Yyteeläiset ovat pohjustaneet esityksensä teemoja muun muassa perehtymällä omavaraistalouden ihmeisiin Pohjois-Karjalan Valtimolla sijaitsevassa Omavara-opistossa. Oppeja hyödynnetty muun muassa näyttämökuvassa, jota hallitsevat jykevät hirsisalvokset. Työryhmän opettajana toimineen Hannes Aleksi Hyvösen luomat puutaideteokset ja valkoisiksi maalatut isot juurakot luovat Mustikkamaan metsikköön maanläheistä ja myyttistä tunnelmaa.

Idealistit, selviytyjät, luonnon ehdoilla eläjät

Metsästrategia 2025 -esitys jakautuu kahteen erilaiseen ja eri näyttämöillä tapahtuvaan osaan. Näin käsikirjoittaja Hannes Mikkelsonin itsensä ohjaama esitys saa nykyteatterissa muodissa olevaa immersiivistä henkeä. Katsoja viedään sisään näyttämökuvaan ja lähelle esityksen maailmaa pelkän katsomossa istumisen sijasta.

Alkupuolisko  ollaan kuitenkin YT:n Mustikkamaan näyttämöllä ja tutustutaan lähtötilanteeseen. Siinä Pihlaja, Mänty, Lehmus, Paju ja kumppanit alkavat valmistella esitystä ohjaaja Tammen johdolla. Tuo ympäristötietoinen esitys on vielä aika hahmotusasteella, mutta pyrkimys tuottaa kantaaottavaa, maailman tilasta huolta kantavaa teatteria on porukalla vilpitön.

Ohjaaja Tammen auktoriteetti – jä myös näkemys esityksensä päämääristä – on hiukka huteralla pohjalla, joten näyttelijöiden rivit alkavat rakoilla. Kunnes löytyy lähes yhteinen sävel: muutetaan metsään elämään luonnon ehdoilla omavaraistaloudessa, ja tehdään siitä prosessista esitystaideteos.

Näin tapahtuu. Kakkospuolisko toteutetaan metsän sylissä. Me katsojat, jotka alkuosassa olemme olleet harrastajateatteriesityksen ”läpimenon” koeyleisönä, olemme nyt tilapäiskatsomossa osana metsää. Fyysisen ja atmosfäärisen siirtymän myötä esitys tihentyy ja vapautuu. Alkupuoliskoa vaivannut, sekä näytelmään kirjoitettu että todellinen päämäärättömyys jää toisarvoiseksi. Nyt huomion kiinnittää se, onnistuuko metsäläisyyteen pyrkivä ihmisjoukko elämäntapakokeessaan. Oppiiko se uuden elementin niis hyvin, että luonnossa selvitytymisestä tulee luonnossa elämistä?

Mentorina metsäteatterilaisilla on Kuusi. Myyttinen ja autoritäärinen hahmo, joka muutti metsään yli 40 vuotta sitten saatuaan tarpeekseen – niin, harrastajateatterilaisuudesta insituutiossa nimeltä Ylioppilasteatteri.

Ohjelmapaperi vs. näyttämömanifesti

Ylioppilasteatterin esitys on lähes kolmetuntisena käsikirjoituksen sisällön painoon nähden ylipitkä. Itse aihepiiristölle – metsätalous ja -politiikka, ilmastonmuutos, ihmiskunnan välttämätön kurssimuutos kulutus- ja elämäntavoissa – moinen aika on tietysti mitätön, mutta teatteriesityksen jännitteen ylläpitäminen alusta loppuun ei nyt ihan onnistu. Alkujakson parasta antia on pikakelattu suomalainen metsähistoria, jossa tulla noin vartissa ihmislajin synnystä maanviljelyskulttuurin kautta teollistumiseen ja lopulta nykyajan tehometsätalouteen ja bioenergiahypetykseen. Siinä on tempo kohdallaan päinvastoin kuin esityksen valmistamisen juonteessa, joka hyytyy monin paikoin jäsentymättömään haahuiluun – ja sitähän ei (?) oikeassa teatteriharjoituksessa tietysti ole…

Sipilän hallituksen ohjelmapaperi Kansallinen metsästrategia 2025 nostetaan kriittisessä valossa esille, mutta sen näyttämöllinen kommentointi jää lopulta aika ohueksi. Ellei se lopullinen kommentti sitten ole se, mitä väliajan jälkeen tapahtuu, kun siirrytään teatteritilasta metsään.

Metsäjaksossakin olisi tiivistämisen varaa, mutta se pitää silti koko ajan  otteessaan. Näyttelijöiden tekemisen palo muuttuu fiktiivisestä todelliseksi, kun ollaan uuden, aiemmin  vain puheena olleen elementin sisässä. Objekti muuttuu subjektiksi.

Kymmenhenkisen näyttelijäensemblen kollektiivinen heittäytyminen on ylipäätäänkin virkistävää seurattavaa. Näytteleminen on vähän rosoista ja puhevolyymin kanssa on metsäosuudessa tiettyjä hankaluuksia, mutta juuri sliippaamattomuus tekee esityksestä sympaattisen. Myös itseironisuus, siis ajatus omissa kuplissaan elämään tottuneista harrastajateatterilaisista selviämässä muka oikeasti omavaraistaloudessa luonnon helmassa, lisää Ylioppilasteatterin metsästrategian sympatiakerrointa. Paljon kivempi ja ajatteluttavampi kannanotto tämä on kuin tuo mainittu edellisen hallituksen paperi, jossa ristiriitaisesti vannotaan yhtäaikaa jatkuvan kasvun ja hiilinielujen kasvattamisen, tehometsätalouden ja suomalaisten metsäyhteyden vaalimisen nimeen.