Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Teatteri ja Tanssi

Teatteriarvio: Naispari joutuu törmäyskurssille ahdaskatseisen kyläyhteisön kanssa

Kotiinpaluu-näytelmän pääosaparia esittävät Johanna Kokko ja Marjaana Maijala.

Kirsi Marie Liimataisen ohjaama ja käsikirjoittama Kotiinpaluu pääsi vihdoin pitkään odotettuun ensi-iltaansa Koko Teatterissa.Viheliäisen koronan vuoksi esityksen kantaesitystä on jouduttusiirtämään useampaan otteeseen mutta vihdoin päivämäärä piti.

Eeli Vilhunen

Teoksen nimi Kotiinpaluu vie ajatukset ensi alkuun Harold Pinterin tunnettuun, samannimiseen näytelmään 1960-luvulta. Näytelmät eivät ole kuitenkaan muussa yhteneväiset kuin lähtöasetelmassaan. Pinterillä kotiin ulkomailta isänsä luokse matkaa poika vaimoineen, Liimataisen näytelmässä maailmalta äitinsä luokse Suomeen palaa tytär avovaimonsa kanssa.

Kotiinpaluu on itsenäinen jatko-osa Liimataisen parin vuoden takaiselle Jos minä puhuisin sinulle -näytelmälle, joka sai kantaesityksensä niin ikään Koko Teatterissa. Jos minä puhuisin sinulle kertoi vanhemmasta pariskunnasta, joiden maailmat törmäävät toisiinsa, kun vaimo päättää piilottaa parin yhteiseen kotiin pakolaisperheen. Kotiinpaluussa yhteentörmäys tapahtuu naisparin ja pienen kylän välillä.

TEATTERI
Koko Teatteri
Kirsi Marie Liimatainen: Kotiinpaluu

Ohjaus Kirsi Marie Liimatainen – Valo- ja äänisuunnittelu Niklas Vainio – Videoanimaatio ja grafiikka Jenny Orgis – Rooleissa Johanna Kokko, Marjaana Maijala, Eila Halonen ja Jouko Puolanto

Tarinassa maailman kriisialueilla valokuvaajana työskennellyt Jannika muuttaa takaisin lapsuutensa maisemiin puolisonsa Mirjamin kanssa. Mirjami ei haluaisi vaihtaa maailmalla tuntemaansa vapautta suomalaiseen kylään, jossa ilmapiiri tuntuu saavan kehon ja mielen jähmettymään. Sen sijaan työstään uupuneelle Jannikalle maaseudun rauha näyttäytyy aluksi tervetulleena muutoksena, ja onhan pienessä pitäjässä tätä nykyä sateenkaarikahvilakin.

Pian Mirjamin huolet näyttävät kuitenkin pitävän paikkansa, kun vastassa ovat kylän syvät ennakkoluulot naisparia kohtaan. Tunnelma muuttuu painostavaksi ja esiin nousevat Jannikan lapsuuden ahdistavat kokemukset sekä Jannikan koskettavasti hämmentynyt äiti Sirkka, joka tuntuu jääneen jumiin jonnekin vanhan ja uuden maailman väliin. Naapuriaidan toiselta puolen vilkuilee hieman omanlaistaan kristinuskoa tunnustava Paavo.

KOTIINPALUU TUTKII ennakkoluuloja ja kysyy, kuinka suvaitsevainen Suomi oikeasti on. Vaikka Jannikan ja Mirjamin elämä Lähi-Idässä ei ollut turvallista, uhkia löytyy myös täältä meiltä. Ehkä vain hieman eri muodossa.

Todelliselta tuntuvimmillan esitys onn, kun äidin roolissa nähtävä Eila Halonen kuvaa kyläläisten toimia: vastaan tullessa vaihdetaan tien puolta tai vaietaan toinen olemattomaksi. Kukaan ei siis välttämättä ole suoraan ilkeä, ihmistä vain kohdellaan kuin ilmaa.

Esityskokonaisuudessa näyttäytyy kodin merkitys. Minne vähemmistöön kuuluva voi tai oikeastaan ”saa” lopulta tehdä kotinsa? Mirjamin mielestä Helsinki ja muut kaupungit ovat täynnä pienistä ja ahdasmielisistä paikkakunnista paenneita seksuaalipakolaisia.

Jannikan ja Mirjamin rooleissa nähtävät Johanna Kokko ja Marjaana Maijala tekevät vakaat ja varmat roolisuoritukset. Vaikeassa tilanteessa olevan pariskunnan rakkaustarina tuntuu uskottavalta.

Sivurooleissa nähdään Halosen lisäksi Jouko Puolannon esittämä naapuri Paavo, joka on hahmoista ehkä kaavamaisin. Paavossa täyttyy maalla yksin asuvan, ahdasmielisen miehen stereotypia. Raamatunkappaleiden köykäisiä tulkintoja auliisti jakeleva Paavo sai ensi-illassa yleisöltä suurimmat naurut. Miehen toiminta saa esityksen edetessä alati villimpiä kierroksia.

Kotiinpaluu asettelee vastakkain naisparin ja ympäröivän yhteisön, kylän ja kaupungin, uskon ja tälle vuosikymmenelle tulleen maailman. Kevyesti neljän tuolin ympärille rakentuvassa esityksessä on paljon suoraa kerrontaa yleisölle. Välillä katsojana jäi kaipaamaan kertomisen sijaan näyttämistä. Esitys liukuu myös pitkäksi, ja toisen puoliskon jälkipään kohtaukset alkavat tuntua harmillisen toisteisilta.

Esityksen tavassa käsitellä aihettaan, vetää jakolinjoja sekä yhdistellä komediaa ja tragediaa on jotain kärjekästä. Jotain mikä saa kysymään: eikö tämänkaltaisen keskustelun olisi pitänyt olla jo ohi vuosikausia sitten? Emmekö ole pidemmällä? Valitettavasti, ja tyylilajista huolimatta monet esityksen kohtaukset ovat yhä edelleen tunnistettavia, jopa Paavokin kaikessa älyttömyydessään löytää juurensa todellisuudesta.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE