Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Teatteri & Tanssi

Teatteriarvio: Stadi 1918 -esitys näyttää sisällissodan ratkaisuhetkien kahdet kasvot – voitonriemua Töölössä, ahdinkoa Siltasaaressa

Greta Productions
Tunnelmia voiton riemuissa ja tappion katkeruudessa. Valkoisen Suomen kulttuuripersoonien rooleissa muun muassa Matti Jalava, Emma Myllynen ja Saban Ramadani. Punaisten linnakkeen viimeisiä puolustajista kuvassa Linda Jaser, Pasi Jumppanen, Anne Tastula ja vangittua porvarisrouvaa esittävä Laura LeCoultre (edessä keskellä).)

Jo konsepti ”Stadi 1918 – Taistelu Helsingistä” -esitykselle on mahtav8a. Se on muodoltaan diptyykki, joka toteutetan kahdessa salissa Helsingin ydinkeskustan tuntumassa, ja yleisö siirtyy väliajalla paikasta toiseen busseilla. Siirtymätaipaleella historia-asiantuntija kertoo sisällissodan Helsingin taistelujen tapahtumapaikoista.

Rolf Bamberg

Ensimmäinen puolisko ollaan Bottalla, salissa, jossa lausuttiin aikoinaan jääkäriliikkeen syntysanat. Siellä vietetään valkoisten voitonjuhlia huhtikuussa 1918. Ikkunoista voi kurkkia Läntiselle Viertotielle (nykyiselle Mannerheimintielle), jota pitkin Saksan Itämeren divisioonan joukot marssivat jyrmyin askelin vapauttamaan Helsinkiä.

Entäs sitten toisaalla, näköetäisyyden päässä Eläintarhanlahden rannalla? Punaisten puolustustaistelu vetää viimeisiään Työväentalossa. Saksalaisten tykit alkavat moukaroida graniittilinnaa, jonka hämärässä salissa kansanvaltuuskunnan manipulaattori yrittää piiskata nääntyneitä punakaartilaisia viimeiseen taistoon. 14-vuotiaat lapsetkin suggeroituvat jo taistelijoiksi.

TEATTERI

Greta Productions
Stadi 1918 – Taistelu Helsingistä

Käsikirjoitus Reetta Ristimäki, Sirpa Riuttala – Historia-asiantuntija Samu Nyström – Ohjaus Reetta Ristimäki ja Sirpa Riuttala – Valosuunnittelu Sergei Borovskii (Paasitorni) –Äänisuunnittelu Joonas Outakoski – Esittäjinä näyttelijöitä ja laulajia Ylioppilasteatterista, Sibelius-akatemiasta ja Elannon Näyttämöltä; Koiton Laulu

Diptyykki on toteutettu ammattilaisohjaajien ja harrastajanäyttelijöiden voimin. Molemmissa esityspuoliskoissa on mukana musiikkiteatterin elementtejä, Bottan esityksessä hallitsevanakin, kun siellä ohjaimissa on ollut lajin luja ammattilainen Reetta Ristimäki. Bottalla esittäjäkatras koostuu pääasiassa ylioppilasteatterilaisista ja Sibelius-Akatemian opiskelijoista, Paasitornissa toteuttajina ovat perinteikkäät Elannon Näyttämö ja Koiton Laulu.

Voiton huumassa

Bottan esityksessä kaupungin kerma juhlii samppanjan, musiikin ja runouden äärellä Helsingin punikkivallan kukistumista ja ylistää saksalaisia sotilaita. Nämä saavat sankarin sädekehän heti sillä sekunnilla, kun astuvat kaupungin rajojen sisäpuolelle.

Ostrobotnian juhlasalissa kuullaan vähän riitasointujakin, vaikka enemmistö taitaa olla valmis asettumaan kirjailija Juhani Ahon kannalle, että sodan jälkeen kapinoitsijat pitää tuomita ankarimman mukaan. Känninen Eino Leino horjuu myös kannoissaan, ja kirjailijanaiset L. Onerva ja Aino Kallas eivät soisi verenvuodatuksen enää jatkuvan. Joukkoon on eksynyt Työväen mieskuoron johtaja, säveltäjä Väinö Pesola, joka sosialistina tietysti – ja turhaan – vastustaa punaisten kovaa kohtelua.

Rajumpaa vasemmistonäkemystä edustaa hilpeälle seurueelle juomia kantava Kyyppari Jaakko, joka yrittää jopa terroriitekoa kehnoin tuloksin. Jaakko (jota esittää vimmalla yyteeläinen Miro Apostolakis) on esityksessä siinä mielessä erityinen tapaus, että hän ainoana roolihenkilöistä luo suoran linkin Bottan ja Paasitornin välille. Hän pelmahtaa verissäpäin viime hetkillä keskelle punaisten puolustautujien joukkoa, eikä siinä taida lopulta hyvin käydä hänellekään…

Bottan osuus on vahvemmilla nimenomaan musiikkipuolella. Saadaan kuulla komeita tulkintoja valkoisen Suomen laulukirjasta, jossa soivat niin Jääkärimarssit, Erkon Kansalaislaulut, saksalaissävelet kuin juomalaulutkin. Piristävänä anakronismina kuullaan kahden saksalaissoltuista hullaantuneen ylioppilasneidon vetäisemänä riuska räppi.

Draamallisesti Bottan osa on vähän hajanainen, paikoin sekavakin ympätessään esimerkiksi Leinon ihmissuhdesotkuja kevään 1918 rajuihin tapahtumiin. Toki  tässä tapauksessa taitaa päteä sama kuin hyvien ja pahojen esittämisessä – voittajat eivät draamassa ole useinkaan niin kiinnostavia kuin häviäjät.

Tappion tunnelmissa

Ylioppilasteatterin ex-johtaja Sirpa Riuttalan ohjaama Byggan osuus on draamana intensiivisempi ja katsojaa lähemmäs tuleva – jo esitystilansakin tähden. Tässä esityksessä roolihenkilöiden, joista osa on tosia ja osa keksittyjä, kohtaloissa on helpompi myötäelää kuin Bottan kulttuurieliitin juhlissa. Näyttelijät tekevät kautta linjan niin vakuuttavaa työtä, että punaisten ahdinko hiipii katsojan ihon alle asti.

Keskushenkilöksi nousee työväentalolle loppukaaoksessa päätynyt kansanvaltuuskunnan jäsen Antti Kiviranta (roolissa väkevästi näyttelevä Anne Tastula), joka on jäänyt historiaan miehenä, joka esti Helsingin punaisten antautumisen ja piiskasi vähiin käyneet kaartilaiset taistelemaan katkeraan loppuun asti. Siitä seurasi paljon turhaa verenvuodatusta, mikä Paasitornin näyttämölläkin koskettavasti todentuu.

Myös työväentalon osuudessa lauletaan, mutta hiljaisemmin, surumielisemmin. ”Surumarssi”, ”Laulu Laukon häädöistä” ja ”Veli, sisko” määrittävät soundtrackin yleissävyä. Koiton Laulu on esityksessä vaikuttavasti koko ajan läsnä luomalla äänimaisemia, jotka tukevat hienosti Riuttalan dramaturgiaa.

Stadi 1918 -diptyykki on kokonaisuudessaan erilainen, vaikuttava ja jäljen jättävä teatteriproduktio. Se ei välttämättä tenhoa tarinallisella erinomaisuudellaan, vaan kokonaiselämyksenä, jonka kahden erivärisen – puhtaanvalkoisen ja katkeranpunaisen – tapahtumapaikan tunnelmat synnyttävät.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE