Esitys on Teemu Sytelän opinnäytetyö Tampereen ammattikorkeakoululle. Sytelä on päässyt käsittelemään aihetta, joka kiinnostaa häntä ja saanut näytelmälleen ohjaajan, joka on ymmärtänyt hänen pyrkimyksensä.

Aihe koskettaa jokaista. Tulla hyväksytyksi, ja elää silti toisia mielistelemättä, suojata itsensä tungettelulta ja olla silti avoimesti oma itsensä – kas siinä pulmista tärkein, vaikein, vaikuttavin ja vakavin. Tärkeän aiheen valinta ei sinänsä ole ansio, kaikkihan niitä käsittelevät tai ovat käsittelevinään. Ansio on siinä, miten Sytelä pääsee Disa Kamulan ohjaamana kiinni aiheensa jännitteisiin ja soittelee niistä esiin jotakin välittömästi lohduttavaa ja ajan kanssa ajattelemaan panevaa.

Burleski ballerina ottaa yleisönsä sumeilematta

Hyrähtely muuttuu pieneksi riemun remahteluksi, kun taiteilija riisuu esiintymisasunsa ulkokerroksen ja jatkaa musikaalimonologia koristeelliseen korsettiin ja väljiin alushousuihin pukeutuneena. Uusi hyrähdys käy läpi katsomon, kun hän tarttuu lupaavasti korukorsettinsa vetoketjuun.

Sytelä osaa ottaa yleisön kunnioittavasti pelleilevään syleilyynsä. Katsojat nauravat sekä pienille että isoille eleille, sekä herkkyydelle että voimalle; pienelle ehkä enemmän kuin isolle ja herkälle ehkä enemmän kuin vahvalle. Aplodinsa kantaesityksen katsojat antoivat seisaalleen nousten.

Kun Sytelä tarttuu toisen kerran liivinsä vetoketjun vetimeen, niin kukaan ei naura. Eleen merkitys on toinen, kun välissä on ollut paljon korutonta kertomaa. Pukuhuoneen drag-artisti on homomies, joka on kouluikäisenä seurustellut naisten kanssa, jotta olisi ”normaali”. Hyväksyntää ei hyvästä yrityksestä huolimatta tippunut. Koulutoverit ottivat oikeudekseen määrätä, minkälainen hänen tulee olla ja sanoivat saavansa oikeutetun ilonsa erilaisen kiusaamisesta. Myöhemmin hän ei menesty erityisen hyvin taiteilijana, koska on lihava ja vääristä paikoista karvainen. Silti hän yrittää olla hyväksyttävä. Yritys on syvästi liikuttava. Lopulta hän päättää olla sellainen kuin on. Päätös on perin pohjin rohkaiseva.

Hyväksynnän hakeminen hyytää ja hykerryttää

Kamula on ohjannut esityksen Jerzy Grotowskin köyhän teatterin manifestin hengessä. Esiintyjän keho ja ääni ovat ainoat asiat, joita tarvitaan. Selvää onkin, että Sytelän monologimusikaali on köyhässä teatterissa vaikuttavampi kuin se olisi rikkaassa. Keho selvittelee asioita pulmakokonaisuuden keskiössä. Ääni on hyvä ääni. Nuoresta iästään huolimatta melko kokenut musikaalilaulaja Sytelä värittää silloin tällöin lavapersoonaansa puhumalla lauluäänellään. Pieni ballerina ei ole aivan puhdas monologiesitys, sillä Sytelä käy dialogia erinomaisen orkesterin kanssa (soittajat esimerkiksi esiintyvät koulukiusaajien kuorona) ja laulaa yhdessä kauniin ja herkän Inna Tähkäsen kanssa.

Köyhän teatterin lavasteena on pukuhuoneen sermi, jonka takapuolella on kuvia naispuolisista esitystaiteilijoista. He ovat hoikkia ja oikealla tavalla karvoittuneita, ja tulevat siis ilmeisesti glamourinsa ansiosta hyväksytyiksi. Katsoja liikuttuu ja tuntee sääliä ja kauhua, kun ajattelee, että hekin tavoittelevat hyväksyntää yhä, luultavasti yhtä epätoivoisesti ja joka tapauksessa paljon laajamittaisemmin kuin ne, joilla glamouria ei ole.

Ballerinojen herkistämä katsoja ajattelee uudestaan sitä kummallista seikkaa, että hyväksynnän tarve on maailman tärkein asia. Hyväksynnän tavoittelusta syntyvät suoraan ja välillisesti kaikki pahat asiat: koulukiusaaminen, kulutus, mainonta, sotaan lähtö, tappajaksi alistuminen. Samalla on niin, että ilman hyväksynnän tavoittelua ja saavuttamista ei synny mitään hyvää. Tampereen Pyynikkisalin Pieni Ballerina lohduttaa ja rohkaisee tämän dilemman edessä. Se lohduttaa olemalla sumeilemattoman hauska. Se rohkaisee näyttämällä, että hyväksyntää sentään joskus hyvin seurauksin saavutetaan. Yleisön ja esityksen molemminpuolisesti hyväksyvä suhde lämmitti mieltä ensi-illassa. Hyvältä näytti myös ohjaaja Disa Kamulan ja näyttelijä-käsikirjoittaja Teemu Sytelän yhteistyö. Vaikutelma oli se, että Teemu on saanut olla Teemu, ja Disa on auttanut Teemua synnyttämään dramaturgisen prosessin tuoksinassa entistäkin itsenäisemmän ja päättäväisemmän Teemun.