Teatteri ja Tanssi
6.3.2025 14:32 ・ Päivitetty: 6.3.2025 14:32
Teatteriarvio: Kallo Collectiven hykerryttävä uutisstudiorevittely venyy himpun verran liikaa
Kun maailman tapahtumat erityisesti kuohuttavat mieltä ja tuntuvat raskailta, yksi keino käsitellä tilannetta on huumori ja erityisesti klovneria, jossa näkökulma voidaan vinksauttaa monella tavalla pois tavanomaisesta.
Suomalainen Kallo Collective on uusimmassa esityksessään The Mews suunnannut katseensa uutis- ja ajankohtaisstudion hektiseen maailmaan.
Kallo Collective, Stoa
The Mews
Esiintyjät ja ideointi Inga Björn, Emma Castrén, Jenni Kallo, Sakari Saikkonen, Sampo Kurppa – Ohjaus Thom Monckton – Lavastus ja puvut Karoliina Korhonen – Valot Elina Nopanen – Ääni Petteri Rajanti – Videotekniikka Luis Sartori do Vale
Siellä maailmalle kerrottavat asiat ovat usein isoja ja kiireellisiä ja niihin suhtaudutaan hyvinkin vakavasti. Ruudussa näkyvät uutisten lukijat, kommentaattorit, toimittajat ja haastateltavat ovat tärkeitä ja kaiken kuuluu sujua moitteettomasti myös tekniikan ja teknisen henkilökunnan osalta.
Mutta entä kun näkökulmalinssiä hiukan käännetään, eikä kaikki enää toimikaan niin kuin on totuttu olettamaan? Kun asioita klovneriaan kuuluvasti sopivasti liioitellaan ja karrikoidaan syntyy sekä herkullisia tyyppejä että huvittavia tilanteita. Maailman tapahtumakaaoksesta tulee toisella tapaa kaaosta, jolle voi vapautuneesti nauraa.
NIIN KALLO COLLECTIVEN esiintyjät Inga Björn, Emma Castrén, Jenni Kallo, Sakari Saikkonen ja Sampo Kurppa kuin esityksen ohjannut Thom Moncktonkin ovat monessa liemessä keitettyjä, rautaisia klovnerian ja fyysisen teatterin ammattilaisia. Heidän käsissään The Mewsin uustisstudio Stoan näyttämöllä pelmahtaa täyteen eksentrisiä juontajia ja moneen taipuvia lattiamanuja, joita kestoreipas tuottaja pyrkii studioyleisön eli meidän katsojien lisäksi pitämään kurissa.
Homma toimii, periaatteessa. Älykkään kekseliäät tapahtumat, kutkuttavat ”mokat” ja pikkuasioiden hedelmällinen liioittelu täyttävät näyttämön ja saavat katsojan hykertelemään.
Sitten tulee mutta. Tekijät ovat selvästi rakastuneet vähän liikaa omiin ideoihinsa. Monet sinänsä loistavat tilanteet venyvät ja pitkittyvät turhaan. Toisto on yksi klovnerian tehokeino, mutta silläkin on rajansa. Tilannetta eivät pelasta esiintyjien vahva läsnäolo, nopea tyypittelykyky tai erinomainen gestiikka ja mimiikka. Hauskuus latistuu monessa kohtauksessa liikaan pituuteen. Tiivistämisen varaa olisi.
Karoliina Korhosen puvut ja lavastus ovat värikkyydessäänkin tyypillistä televisiotyyliä ja jopa asiallisia. Kutkuttavan ylilyöviksi ne muuttuvat tavasta, jolla niitä käytetään. Elina Nopasen valot luovat autenttisen tv-studiofiiliksen. Aivan oma mainio osuutensa ovat Luis Sartori do Valen luomat virityskuvat ja muut videot, jotka jatkuvasti jotain mutustelevan ”Alexin” ajamana ryhtyvät välillä toimimaan aivan omin päin.
The Mews vie katsojan mukaansa uutismaailman kulissien taakse hetkeksi toteamaan, ettei kaikki aina välttämättä ole niin vakavaa. Ja tiukassakin tilanteessa voi auttaa, kun sitä katsoo himpun verran huumorin vinkkelistä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.