Teatteri ja Tanssi
7.2.2025 13:32 ・ Päivitetty: 10.2.2025 09:04
Teatteriarvio: Lapis Lazuli vierailee alitajunnassa
Espoon teatterin kevään ensimmäinen vierailuesitys vertaa itseään siniseen puolijalokiveen. Kreikkalaisohjaaja sekoittaa genrejä, huumoria ja kauhua.
“Harvoin olen ollut yhtä onnellisena näin pihalla”, toteaa kanssakatsoja poistuessamme & Espoon teatterin Lapis Lazuli -esityksestä. Aiemmin Viirus-teatteria menestyksekkäästi johtaneen ja viime syksystä & Espoon teatterin taiteellisena johtajana toimineen Jussi Sorjasen valitseman ohjelmiston aloitus lupaa ilakoivaa ravistelua. Kreikkalaisryhmä pyörittää anarkistista showta viiden näyttelijän ja fyysisen teatterin voimalla sekä slapstickin vauhdilla.
TEATTERI
Espoon teatteri
Lapis Lazuli
Idea ja ohjaus Euripides Laskaridis – Sävellys ja äänisuunnittelu Giorgos Poulios – Lavastus Sotiris Melanos – Valot Stefanos Droussiotis – Näyttämöllä Angelos Alafogiannis, Maria Bregianni/Eftychia Stefanou, Euripides Laskaridis, Dimitris Matsoukas ja Spuyros Ntogas
Jonkinlaisena Punahilkka-sadun surrealistisena karnevaaliversiona alkava Euripides Laskaridisin ideoima ja ohjaama Lapis Lazuli muuntaa muotoaan ja juonenkulkuaan loppua kohden tavalla, joka saa katsojan haromaan punaista lankaa. Monia vaiheita läpikäynyt ja ilmeikäs ihmissusi ylistää kukitettuna oopperadiivana shownsa kauneutta ja elämän vaikeutta. Haikeaa loppua on edeltänyt muun muassa pehmoporsaan, -lampaan ja -kanan hurja uhraaminen sekä liikuttavan hellä tanssi kuoleman, tässä tapauksessa luurangon, kanssa.
Unenomainen esitys on kuin vierailu alitajunnassa. Se kuvittaa kauhua, pelkoja ja traumoja. Tosin juuri nyt pelot ja traumat taitavat olla kaikilla tiukasti päivätajunnassa: uutisaineiston absurdius lyö tällä hetkellä laudalta fiktiiviset serkkunsa.
LAPIS LAZULI (tai Lapislatsuli) on läpinäkymätön, sininen puolijalokivi, joka sisältää valkoisia ja kullanvärisiä sulkeumia. Valon osuessa siihen se “väreilee” ja muuttaa väriään. Näin tekee omalla tavallaan myös Euripides Laskaridiksen ohjaus. Saamme nähdä lavalla myös valtavankokoisen lapiskiven transformaation.

Laskaridis sekoittaa genrejä sekä huumoria ja kauhukuvastoa. Tutut satu- ja taruhahmot touhuavat sulassa sovussa modernimpien perustyyppien kanssa. Kauhuissaan kiljahtelevaa neitoa jahtaa narsistinen ihmissusi, joka päätyy aseen kanssa riehuvan terapeutin vastaanotolle. Kovin väkivaltaisen terapiasession jälkeen molemmat kuitenkin jatkavat entistä ehompina kuin sarjakuvissa.
Lähes sanatonta esitystä katsoessa on välillä onnellisen pihalla, välillä ymmärtää vaivatta – tunnistaa surrealismin ja metateatterin, shown värähtelyn ja kimaltelun. Välillä taas turhauttaa: katsonko keisarin uusia vaatteita. Joka tapauksessa esitys jättää visuaalisen jäljen takaraivoon.
Lapis Lazuli sai ensi-iltansa Ateenassa viime vuonna. Se on kansainvälinen yhteistuotanto, jossa & Espoon teatteri on mukana muun muassa kreikkalaisen Onassis Stegin sekä ranskalaisen Théâtre de la Villen kanssa.
Aloittaessaan kautensa Espoossa Sorjanen korosti kansainvälisyyden merkitystä suomalaiselle teatterille. Sitä pitää hänen mielestään entisestään vahvistaa, jotta emme joudu henkiseen umpioon. Espoon teatteri tuo tänä keväänä ohjelmistoonsa neljä kansainvälistä esitystä. Niiden esityskaudet ovat lyhyitä, 2 – 7 esitystä. Lapis Lazulilla esityksiä on kolme. Seuraava kansainvälinen vieras Espoossa on tanskalainen Dark Noon, joka nähdään huhtikuussa.
Korjattu 10.2. klo 11.02, Espoon teatterin kevään ohjelmiston kansainvälisten esitysten määrä sekä Dark Noonin alkuperämaa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.