puola.
YDINASEITA tavoitelleiden maiden strategioita tutkineen Vipin Narangin mukaan 1960-luvun Ruotsi ja Japani ovat esimerkkejä maista, jotka kehittivät kyvyn rakentaa oma ydinase vakuutukseksi yksin jäämistä vastaan.
Kyky rakentaa ydinase auttaa niitä välttymään tilanteelta, jossa niiden täytyisi rakentaa ase – tai käyttää sitä.
Myös Suomella on jo periaatteessa kyky rakentaa ydinaseita. Osaamisemme riittäisi varmasti alkeellisen ydinräjähteen suunnitteluun.
Tarvittava ydinmateriaali saataisiin hätätilassa ydinvoimaloiden käytetystä polttoaineesta 1960-luvulla julkaistuissa suunnitelmissa kuvatulla erottelulaitoksella. Tällainen ydinräjähde olisi suuri ja painava, mutta mitä todennäköisemmin toimiva.
Sen toimittaminen kohteeseensa olisi kuitenkin vaikeaa, ja hätätilassakin hanke vaatisi luultavasti useita vuosia.
”PIILEVÄN” kyvyn käyttöä poliittisena pelimerkkinä tutkinut Tristan Volpe toteaa suurvaltojen antavan asehankkeen jäädyttämisestä vastineeksi myönnytyksiä todennäköisimmin silloin, kun kyky on kiistaton, mutta hanke ei ole niin pitkällä, että sen pysäyttäminen ei ole enää uskottavaa.
Piilevä kykymme ei nykyään ole sellainen uskottava uhka, joka kasvattaisi Suomeen hyökkäämisen riskit sietämättömän suuriksi, tai jota voisimme käyttää pelimerkkinä kiristääksemme suurvallat sitoutumaan uskottavammin puolustukseemme.
Jos taas ryhtyisimme hankkeeseen omin voimin vasta turvallisuustilanteen kiristyessä, riskit sekä talouspakotteista että jopa ennaltaehkäisevästä sotilaallisesta iskusta kasvaisivat.
Siksi valmiutta tulisi kohottaa yhdessä muiden kanssa hyvän sään aikana, kustannukset ja riskit jakaen. Loogisia kumppaneita olisivat muut Pohjoismaat, Baltian maat ja Puola.
Vaikka kehityshanketta ei lopulta käynnistettäisi, pelkkä julkinen keskustelukin lähettäisi viestin ulkovalloille: jos ette halua sitoutua Itämeren pienten maiden turvallisuuden takaamiseen, voimme hoitaa asian myös tavalla, josta ette ehkä pidä.
Kirjoitus ei välttämättä edusta Sorsa-säätiön linjaa vaan kirjoittajan omaa ajattelua.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.