Sokka on kirjoittanut hiljattain Telan sivuilla otsikolla Elääkö työeläkejärjestelmä menneisyydessä?.

Sokan kirjoituksen taustalla on muun muassa se, että nuorisojärjestöt ehdottivat, että eläkejärjestelmässä taakkaa tulisi siirtää enemmän nykyisten eläkeläisten maksettavaksi. Nuorisojärjestöt ovat tuoneet oman vaihtoehtonsa pöytää työmarkkinajärjestöjen käymiin eläkeneuvotteluihin.

Järjestöt haluavat tasapainottaa eläkejärjestelmän rahoitusta muun muassa jäädyttämällä työeläkeindeksin vuosille 2027-2032. Tavoitteena on kartuttaa eläkerahastojen varallisuutta, mikä pienentäisi painetta heikentää eläke-etuuksia. Järjestöt haluaisivat myös tehdä työeläkkeiden vuotuiset korotukset vain yleisen hintatason nousun perusteella. Järjestöt myös lisäisivät riskinottoa eläkevarojen sijoittamisessa.

TELAN Sokka pitää omassa kirjoituksessaan nuorisojärjestöjen viestejä ”radikaaleina”.

– Oli aivan pakko pysähtyä miettimään, onko erilaisten muutospaineiden taustalla eläkejärjestelmän perusluonteen jonkinlainen hämärtyminen, Sokka alustaa ja käy tämän jälkeen läpi työeläkejärjestelmän historiaa.

Sokan mukaan suurelle osalle suomalaisia työeläkejärjestelmä näyttäytyy edelleen turvaa tuottavana ja kohtuullisen luotettavana instituutiona.

– Ilmassa kuitenkin näyttää erityisesti nuorten keskuudessa leijuvan myös epävarmuutta sen toimivuudesta ja tästä on tietysti syytä olla huolissaan, hän sanoo.

– Syytä miettiessä tulee etsimättä mieleen rinnastaa työeläkejärjestelmän syntyajat ja nykypäivä: työeläkejärjestelmä on luonteeltaan hidasliikkeinen, ajassa pitkittäisesti kulkeva sosiaalisen insinöörityön tulos, jota nykyaikaisen instant-elämän kyllästämän sukupolven on ehkä vaikea ymmärtää. Työeläkettä saadakseen kun pitää tehdä töitä vuosikymmeniä, mikä monelle nuorelle tuntunee jo ajatuksena aivan liian raskaalta ja ahdistavalta, Telan johtaja lataa.

SOKKA kirjoittaa, että osasyynä tällaiseen on työmarkkinoiden kehitys kymmenien vuosien työurista kohti lyhytaikaisia työsuhteita, ”mutta taustalla lienee yleisemminkin halu nopeisiin kokemuksiin ja huimasti laajentuneen informaatio- ja ennen kaikkea viihdetarjonnan muokkaama käsitys siitä, miten elämää pitäisi elää.”

– Ei ole mitään rasittavampaa kuin itseä vanhempien henkilöiden saarnaavalla nuotilla tapahtuvat muistelukset ja ”opetukset”. Tämän tiedostaenkin on kuitenkin pakko muistella. Oma käsitykseni normaalista elämänkulusta muotoutui pitkälle 60- ja 70-luvuilla ja Elämä käsitti karkeasti seuraavat vaiheet: lapsuus, koulu, pojilla armeija, opiskelu, työpaikan hankkiminen, puolison löytäminen ja perheen perustaminen, vuosikymmeniä kestänyt työnteko joko yhden tai korkeintaan muutaman työnantajan palveluksessa, isovanhemmuus ja eläke. Tietenkään tuollainen algoritmi ei ole toiminut aukottomasti kaikkien meidän vanhempienkaan kohdalla, mutta uskon oman ikäluokkani tunnistavan sen siitä huolimatta.

Sokka tuo edelleen julki käsityksiään sukupolvien välisistä eroista.

– Nykyiset nuoret sukupolvet kokevat uskoakseni edellä kuvaamani elämänkulun lähinnä rajaavaksi ja ahdistavaksi eivätkä ainakaan pidä sitä meidän ikääntyneiden tavoin itsestäänselvyytenä. Elämää ei käsitetä enää vaiheittain etenevänä, ehkä vähän tylsänäkin prosessina vaan siitä on tullut eräänlainen huvipuisto, jossa viihtyminen perustuu lyhytaikaista mielihyvää tuottaville asioille, ja pitkäaikaisten syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen koetaan vaikeaksi tai jopa turhaksi. Enkä todellakaan tarkoita syyllistää tällä nuoria, pikemminkin syyllisiä tulisi etsiä peilistä. Nykyaikaisen, pääosin ikäisteni setien ja ukkeleiden luoman informaatio- ja sometulvan myllerryksessä on helppo ajautua pessimistiseen tai kyyniseen tulevaisuudenkuvaan, jonka yksi ilmentymä on työeläkejärjestelmää kohtaan tunnettu epäluottamus.

SOKAN mielestä vaatimukset siirtää sijoitusvastuuta työeläkevakuuttajilta yksilöille kumpuavat samoista lähteistä kuin työeläkejärjestelmään kohdistuva epäluottamus yleisemminkin.

– Varsinkin nuorten ikäpolvien näkökulmasta yhteiskunnalliset järjestelmät eivät vaikuta tarjoavan sellaista turvaa, jota haluttaisiin. Silloin ajatus siitä, että omista asioista saisi päättää itse, vaikuttaa varmasti houkuttelevalta. Tukea antavat vielä nykyajalle tyypillinen tapa hahmottaa kaikkea oman persoonan kautta sekä nopeus, jolla oman elämänsä firettäjät kertovat auliisti somessa, kuinka ovat onnistuneet saavuttamaan taloudellisen riippumattomuuden. Epäonnistujathan – joiden lukumäärä lienee moninkertainen – siellä eivät tietenkään huutele.

Sokan vyörytys ei taukoa.

– Työeläkejärjestelmän kannalta nykymaailma on vaativa ympäristö. Kovin moni taho haastaa järjestelmää uskoen kykenevänsä järjestämään asiat paremmin. Yhtä usein osoittautuu, että näiden tahojen mielipiteet perustuvat joko heikkoihin pohjatietoihin tai kapitalistiseen voitontavoitteluun. Yllättävän usein taustalta paljastuvat molemmat seikat, Sokka kirjoittaa.

SOKKA kuitenkin myöntää, että työeläkejärjestelmällä itselläänkin on peiliin katsomisen paikka.

– Kun järjestelmän peruspilareina ovat melko huonosti aikaan istuva sukupolvisopimus ja siihen liittyvä edellytys työntekijöiden lukumäärän ja palkkasumman riittävästä koosta myös tulevaisuudessa, jonkinlainen luottamuksen palauttaminen näyttää tarpeelliselta. Se tulisi kuitenkin tehdä tavoilla, jotka säilyttävät järjestelmän pitkäjänteisyyden ja kattavuuden. Niihin eivät kuulu radikaalit tulonsiirrot eri ikäryhmien välillä tai sijoitustoiminnan vastuun siirtäminen yksilöille.

– Joissain tilanteissa voi olla pakko myös sanoa ääneen, että mikä tahansa ei yksinkertaisesti ole mahdollista, jos työeläkejärjestelmä ylipäätään halutaan säilyttää edes kohtuullisesti nykyisen kaltaisena. Sopii toivoa, että työmarkkinaosapuolten neuvottelema eläkeuudistus tulee olemaan paitsi perusperiaatteet säilyttävä, myös sellainen, joka rakentaa luottamusta ikäpolvien välille ja korostaa hitaiden ja vakaiden järjestelmien merkitystä myös näinä epärationaalisen ylivilkkauden (thanks Alan) leimaamina aikoina, hän päättää kirjoituksensa.

SUOMEN nuorisoalan kattojärjestö Allianssin vaikuttamisen asiantuntijalta Titta Hiltunen avaa Demokraatille, mistä nuorisojärjestöjen ehdotuksessa eläkeuudistukseksi on kyse.

Hiltusen mukaan nuorisojärjestöjen viesti lähtee siitä, että nykyinen eläkejärjestelmä on pääpiirteissään hyvä.

– Ehdotuksessa on lähdetty ajatuksesta, että järjestelmä ja sen rahoitus olisivat kestävällä tasolla vielä vuosisadan loppupuolellakin, kun nykyiset nuoret olisivat eläkeiässä.

Hiltunen toteaa myös, että järjestöje. toive on, että eläkeuudistuksia tehtäisiin sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta kunnioittaen sekä siten, etteivät heikkenevän huoltosuhteen maksajiksi nousisi pelkästään nuoret. Eläkejärjestelmän kestävyyden on Hiltusen mukaan oltava sukupolvien yhteinen asia.

Nuorisojärjestöt esittävät työeläkeindeksin jäädyttämistä vuosiksi 2027-2032, mistä säästyvillä rahoilla eläkerahastoihin kerättäisiin 10 miljardia euron lisävarallisuus.

”Jäädytys ei koskisi kaikkein pienimpiä eläkkeitä, eli kansan- ja takuueläkettä. Yhdeksän miljardia euroa suunnattaisiin nykyisiin työeläkevaroihin lisärahastointina historiallisen pieniä ikäluokkia varten. Miljardin euron panostuksella siirrettäisiin tutkintoeläkkeiden ja kotihoidontuesta kertyvän eläkkeen rahoitusvastuu valtiolta työeläkejärjestelmään.
Saavutetulla säästöllä nostettaisiin nyt maksettavien työeläkemaksujen rahastointiastetta. Maksutasoa ei alennettaisi, vaikka indeksijäädytys mahdollistaisi väliaikaisen alentamisen. Näin sekä nykyiset eläkkeensaajat että nuoremmat sukupolvet osallistuisivat yhdessä sukupolvirahastointiin”, järjestöjen paperissa lukee.

– Jäädytys osuisi sekä nykyisiin eläkkeiden maksajiin eli myös nuoriin ja myös nykyisiin eläkeläisiin. Mutta jos tämä tehtäisiin etupainottaisesti, saataisiin osaltaan varmistettua pitkän aikavälin rahoituksen kestävyys. Rahastoinnin lisäämistä on ehdotettu kansainvälisissä arvioinneissa. Toki sitten tapa, jolla tätä rahastointia käytännössä esitetään toteutettavaksi, on nuorisojärjestöjen oma esitys.

Nuorisojärjestöjen paperiin ei sisällä vaatimusta siirtää sijoitusvastuuta työeläkevakuuttajilta yksilöille.

– Lähtökohtamme on ollut, että nykyjärjestelmä on pääpiirteissään ihan hyvä. Yksilösijoittamisen lisääminen olisi aika isokin muutos, mutta emme ole ottaneet sen puolesta tai vastaan kantaa, Hiltunen sanoo.

HALLITUS ja työmarkkinajärjestöt pohtivat parhaillaan hallitusohjelman siivittäminä toimia eläketurvan uudistamiseksi.

Helsingin Sanomat paljasti eilen, että neuvotteluissa selvitetään myös niin sanotun velkavivun sallimista suomalaisten eläkevarojen sijoittamisessa. Toisin sanoen työeläkesijoittajat voisivat ottaa lainaa ja sijoittaa rahaa.

Titta Hiltunen pitää avausta melko raflaavana. Nuorisojärjestöt eivät tällaista ideaa ole edes käsitelleet.

– Se kuulostaisi isolta muutokselta nykyjärjestelmään. Nuorisojärjestöt ovat esittäneet, että sijoitusriskiä voitaisiin korottaa maltillisesti, mikä tuntuu olevan aika monen tahon toiveissa ja aika todennäköinen lopputulemakin eläkeneuvotteluista. Se, että osakesijoittamista alettaisiin tehdä velkavivulla, on mielestäni merkittävästi isompi riski, Hiltunen sanoo eikä siis lämpene idealle.

MUUN muassa Työeläkevakuuttajat Telasta on otettu aktiivisesti kantaa nuorisojärjestöjen eläkeuudistusehdotukseen.

Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes kommentoi sitä jo heti kättelyssä julkistamistilaisuudessa.

Nuorten ehdotus tulevien eläkkeiden rahoituksen vahvistamisesta rahastointia lisäämällä on Siimeksen mielestä erittäin kannatettava, mutta hänen näkökulmastaan esityksessä on myös ongelmia.

– Eläkkeellä nyt jo olevien ihmisten työeläkeindeksin jäädyttäminen useiden vuosien ajaksi nuorten eläkkeiden rahastoinnin vahvistamiseksi jakaisi tuloja erittäin kovalla tavalla uudelleen eläkejärjestelmän sisällä. Tällainen päätösperäinen uudelleenjako on ollut vierasta ansioiden mukaan kertyvälle työeläketurvalle ja sen perusperiaatteille, Siimes sanoi.

Hän on nähnyt uudistuksessa vaaran sukupolvien välisen vastakkainasettelun tarpeettomalle kasvattamiselle.

– Nuorten nyt ehdottama sukupolvirahaston kartuttamistapa jäädyttäisi työeläkkeiden indeksikorotukset arviolta 5 vuoden ajaksi, jos oletetaan, että inflaatio olisi maltillinen 2 prosenttia vuodessa ja palkkojen kasvu 3 prosenttia vuodessa. Keskimääräinen 1900 euron työeläke ei siis korottuisi noin viiteen vuoteen lainkaan. Prosentuaalisesti tämä vastaisi noin 10 prosentin leikkausta maksussa oleviin eläkkeisiin, kun samaan aikaan työssä olevien eläkekarttumat kasvaisivat 2,8 prosenttia vuodessa eli vajaa 15 prosenttia, koska palkkakertoimeen ei nuorten ehdotuksessa kosketa, Siimes on todennut Telassa tehdyn karkean laskelman pohjalta.

ALLIANSSIN vaikuttamisen asiantuntija Titta Hiltunen toteaa pitävänsä hyvänä, että nuorisojärjestöjen avauksesta on keskusteltu.

– Se tarkoittaa sitä, että nuoret tunnistetaan ja tunnustetaan vakavasti otettavaksi osapuoleksi eläkeasioissa. Näinhän sen pitääkin olla. Jos halutaan tehdä sellaista eläkejärjestelmää, joka toteuttaa aidosti sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, silloin nuorten täytyy olla yksi aktiivinen keskustelukumppani ja väestöryhmä, jonka näkemykset otetaan huomioon. Sehän on tosi hyvä, että avausta on sekä kompattu että kritisoitu. Niinhän tavallaan kaikkia oikeita ehdotuksia pitäisikin käsitellä, Hiltunen toteaa.

Telan johtajan Jari Sokan kirjoituksen lukukokemusta Hiltunen kuvaa erikoiseksi.

– Välillä suoraan ja välillä rivien välistä paistoi jotenkin ajatus, että Sokka näkee koko nuoren sukupolven laiskana ja sellaisena, joka vain etsii seuraavaa huvitusta eikä kykene pitkäjänteiseen toimintaan, ajatteluun eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Se kyllä tuntuu aika epäreilulta, että hän tällaisen mutuilun perusteella on tuomitsemassa kokonaista sukupolvea, Hiltunen näkee.

Sokan pohdinnoissa vuosikymmenien työnteko voisi tuntua monelle nuorelle jo ajatuksena aivan liian raskaalta ja ahdistavalta.

Hiltunen huomauttaa, että nuoret ovat tutkitusti huolissaan työelämän kuormituksesta ja mielenterveyden häiriöt yleistyvät huolestuttavaa tahtia, mutta töitä nuoret kuitenkin tekevät ja haluavat tehdä.

Hiltunen ei osaa arvioida, mihin Sokka kirjoituksellaan pyrkii.

– Aikaisemmat Telan kirjoitukset ovat kyllä olleet ihan asiallisia ja mehän olemme Telan kanssa tehneet paljon yhteistyötäkin tässä prosessissa, kun olemme olleet näitä nuorten ajatuksia luomassa.

Sinänsä sukupolvikeskustelua tarvitaan Hiltusen mukaan eläkkeistä puhuttaessa.

– Koko eläkejärjestelmähän perustuu sukupolvien väliseen luottamukseen ja siihen, että jokainen sukupolvi on vuorollaan maksajan ja saajan roolissa. Totta kai sen pitää olla tosi korkealla keskusteluissa, mutta tietenkin sitten toivoisi, että keskustelu pysyisi asiallisena ja faktapohjaisena.