Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Teatteri & Tanssi

Teatteriarvio: Kehitysvammaisteatteri La Strada ottaa selvää järjen synnystä ja hulluuden tarkoituksesta

Miina Joseppiina Kahiluoto
Liinu-tamma (Marjo Minkkinen) vetää Rummukaisen veljeksiä (Niko Pohja, Kalle Bister ja Leevi Paalanen) rattailla kohti "hourulaa" kehitysvammaisteatteri La Stradan esityksessä Siunattu hulluus.

La Strada täytti tänä vuonna 10 vuotta ja teki juhlavuosi-iloittelukseen näytelmän Simo Puupposen alias Aapelin teoksesta Siunattu hulluus. Valinta on mitä parhain. Anu Panulan johtama ensemble tutkii erilaisuuden oikeutusta ja syrjinnän syntyä. Samalla tulee näytetyksi, että erilaiset ihmiset tekevät tavallista parempaa teatteria

Pertti Julkunen

Hulluuden siunaus

Rummukaisen veljekset Ana (Niko Pohja), Vilippus (Leevi Paalanen) ja Elmeri (Kalle Bister) matkustavat pitkin pohjoissavolaisia maanteitä. Tamma Liinu (Marjo Minkkinen) vetää rattaita. Elmeri on Anan ja Vilippuksen mielestä hullu. Hän ei ollut syntyessäänkään parkunut niin kuin asiaan kuuluu, vaan ”katsellut ympärilleen äännähtämättä ikään kuin olisi päivitellyt, että kah, paikkaanpa minun piti joutua”. Kun veljesten isä kuoli vankilassa, niin suru ehkä teki nuorimmasta veljestä entistäkin hiljaisemman. Vanhemmat ja rehvakkaammat veljet päättivät, että on aika viedä hullu pikkuveli hulluinhuonelle, pois järjellisten joukosta.

TEATTERI
Kehitysvammaisteatteri La Strada, Tampere
Aapeli: Siunattu hulluus

Sovitus Jussi Tuominen – Ohjaus Anu Panula – Musiikki Jorma Panula – Lavastus ja puvustus työtyhmä – Valosuunnittelu Jouni Ahlgren – Näyttelijät Niko Pohja, Leevi Paalanen, Kalle Bister, Marjo Minkkinen, Titta Sillman, Mari Heinilä, Markus Pieniluoma, Markus Malmi, Jouni Ahlgren, Janne Kytölaakso, Janne Keituri – Muusikot Joseppiina Kahiluoto, Sami Perkiö, Tom Wanamo, Mika Mononen

Aapelin romaani kertoo järjen hupaisuudesta, tai julmemmin sanoen sen hulluudesta, järjen järjettömyydestä. Analla ja Vilippuksella on vain yksi syy sulkea veljensä mielisairaalaan. Syy on siinä, että järki vaatii järjellisiksi itsensä katsovia ihmisiä leimaamaan joitakin ihmisiä järjettömiksi ja sulkemaan heidät ulos. Jos järjettömiä ei olisi, niin koko järjen käsitettä ei olisi, ja jos järjelliset eivät sulkisi ulos järjettömiä, niin he eivät tuntisi itseään järjellisiksi.

Monia kehitysvammaisia yhdistää kokemus siitä, että järjellisiksi itsensä katsovien ihmisten piiri todistaa järjellisyyttään heitä ulos sulkemalla. La Stradan Aapeli-tulkintaa katsoessa kävi mielessä, että nyt järjen järjellisyyden todistuskappaleiksi tuomitut pääsevät ääneen perustavanlaatuisen tärkeissä järjen kysymyksissä.

La Stradan väki käyttää vahvaa ääntään harkitusti. Herkän, sielukkaan Kalle Bisterin valinta Elmerin rooliin on erinomainen ratkaisu. Hiljainen vetäytyvyys puhkeaa hänessä komeaksi päättäväisyydeksi sydäntä kutittavan kauniisti. Sovittaja Jussi Tuominen parantaa asiaa korostamalla Aapelin tekstissä pilkahtavaa rakastumisteemaa. Matkan varrella kohdattu ihana piika Ruusu (Mari Heinilä) toimii käänteisenä prinsessa Ruususena. Vetäytyvissä aatoksissa uinuva mies herää tahtonsa ilmaisijaksi ja olemistapansa puolustajaksi Ruusun eroottisesta kosketuksesta.

Kirouksen järki

Näyttelijöiden ja aiheen läheisyyttä ei kannata korostaa liikaa. La Stradan Siunattu hulluus olisi suurta teatteria, vaikka näyttelijät eivät olisi kehitysvammaisia. La Stradan taiteessa kymmenen vuoden aikana vakiintuneet elementit, näyttelijöiden luja läsnäolo ja Panulan musiikkisuvun voima, ovat paikallaan. Matkan varrella on tullut mukaan uusia tekijöitä. Samalla tuttu vahva tyyli on saanut uusia sävyjä. Savon Sanomien pakinoitsijanimimerkkinä tunnetun Aapelin, eli Simo Puupposen (1915-1967) ensimmäisestä romaanista (1948) tehdään henkevästi juuriin menevä tulkinta.

Aapelin romaanissa on aistittavissa häivähdyksiä kolmen veljeksen kansansaduista sekä seitsemän veljeksen Aleksis Kivestä. Romaanin La Strada –tulkinnassa puolestaan on aistittavissa häivähdyksiä esimerkiksi Hugo Simbergin ja Quentin Tarantinon estetiikasta. Kivijalkaakaan ei unohdeta. Ana Rummukainen ikään kuin kutsuu vierelleen muistumia Jussi Jukolan vakiotulkinnoista. Niko Pohjan rauhallisen joviaali sumeilemattomuus tuntuu niiden rinnalla mahtavalta.

Työhevonen oli vuonna 1948 monille Savon Sanomien pakinoiden lukijoille henkilökohtaisesti tuttu ja rakas olento. Aapelin romaanissa tamma puhkeaa puhumaan vasta aivan lopussa, mutta vuoden 2019 esityksessä Liinu toimii kertojan tehtävissä koko ajan. Jorma Panulan musiikki antaa ilmeitä hevoselle ja hevoskyydille. Se muistuttaa kansanmusiikkiperinteitä sovittaen, että menneisyyden esiintymisen rytmien lajityyppeinä ovat nyt humoreski ja pikareski.

Siunattu hulluus oli reilut 70 vuotta sitten ajankohtainen karmean veijarimaisella, ja Aapelin suhteen itseironisella tavalla. Modernin järjen siihen mennessä suurin riemuvoitto, toinen maailmansota, oli loppunut kolme vuotta aikaisemmin. Aapeli oli osallistunut siihen TK-propagandistina. Sodan päätyttyä hän kirjoitti maalaisliiton lehteen pakinoita, joissa suomi siunaamattomia hulluja ja sulki heitä yhteiskunnan ulkopuolelle. Saattaa olla, että Siunattua hulluutta kirjoittaessaan Aapeli järkiintyi, tai tarkemmin sanoen tuli hulluksi.

On selvää, että Siunattu hulluus on 2010-luvulla ajankohtaisempi kuin milloinkaan aikaisemmin. Järjellisiksi julistautuvat ihmiset ovat aloittaneet taas järjettömiksi leimaamiensa ulossuljennan massamitassa ja karkeita häpäisyn keinoja käyttäen. On suurenmoista, että La Strada on tehnyt aiheesta asiallisen, ilmiön juuren esiin kaivavan, ketään tai mitään syyllistämättömän, hyviä nauruja ja hyvää mieltä antavan näyttämöteoksen.

 

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Toimituksen valinta

Rane Aunimo

Päätoimittajalta
17.9.2020
Työtöntä kannattaakin auttaa eikä rangaista – uusi malli ei ota heiltä, joilla ei ole otettavaa
Lue lisää

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Chefredaktör: Johan Kvarnström
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE