Lain muuttamisen tavoitteena on tuoda lainauskorvauksen piiriin e-kirjat ja e-äänikirjat sekä niihin sisältyvät teokset ja tekijät sillä poikkeuksella, että uusi korvaus ehdotetaan maksettavaksi myös e-äänikirjojen lukijoille.

Uusi lainauskorvaus koskisi sekä yleisissä kirjastoissa että korkeakoulukirjastoissa tapahtuvaa e-kirjojen ja e-äänikirjojen käyttöä. Kuitenkaan e-kirjan tai e-äänikirjan käyttö niin sanotuissa verkkokirjahyllypalveluissa ei kuuluisi korvauksen piiriin. Korkeakoulukirjastoissa e-kirjoja käytetään usein verkkokirjahyllypalvelun muodossa eikä yksittäisinä teoksina.

Hiltunen ja Aittakumpu kysyvät, millä perusteella hallitus on valinnut jättää yksittäisen teknisen toteutustavan eli verkkokirjahyllyt pois korvauksen piiristä ja miksi äänikirjojen lukijat ollaan tuomassa jakamaan nimenomaisesti kirjailijoille ja kääntäjille myönnettyä määrärahaa.

– Kirjailijoiden asema on hankala ja tällä uudistuksella olisi tarkoitus huomioida juuri kirjailijoiden tilannetta. Lukijat ovat myös oikeutettuja asianmukaiseen korvaukseen muun muassa äänikirjojen lukemisesta, mutta sen ei pitäisi olla pois kirjailijoilta. Tekijänoikeuksissa pitää olla tarkkana, sillä niillä on pitkän aikavälin vaikutuksia, Hiltunen toteaa tiedotteessa.

Aittakumpu huomauttaa, että tässä ajassa on erityisen tärkeää vaalia suomalaisen kirjallisuuden elinvoimaa ja lukuharrastusta.

– Siksi kirjailijoille ja kääntäjille suunnatun lainauskorvausmäärärahan jakaminen myös äänikirjojen lukijoille olisi ongelmallista. Äänikirjojen lukijoiden korvaukset pitäisi hoitaa erillisenä rahoituksenaan.