Teatteri ja Tanssi
21.1.2019 12:44 ・ Päivitetty: 21.1.2019 12:44
Teatteriarvio: Nuoret tekijät päivittävät Jurkassa Niskavuoren Hetan upeasti
Jos arveluttaa, miten Hella Wuolijoen maineikaas näytelmä Niskavuoren Heta voi toimia huoneteatteri Jurkan pienessä tilassa ja vieläpä vain kahdella näyttelijällä, ei syytä huoleen. Ohjaaja Henri Tuulasjärven ja työryhmän käsissä Wuolijoen klassikosta on kuoriutunut näillä elementeillä tämän talven teatterihelmi. Esitystä mainostetaan Jurkan verkkosivuilla puheteatterin ylistykseksi ja näyttelijätaiteen riemuvoitoksi – ja sitä tämä Heta-tulkinta nimenomaan on.
Esitys imaisee mukaansa heti alkumetreiltä. Näyttämöllä nähtävät Ella Mettänen ja Eero Ojala ovat huikean taitavia ja ennen kaikkea pelottomia tehdessään kaikki henkilöhahmot kahdestaan – mukaan luettuna muutamat eläimet.
Vaikka hahmoja on esityksessä paljon, eivät ne siitä huolimatta ole pinnallisia tai nopeasti roiskaistuja, vaan tarkasti ja hallitusti piirtyviä. Ojala ja Mettänen tekevät saumatonta yhteistyötä ja taiten tapahtuvat myös siirtymät hahmosta toiseen. Välillä jopa miltei unohtaa, että lavalla on tosiaan vain kaksi näyttelijää. Ojalan ja Mettäsen kemia onkin täyttä taikaa, ja välkkyy kilpaa Mettäsen glitteripaidan kanssa.
Teatteri Jurkka
Hella Wuolijoki: Niskavuoren Heta
Ohjaus Henri Tuulasjärvi – Sovitus Ella Mettänen, Eero Ojala ja Henri Tuulasjärvi – Visualisointi Jenni Nylander ja Henri Tuulasjärvi – ValotSaku Kaukiainen ja Vilho Micklin. – Näyttämöllä Ella Mettänen ja Eero Ojala
Jurkan toteutuksessa ei ole läsnä hitustakaan klassikkonäytelmän usein mukanaan tuomaa painolastia, vaan esitys on päinvastoin raikas ja hyvin tuoreelta tuntuva. Se elää ja hengittää vapaasti, ja etenee samalla varmuudella, jolla Heta johtaa talon rakentamista Muumäelle.
Vähemmän on enemmän
Esitystä kohottaa siihen tuotu runsas komiikka ja nykyaikaiset elementit Nokian puhelimista puvustukseen. Heta ja Hetan raivo näytetään usein koomisesti rinnakkain ympäröivän yhteisön kanssa. Heta saa kiroilla milloin Akustin yliampuvalle väsymykselle ja piereskelylle, milloin palkollisten näennäiselle laiskuudelle. Välillä manataan Niskavuoren emäntää Loviisaa, kun taas seuraavassa hetkessä lapset aiheuttavat päänvaivaa.
Mettäsen hienosti tulkitsema Heta on esityksen moottori, hurjana oikeuksiaan puolustava luonnonvoima, joka muodostaa oivan vastinparin muille hahmoille, joista Eero Ojala taituroi valtaosan.
Jurkan Heta ei ole kuitenkaan mikään täyskomedia vaan pitäytyy draamana uskollisena alkuperäisteokselle. Tässä esityksessä, kuten Wuolijoen näytelmässäkin, kysytään perimmäisiä kysymyksiä siitä, miten ihminen päättää elämänsä elää ja minkälaisia päätöksiä päätyy tekemään. Mistä onnellinen elämä lopulta koostuu? Etenkin esityksen lopussa tapahtuva perinnönjako pakahduttaa sydäntä.
On ihmeellistä, miten huoneteatteri Jurkan intiimi tila saadaan jälleen kerran venymään kokoaan suuremmaksi. Mustien verhojen reunustamalle pienelle näyttämölle mahtuu vähän, mutta silti kaikki tarpeellinen ja tärkeä. Musiikkia esityksessä ei juuri kuulla ja valotilanteitakaan, jos laskin oikein, ei ole kuin pari. Jäljellä näyttämöllä on kaiken jälkeen ihminen sekä hänen tarinansa, ja tässä riisuttu tyyli toimii erinomaisesti.
Pienillä asioilla voi loppujen lopuksi kertoa todella paljon, kun on taitava tekijäjoukko sitä kertomassa. Vähemmän taitaa olla nyt enemmän. Tällä kertaa se on sitä moninkertaisesti.
Loistava klassikon päivitys.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.