Demokraatin haastattelussa Aalto puntaroi työmarkkinamallin nykytilaa, Teollisuusliiton tulevaisuuden näkymiä ja sitä, miksi ihmeessä paikallisen sopimisen tarpeesta ollaan työnantajapuolen kanssa samaan aikaan samaa ja eri mieltä.

– Työmarkkinajärjestelmä tulee varmasti elämään yhtä myrskyisää muutoskautta kuin viimeistenkin viiden vuoden ajan. Tähän mennessä on onnistuttu työnantajapuolelta lähinnä repimään alas aiempia rakenteita ja lopettamaan yhteistyön muotoja, Aalto sanoi maanantaina pitämässään puheessa.

Työnantajan voimakas sitoutuminen vientivetoiseen työmarkkinamalliin, jossa työnantajat ovat antaneet Teknologiateollisuuden työnantajat ry:lle avaimet neuvotella puolestaan työehtosopimusratkaisut, on Aallon mukaan ongelmallinen, koska työntekijät eivät ole sitoutuneet mihinkään malliin.

– Samalla, vaikka me omia sopimuksia neuvottelemmekin, niin käytännössä se roikkuu koko ajan niskassa, että samalla neuvotellaan koko muulle työntekijäkentälle. Tähän pitäisi saada joku muutos – joku yhteinen pelikirja tai yhteinen näkemys miten tässä edetään.

Aalto sanoo, että nykyistä mallia arvostellaan paljon ja varmasti syystäkin. Kuitenkaan juuri kellään ei tunnu olevan esittää ratkaisuja tilanteeseen.

– Tätä keskustelua joudutaan varmaan palkansaajapuolella käymään vähän laveammin, että mitäs sitte.

NO, Riku Aalto, mitäs sitte? Viime kierroksella aloitettiin hyvä koordinaatio, Aalto sanoo. SAK:n hallituksessa päätettiin joulukuussa, että SAK:laiset ammattiliitot tiivistävät yhteistyötä työehtosopimusneuvottelukierroksella.

Se oli Aallon mukaan hyvä alku, mutta ajoitus oli Teollisuusliiton näkökulmasta väärä. Palkoista oli jo ehditty neuvotella pitkään ennen kuin koordinaatiopäätös saatiin.

– Jos jotain yhteisiä askeleita tehdään, niin ne täytyy tehdä hyvissä ajoin ennen kuin tes-kierros alkaa, jotta meillä sitten on yhteinen näkemys ja sitoutuminen siihen tapaan toimia.

– Nythän meillä on kahden vuoden sopimukset olemassa. Meidän pitäisi pystyä aloittamaan se keskustelu nyt lomien jälkeen, jotta on sitten yhteistä näkemystä.

Aalto huomauttaa, että joulukuussa koordinaatiosta kertomisen jälkeen nähtiin myös irtiottoja. Hän viittaa Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n ilmoitukseen, vaikkei liiton nimeä itse sanokaan. Aalto sanoo, ettei se näytä hyvältä – se näyttää siltä, että SAK:laisessa kentässä ei ole yhteistä pelikirjaa.

Aalto nostaa esiin myös tarpeen löytää yhteistyö STTK:laisten ja akavalaisten kanssa, koska monia teollisuuden sopimuksia neuvotellaan niin, että yhteisissä keskusteluissa ovat mukana esimerkiksi Ammattiliitto Pro ja Ylemmät toimihenkilöt YTN. Kaikenlainen työntekijäpuolen yhteistyö joka suuntaan on siis tarpeen saada kuntoon?

– Näin se on. Ja helposti se menee siihen, että kun joku sanoo, että ei tämä meitä kiinnosta, niin sitten muiltakin vähän putoaa hanskat kädestä. Niin kauan kun ei ole yhteistä työntekijöiden tahtotilaa olemassa, että tälle asialle pitää tehdä jotain, niin silloin ei myöskään tapahdu mitään.

– Eikä se mene niin, että olisi joku valmis malli, joka hyväksytään tai hylätään, vaan meidän pitää yhdessä rakentaa se malli. Mutta se halu yhteisen mallin rakentamiseen pitää olla.

Työnantajapuoli on löytänyt yhteisen sävelen ja se näkyy. Aalto kuvaa, että Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n laskentayksikkö laskee sopimusten kustannusvaikutukset ja viime kädessä EK linjaa, syntyykö sopimus vai ei. Jos laskelmiin pohjaavaa vihreää valoa ei tule, sitä ei synny.

METSÄTEOLLISUUDESSA on tehty yrityskohtaisia työehtosopimuksia, mutta teknologiateollisuudessa neuvotellaan Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n kanssa. Aalto arvioi, että yrityksillä ei ole juuri halua erota siitä, mutta sitä toisinaan väläytellään.

– Hehän käyttävät tietenkin tätä uhkaa, että jos ette käyttäydy nätisti, niin me rikotaan tämä koko yhdistys. Tämä uhka leijuu koko ajan päällä.

Mitä sitä seuraisi, jos uhka toteutuisi? Työmarkkinakaaos, Aalto arvioi. Hän pohjustaa, että teollisuusliittolaisia työskentelee kaikkiaan 6000 yrityksessä. Yrityskohtaisesta sopimisesta on saatu kokemuksia nyt mekaanisesta metsäteollisuudesta.

– Siellä suurin piirtein kolmella yrityksellä on ollut edellytyksiä käydä yrityskohtaiset tes-neuvottelut. Kaikki muut ovat joutuneet käyttämään konsulttia apuna. Näitä 130 sopimusta me teimme puolitoista vuotta. Siitä voi päätellä, mikä on työsarka, jos ajatellaan että 6000 yritykseen tehdään työehtosopimukset.

Työnantaja voikin Aallon mukaan ajatella, että ei tehdä sopimusta ollenkaan, vaan sovitaan paikallisesti työntekijän kanssa, millä ehdoilla töitä tehdään. Se on sitten sitä paikallista sopimista pahimmillaan. Työntekijän tilanne ei Aallon mukaan näytä siinä skenaariossa valoisalta.

– Työnantaja voi tulla kertomaan, että meillä on vähän huono tilanne, on juuri nämä yt-neuvottelut alkamassa. Ja jatkaa, että meidän ei ole pakko aloittaa niitä, jos otetaan sulta palkasta pois viisi euroa tunnilta. Mitä mieltä olet, kannattaako aloittaa yt:t vai sovitaanko näin? Työntekijä on tässä äärimmäisen heikossa neuvotteluasemassa, Aalto kuvaa.

PAIKALLINEN sopiminen on sekä työnantajien että työntekijöiden edustajien mielestä hyvä asia. Molempien mielestä sitä tehdään työpaikoilla jo nyt paljon. Työnantaja haluaa sitä lisää, ja se sopii työntekijöillekin. Samalla työntekijät messuavat, kuinka hirveää on, että työnantaja haluaa lisää paikallista sopimista. Tällaista on – mutkia vähän suoraksi vetäen – julkisuudessa käyty keskustelu paikallisesta sopimisesta.

Työmarkkinapuhetennistä huonommin tuntevalle nousee epäilemättä mieleen kysymys, että missä tässä nyt on se villakoiran ydin.

– Villakoiran ydin on se, että keskustellaan kahdesta eri asiasta saman otsikon alla. Puhumme toistemme ohi, Aalto kiteyttää ja myöntää, että puolin ja toisin varmasti syyllistytään myös tarkoituksenmukaiseen ohipuhumiseen.

Kun työntekijäpuoli puhuu paikallisesta sopimisesta myönteiseen sävyyn, kyse on työpaikoilla tehtävistä sopimuksista, jotka solmitaan voimassa olevan työehtosopimuksen puitteissa. Aalto kiteyttää, että paikallisesti voidaan sopia kaikesta muusta paitsi sopimuksen soveltamisalasta tai sopimuksen pituudesta.

– Me tarkoitamme, että paikallisesti tesin puitteissa tehdään paljon ratkaisuja. Joka päivä jossain tehdään jokin paikallinen sopimus jostain asiasta. Me emme niistä tiedä, koska työpaikoilla tehtyjä sopimuksia ei tuoda liittoon. Tiedämme niistä ehkä sitten, jos niistä tulee jokin riita, Aalto kuvaa.

Paikallisesta sopimisesta hyvä esimerkki on vaikkapa liittokokousedustaja Miia Kelseyn haastattelussa esiin nostama sopiminen siitä, että syntymäpäivinä saa palkatonta vapaata. Tämä on paikallinen parannus tesin päälle. Samoin Kelsey kertoi, että hänen entisellä työpaikallaan tuntijärjestelmän muutoksista ja joustoista on kyetty sopimaan paikallisesti.

AALTO jatkaa arviotaan, että Suomen Yrittäjille ja monille poliitikoille paikallinen sopiminen tarkoittaa halua sopia ohi työehtosopimusten eli sopia minkälaiset työehdot tahansa kenelle tahansa.

Aalto muistuttaa, että esimerkiksi palkankorotuksista voidaan sopia paikallisesti varsin vapaasti. Hän kertoo, että Teollisuusliiton kentältä tulee sellaista viestiä, että yritykset eivät haluaisi aloittaa paikallisia sopimuksia.

– Meidän joukkue varmasti katsoo, että millainen sopimus on saatu ja onko yrityksellä varaa maksaa enemmän vai ei. Sitten he vaativat, jos on. Yritykset katsovat pääsevänsä tesillä niin halvalla, että vaikka niillä menisi hyvin, ne eivät halua maksaa yhtään tesin perälautaa enempää. Ne katsovat, ettei ole tarvetta neuvotella mitään paikallisesti.

Saman havainnon on tehnyt myös Ylemmät toimihenkilöt YTN. Sen tiistaina julkaisema kysely liiton luottamusmiehille paljastaa, että teknologiateollisuuden alalla 36 prosenttia teki yrityskohtaisen sopimuksen palkankorotusten kohdentamisesta.

Riku Aalto kävi kokouksen lounastauon aikaan haastateltavana Teollisuusliiton suorassa lähetyksessä.

LIITTOKOKOUS Tampereella päättyy tänään keskiviikkona. Millainen Teollisuusliitto täältä lähtee? Aallon päällimmäinen ja hartain toive on, että uuteen liittokokouskauteen suuntaa yhtenäinen joukkue. Hän kuvailee, että liittokokouksen kaltaisissa tapahtumissa käytetään puheenvuoroja, rankkojakin. Painokkaita ja kriittisiä sanoja on kuultu puhujanpöntöstä tässäkin kokouksessa.

– Se kuuluu tähän hommaan, että arvioidaan ja arvostellaan. Toivon, että kun liittokokouksessa päätökset on tehty, niin seistään yhtenä joukkueena niiden takana.

Valintansa jälkeen tiistaina Aalto ja varapuheenjohtajaksi valittu Turja Lehtonen luonnehtivat kokouksen tunnelmaa hyväksi ja rakentavaksi. Aallon mukaan puheenvuoroista on välittynyt ilahduttavalla tavalla joukon yhtenäisyys.

– Täällä on mennyt suloisesti ristiin se toisten puheenvuorojen tukeminen ja kannattaminen. Jos mennään vaikka 15-20 vuotta taaksepäin, ei toisen vaaliliiton edustajat vahingossakaan koskeneet toisen tekemiin esityksiin. Se on hyvä asia, että ei ole sellaista poliittista tarkoitusperää, jota ehkä joskus ennen vanhaan on ollut.

Aalto summaa, että ilmapiiri on ollut monella tapaa tasavertainen – toisiaan ovat tukeneet ristiin niin isojen kuin pienten sopimusalojen ihmiset kuin eri vaalipiiritkin. Sellainen lämmittää mieltä.

– Olen tehnyt ihan saman havainnon kuin Riku, että ihmiset ovat käyneet sikin sokin kannattamassa toisiaan ja puhumassa toistensa puolesta. Pidän sitä positiivisena asiana. Erityisesti sellainen yhdessä tekemisen, yhdessä tulevaisuuteen suuntautumisen viesti tuolta kaikkiaan kaikuu. Se, mikä on tärkeää, että vaikka puheenvuoroja on ollut monenlaisia, niin pääviesti on, että Teollisuusliitto on ollut oikealla asialla, Turja Lehtonenkin sanoi.

PÄÄTÖKSILLÄ, joiden takana joukkueen olisi syytä yhdessä seistä, Riku Aalto tarkoittaa muun muassa liiton strategiaa. Liittokokousedustajien tärkeä tehtävä on kuluneiden päivien aikana ollut pohtia Teollisuusliiton suuntaa seuraaviksi vuosiksi. Liiton strategia, joka ulottuu vuoteen 2028, hyväksytään kolmipäiväisen kokouksen päätöspäivänä.

– Se on meidän toimintamme selkäranka. Sieltä ammennamme ne toiveet ja halut siitä, mitä liitto tuottaa. Minkälaisia palveluita liitto ammattiosaston jäsenille, luottamusmiehille tuottaa. Odotukseni ovat korkealla, että meillä on viisautta löytää tulevaisuuden polut, joilla vahvistetaan Teollisuusliiton olemassaoloa, mutta myös koko ay-liikkeen olemassaoloa.

Aalto nostaa esiin SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan avajaispäivän puheen, jossa Eloranta sanoi, ettei mikään liitto tule yksinään toimeen.

– Pitää olla apua, tukea ja kavereita. Me tietysti halutaan olla muille apuna, tukena ja kaverina. Meillä on myös yhteinen ay-perhe.

DEMOKRAATIN haastattelemat liittokokousedustajat nostivat esiin huolensa järjestäytymisasteesta ja jäsenhankinnasta. Pulma on koko ay-liikkeen yhteinen, eikä helppoja ratkaisuja ole, Aalto sanoo.

– Jos olisi joku nappi, että kun tuosta painat ja asia ratkeaa, niin se olisi jo painettu. Nappeja on varmasti paljon, näkemyksiä on monenlaisia. Mutta meidän selvityksissä on näkynyt jo pitkän aikaa se, että suurin selittävä tekijä sille, että ihmiset eivät järjestäydy, on se, ettei kukaan ole kysynyt.

Aalto huomauttaa, että kansainvälisesti Teollisuusliitto on kuitenkin edelläkävijä – liitto on ”kiinnittänyt paljon paukkuja järjestämiseen ja järjestäytymiseen”. Siitä käydään myös kertomassa maailmalla muissa teollisuusalan liitoissa, että miten asioita Suomessa tehdään. Aalto kuitenkin arvioi, että jäsenhankinnassa on varmasti vielä opittavaa.

– Meidän pitää entisestään vahvistaa meidän joukkueen osaamista tässä asiassa. Käydään keskusteluja ihmisten kanssa, mennään sinne kahvipöytiin ja osataan perustella, miksi liittoon kannattaa kuulua.

Aalto pitää myönteisenä askeleena, että ei tällä, vaan edellisellä teknologiateollisuuden sopimuskierroksella tesiin saatiin kirjaus siitä, että kaikille uusille työntekijöille esitellään pääluottamusmies.

– Isossa firmassa pääluottamusmies ei välttämättä edes tiedä, että koneistamoon on tullut kolme uutta duunaria. Jos kukaan ei ole heitä käynyt kuukausiin tervehtimässä, niin on aina vaikeampaa saada heistä kiinni.

Aalto huomauttaa, että mekaanisen metsäteollisuuden yrityskohtaisten sopimusten myötä Teollisuusliittoon saatiin toistatuhatta uutta jäsentä ja järjestäytymisaste nousi noin 12-13 prosenttia. Viime vuonna saatiin Aallon mukaan kaikkiaan muutama sata työssäkäyvää jäsentä enemmän kuin edellisenä vuonna.

– Jäsenmäärän lasku on taittunut, mutta tietysti jäsenmäärä pitää saada nousemaan.