Teatteri ja Tanssi
28.9.2018 16:55 ・ Päivitetty: 28.9.2018 16:55
Teatteriarvio: Konstailematon Gabriel on parasta komediaa pitkästä aikaa
Vesa Vierikko on ohjannut Kansallisteatterin Willensaunaan täydellisen Gabrielin. Mika Waltarin tragikomedia on tarina vanhapiikasisaruksista, jotka hullaantuvat huijarirakastajaan.
Se esitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1945, mutta Vierikon ohjaama tarina on sijoitettu 1950-luvulle. Esitystä tahdittavatkin Olavi Virran ikivihreät.
Waltarin ”Gabriel tule takaisin” -näytelmää esitetään yhä paljon suomalaisissa ammatti- ja harrastajateattereissa. Vaikka tämän ”sydämettömän komedian” ihmiskuvaa pidetään on pidetty kyynisenä, on rakkaushuijaus nykypäivänäkin tavanomaista. Rakkaudennälkäiset naiset menevät vieläkin valeupseeriretkuun ja lahjoittavat omaisuuttaan huijareille.
Suomen Kansallisteatteri, Willensauna
Mika Waltari: Gabriel
Ohjaus Vesa Vierikko – Lavastus ja pukusuunnittelu Anna Sinkkonen – Valosuunnittelu Aslak Sandström – Äänisuunnittelu Jani Peltola – Dramaturgi Eva Buchwald – Rooleissa Paula Siimes, Karin Pacius, Minttu Mustakallio ja Sampo Sarkola
Viehättävintä Vierikon Gabrielissa on sen raikas vanhanaikaisuus ja konstailemattomuus. Waltarin teksti nousee esiin puhtaana, kun esityksessä ei ole mitään turhaa tai ylimääräistä. Tehokeinona on yksinkertaisuus, tosin henkilöhahmot ovat juuri sopivasti yli, kuten mustavalkoelokuvissa.
Anna Sinkkosen puvustus ja lavastus tapetteineen ja täytettyine lintuineen sekä Aslak Sandstömin valaistus korostavat ajan jämähtäneisyyttä.
Vanhojen elokuvien hengessä
Vesa Vierikon ohjauksen henkilöt ovat selkeästi äärireunalla. Ulriika (Paula Siimes) on tiukkanutturainen avaintenhaltija ja Kristiina (Karin Pacius) isosiskoaan huomattavasti riutuneempi ja hentoisempi. Paciuksen äänenkäyttö henkii vanhojen elokuvien ääniraidan falsettia, mutta sopivasti.
Vanhuuden verettömyyden vastapainona on röyhkeä nuoruus, Raili (Minttu Mustakallio). Hän on kekseliäs farkkutyttö. Sukupolvien vaihtumisen myötä tapahtuva muutos näkyy vääjäämättömänä.
Kun verevä ja komea Gabriel Lindström (Sampo Sarkola) saapuu taloon, naisten harmaa arki rikkoutuu ja alkaa kiihkeä kamppailu rakkaudesta. Rakkauden nälkä on inhimillinen ja tuo näytelmään lämminhenkisyyttä. Etenkin Kristiinan hentous ja pyyteetön ihailu tuottaa hahmoon ymmärrystä. Kristiina on tietoinen Gabrielin suhdekuviosta, mutta ei mahda mitään tunteilleen.
Willensaunan esitys on monitahoinen ja tyyliltään poikkeuksellisen puhdas komedia. Näyttelijataustaisen Vierikon ohjauksessa Gabriel -näytelmästä on tullut on selväpiirteinen ja se nostaa näyttelijän esiin kikkailematta, vanhojen elokuvien hengessä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.