“Harvoin olen ollut yhtä onnellisena näin pihalla”, toteaa kanssakatsoja poistuessamme & Espoon teatterin Lapis Lazuli -esityksestä. Aiemmin Viirus-teatteria menestyksekkäästi johtaneen ja viime syksystä & Espoon teatterin taiteellisena johtajana toimineen Jussi Sorjasen valitseman ohjelmiston aloitus lupaa ilakoivaa ravistelua. Kreikkalaisryhmä pyörittää anarkistista showta viiden näyttelijän ja fyysisen teatterin voimalla sekä slapstickin vauhdilla.

Jonkinlaisena Punahilkka-sadun surrealistisena karnevaaliversiona alkava Euripides Laskaridisin ideoima ja ohjaama Lapis Lazuli muuntaa muotoaan ja juonenkulkuaan loppua kohden tavalla, joka saa katsojan haromaan punaista lankaa. Monia vaiheita läpikäynyt ja ilmeikäs ihmissusi ylistää kukitettuna oopperadiivana shownsa kauneutta ja elämän vaikeutta. Haikeaa loppua on edeltänyt muun muassa pehmoporsaan, -lampaan ja -kanan hurja uhraaminen sekä liikuttavan hellä tanssi kuoleman, tässä tapauksessa luurangon, kanssa.

LAPIS LAZULI (tai Lapislatsuli) on läpinäkymätön, sininen puolijalokivi, joka sisältää valkoisia ja kullanvärisiä sulkeumia. Valon osuessa siihen se “väreilee” ja muuttaa väriään. Näin tekee omalla tavallaan myös Euripides Laskaridiksen ohjaus. Saamme nähdä lavalla myös valtavankokoisen lapiskiven transformaation.

Laskaridis sekoittaa genrejä sekä huumoria ja kauhukuvastoa. Tutut satu- ja taruhahmot touhuavat sulassa sovussa modernimpien perustyyppien kanssa. Kauhuissaan kiljahtelevaa neitoa jahtaa narsistinen ihmissusi, joka päätyy aseen kanssa riehuvan terapeutin vastaanotolle. Kovin väkivaltaisen terapiasession jälkeen molemmat kuitenkin jatkavat entistä ehompina kuin sarjakuvissa.

Lähes sanatonta esitystä katsoessa on välillä onnellisen pihalla, välillä ymmärtää vaivatta – tunnistaa surrealismin ja metateatterin, shown värähtelyn ja kimaltelun. Välillä taas turhauttaa: katsonko keisarin uusia vaatteita. Joka tapauksessa esitys jättää visuaalisen jäljen takaraivoon.

Lapis Lazuli sai ensi-iltansa Ateenassa viime vuonna. Se on kansainvälinen yhteistuotanto, jossa & Espoon teatteri on mukana muun muassa kreikkalaisen Onassis Stegin sekä ranskalaisen Théâtre de la Villen kanssa.

Aloittaessaan kautensa Espoossa Sorjanen korosti kansainvälisyyden merkitystä suomalaiselle teatterille. Sitä pitää hänen mielestään entisestään vahvistaa, jotta emme joudu henkiseen umpioon. Espoon teatteri tuo tänä keväänä ohjelmistoonsa kolme kansainvälistä esitystä. Niiden esityskaudet ovat lyhyitä, 2 – 7 esitystä. Lapis Lazulilla estiyksiä on kolme. Seuraava kansainvälinen vieras Espoossa on englantilainen Dark Noon, joka nähdään huhtikuussa.