Teatteri ja Tanssi
14.4.2022 12:49 ・ Päivitetty: 14.4.2022 12:49
Teatteriarvio: Caryl Churchillin kaksi draamatekstiä nivoutuvat Kansallisteatterissa hienoksi esityskokonaisuudeksi
Brittiläistä nykynäytelmäkirjailijaa Caryl Churchillia (s. 1938) on tituleerattu yhdeksi Euroopan merkittävimmistä. Siinä valossa on hieman outoa, että hänen näytelmiään on esitetty Suomessa varsin niukalti. Viimeksi hänen tuotannostaan on meillä ensi-iltansa saanut Kloonit (A Number, 2002) Helsingin Kaupunginteatterissa vuonna 2004. Tuossa näytelmässä seurataan isää ja tämän kolmea poikaa, joista kaksi on klooneja ensimmäisestä. Churchillin teoksia yhdistävätkin vahvat teemat, surrealistisuus ja loputon tulkinnallisuus.
Aikaisemmin Kansallisteatterille muun muassa Yuval Noah Hararin Sapiensin teatteriesitykseksi kirjoittaneen Minna Leinon tuoreessa suuren näyttämön ohjauksessa yhdistyy kaksi Churchillin uudempaa näytelmää, Sanantuoja (Escaped alone, 2016) ja Surma (Kill 2019), joista jälkimmäinen toimii prologina. Leino on ohjannut kahdesta näytelmästä vaikuttavan esityksen.
Kansallisteatteri, Suuri näyttämö
Caryl Churchill: Sanantuoja
Ohjaus Minna Leino – Suomennos Minna Leino ja Eva Buchwald – Dramaturgi Eva Buchwald – Lavastus Kati Lukka – Pukusuunnittelu Noora Salmi – Valot Kalle Ropponen – Videosuunnittelu Kati Lukka ja Kalle Ropponen – Äänisuunnittelu Johanna Storm – Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen – Rooleissa Hannu-Pekka Björkman, Lilja Helenius/Saima Koivisto (Surma) sekä Leena Uotila, Karin Pacius, Terhi Panula, Marja Myllylä (Sanantuoja)
Esityksen alussa nähtävässä Surmassa Hannu-Pekka Björkmanin esittämä Jumalat-hahmo tekee yläilmoista tilintekoa ihmisten loputtomasta julmuudesta toisiaan kohtaan. Rajussa mutta vinoutuneen hassussa monologissa näyttäytyy antiikin aikaisen Atreuksen suvun verikoston kierre ja ihmiskunnan raakuus, joka tuntuu tehneen jo vuosisatoja sitten pinttyneen tahran olemassaoloomme. Veriteot on myös aina ollut helppo pistää keksittyjen jumalten kontolle. Jumalia ei näet ole olemassa, sen myöntää Jumalat-hahmo itsekin.
Samaan aikaan alhaalla Ihmiset jatkavat kädet punaisina häiriintyneitä, arkisina näyttäytyviä leikkejään. Rajansa on tosin Jumalillakin.
Aurinkoista pulputusta ja synkempää puhemaalailua
Björkmanin hurja sanallinen pyörre johdattaa katsojat puutarhaan, joka liukuu esiin pimeydestä. Seiniin heijastuu lumisadetta, vai onko se sittenkin tuhkaa? Ruosteinen portti, kolme naista aidan toisella puolella puiden katveessa, kahvikupit pinossa patsaan päällä. Puutarhassa paistaa aurinko.
Sanantuoja-näytelmää pidetään kirjailijan tuotannossa osin omaelämäkerrallisena teoksena. Pääosat on kirjoitettu naisille, jotka ovat lähellä kirjailijan omaa ikäluokkaa.
Leena Uotilan esittämä Rouva Naskali törmää kävelyllään kolmeen naiseen, päivää paistatellen aikaansa viettävään ystävykseen. Naisten keskusteluja leimaavat muistelut menneestä ja jatkuvasti muuttuvasta maailmasta. Tunnelma on outo, ja mutkattomasti toistensa päälle puhuvat naiset jättävät Rouva Naskalin aluksi sivustakatsojan rooliin.
Esityksen jatkuessa kevyen rupattelun alta pilkahtaa kuitenkin synkempiä virtoja: on syvää masennusta, verinen veitsiepisodi keittiössä sekä inhoa kissoihin, mikä tulee julki Karin Paciuksen huikeassa monologissa.
Rouva Naskalikin tuo mukanaan huonoja uutisia. Kevyttä kesäpäivää rikkovat Uotilan armottomat puhetulvat luontokadosta, ihmiskunnan rapautuvista rakenteista, kaikkinaisesta tuhosta. Kolmen naisen välinpitämätön, ainainen auringonotto alkaa turhauttaa. ”Hirvee raivo”, Uotila toistelee.
Neljä kokenutta näyttelijää, Pacius, Uotila, Terhi Panula ja Marja Myllylä, tekevät kaikki vahvat roolityöt. Nelikko pallottelee Churchillin runollista tekstiä ihailtavan helpon oloisesti.
Lavastaja Kati Lukan ja valosuunnittelija Kalle Ropposen jatkuvassa liikkeessä olevat näyttämökuvat ovat kerrassaan upeita, yksityiskohtaisia, mutta silti selkeitä. Ne peilaavat hienosti Caryl Churchillin teosten surrealistisuutta.
Esitys on paitsi visuaalisesti mutta myös tekstiltään kuvallinen. Churchillin rikkaasta, useilla tasoilla liikkuvasta tekstistä nousee vahvoja mielikuvia laajalla skaalalla maailmanlopusta arkisiin lomareissuihin.
Kansallisteatterin esitys saakin – kirjailijan näytelmille tyypilliseen tapaan – pohtimaan syvemmin nykymaailman tilaa sekä ennen kaikkea ihmisyyttä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.