Kultalampi-näytelmää on esitetty vuosikymmenien aikana runsaasti myös meillä, muun muassa Kansallisteatterissa, jossa se sai Suomen kantaesityksensä tuoreeltaan 1979 sekä Tampereen Työväen Teatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2000.

Kultalampi palaa parinkymmenen vuoden tauon jälkeen kaupunginteatteriin Tuomo Aittan ohjaamana. Pääosissa nähdään Heidi Herala lempeänä Ethelinä ja Juhani Laitala pisteliään Normannin roolissa. Esityksen pohjana oleva suomennos on Arto af Hällströmin, joka ohjasi Kaupunginteatterin Kultalammen ensimmäisen versionnin.

LÄHES KOKO elämänsä yhdessä ollut pariskunta Ethel ja Norman saapuvat viettämään totuttuun tapaan kesäänsä Kultalammelle. Normanin muisti on alkanut heiketä eikä ennen niin rakas kesänviettopaikka tunnu enää samalta, ei vaikka lampi kimaltaa yhtä kirkkaana kuin ennenkin.

Ethel yrittää parhaansa mukaan puhaltaa eloa kesäkotiin mutta ilmassa leijuu arkisen kinastelun lisäksi ”viimeisen kesän” tunnelma. Kultalammella olisi tarkoitus viettää myös Normanin 80-vuotispäivää, jota juhlimaan on tulossa pariskunnan etääntynyt tytär Chelsea uuden miesystävänsä Billin kanssa.

Norman ja Ethel ovat hahmoina sopivasti eri puolilta lampea. Heralan touhottava vaimo Ethel toimii kontrastina Laitalan yksitotiselle, mutta terävälle Normanille, jonka mielipuuhaa on provosoida muita ja saada nämä pyörälle päästään. Esityksen jonkinlaisena selkärankana onkin pariskunnan jatkuva sanaharkka.

Sivurooleissa nähtävät karismaattinen Emilia Sinisalo tytär Chelseana ja Sauli Suonpää Chelsean mielitiettynä Bill Rayna tekevät varmat roolisuoritukset, jotka tuovat jäntevyydellään koko näyttämölle ryhtiä. Bill Rayn pojan, nokkelan Bill Ray juniorin roolissa vuorottelevat Kuura Rossi ja Vertti Uusitalo.

Llavastaja Katariina Kirjavainen on tuonut Kultalammen miljöön Arena-näyttämölle näyttävästi. Lavastuksen puun ja tiilen yhdistelmässä on jotain, joka vie ajatukset suoraan Amerikan itärannikolle.

ESITYKSEN KESTO on väliaika mukaan laskettuna jopa miltei kolme tuntia. Kohtaukset ovat pitkiä ja tempon vaihteluita ei juuri ole. Välillä kohtausten verkkaus toimii pitkän kesäpäivän kuvaamisessa, mutta kokonaisuus on venyy silti turhan pitkäksi. Myös toistuvat esiripun sulkemiset näyttäytyvät erikoiselta ohjaukselliselta valinnalta, ja luovat osaltaan hetkiä, jotka tuntuvat katsojalle odotteluna.

Kultalammen tarina on lämmin, mutta suuria kasvun kaaria esityksessä ei nähdä. Myös Normanin ja Chelsean välillä pitkään pinnan alla kytenyt eripura sammutetaan esityksessä yllättävänkin nopeasti. Hahmot jäävät lopulta enemmän aihioiksi kuin kolmiulotteisiksi henkilöiksi.

Kultalampi ei ole vahvan juonivetoinen näytelmä, vaan keskittyy ennemminkin luomaan tunnelmakuvia pitkästä parisuhteesta ja ihmiseloon väistämättömästi kuuluvasta luopumisesta. Pääosaan nouseekin kokemus pääparin yhdessä jaetusta elämästä. Parhaimmillaan esitys onnistuukin luomaan juuri haikeuden tuntua elämän katoavaisuuden edessä. Muutoksen sisältämän katkeransuloisuuden tiivistää Kalle Chydeniuksen säveltämä kaunis musiikki.