Sandberg kertoo käsiohjelmassa, että suurin osa hänen kuulemistaan tarinoista ovat hänen äitinsä ja isoäitinsä muisteloita. Isoäiti oli Kiirolan yleisen saunan kylvettäjä, ja kuuli päivittäin erilaisista ihmiskohtaloista. Monilla kirjan henkilöillä onkin esikuvansa todellisessa elämässä..

Osa Lahden kaupungista kuului tuolloin vielä Hollolaan kuten Reunanpalsta, joka oli erillinen kortteli kaupungin keskellä. Se oli työläiskortteli ja köyhälistön asuinympäristö, jossa myös rikollisuus rehotti. Reaunapalsta on myös suurelta osin Aila Lavasteen Lahden näyttämölle tekemän dramatisoinnin tapahtumapaikka.

Näytelmän alussa eletään vuotta 1923. Sisällissota on päättynyt muutama vuosi sitten, mutta sen jälkimainingit vaikuttavat vielä ihmisiin. Lahti on jakautunut kahtia, punaisten ja valkoisten yhteenotoilta ei edelleenkään vältytä. Ilmapiiri on kireä, mikä vaikuttaa varsinkin työläisväestöön.

Tilanne on Kekille vaikea, sillä ihmiset ovat varovaisia sanomisistaan koska pelkäävät oman henkensä puolesta. Moni ihmettelee, että murhatut miehet ovat työväestöön kuuluvia aktivisteja. Punikkien piina alkaa taas, lahtarit haluavat puhdistaa kaupungin punaisesta vaarasta..

Ohjaaja Tommi Kainulaisen ja dramaturgi Aila Lavasteen yhteistyö on pettämätöntä. Kostonkierre on tahdikas ja hienovarainen kokonaisuus, siinä ei paisutella yli kuohuvan ajan tapahtumia. Se on myös tasapainoisesti dramatsoitu, sillä ketään tarinan henkilöistä ei koroteta ylitse muiden tai nosteta tikun nokkaan.

Myös Minna Välimäen persoonallinen lavastus kaupunkimiljööstä on toimiva. Eri tapahtumapaikat erotetaan pienillä kehikoilla. Katsojalle ei jää epäselväksi, että Rautateollisuus Oy oli kaupungin suurin työllistäjä.

Onnistunut näyttelijätyö on esityksen kivijalka, ja monet näyttelijöistä urakoivat useammassa roolissa. Vierailijana Otso Kekin roolissa nähtävä Tommi Rantamäki tekee vaikuttavan mieskuvan. Noina aikoina tasa-arvosta ei juuri puhuttu, mutta Rantamäen luomassa hahmossa korostuu humaanisuus ja päättäväinen, mutta kanssaihmisiä ymmärtävä asenne Kekin joutuessa puuttumaan vaikeisiin tilanteisiin.

Sisällissodan traumat näkyvät monissa roolihahmoissa kuten Liisa Vuoren esittämässä Vieno Holopaisessa ja Tuomas Korkia-Ahon Anton Rimmisessä. Uuden sodan syttyessä nämä ihmiset päätyvät käpykaartilaisiksi. Lumikki Väinämö Hilda Tornina ja Jori Halttunen August Tornina ovat vakuuttava, yhteen hitsattu pari. Tapani Kalliomäen Jepulis Benjami, hauska ja harmiton paskakuski ja kaupungin kuuluisuus, on eräänlainen tarinan kertoja – Kalliomäki heittäytyy rooliinsa stdämellä.