– Sen rikkoi Petteri Orpon (kok.) hallitus, joka uskoi elinkeinoelämän lupaukset: että työllisyys kasvaa ja talous vahvistuu, kun työntekijöiden turvaa puretaan. Nyt tiedämme, ettei näin käynyt. Työttömyys on kasvanut ja velkaantuminen syventynyt, Aalto sanoi.

– Hallitus ja elinkeinoelämä hakivat heikompaa ammattiyhdistysliikettä ja pakotettua työrauhaa. Tuloksena oli päinvastaista: pitkittyneitä työtaisteluita ja kasvanutta epävarmuutta.

Aallon mukaan uusi valtakunnansovittelijaa koskeva laki on osa tätä ongelmaa. Aalto katsoo, että valtakunnansovittelijan toimiston rooli on muuttunut puolueettomasta sovittelijasta työnantajalinjaa tukevaksi toimijaksi.

Aallon mielestä kuluva työmarkkinakierros on osoittanut, että työnantajapuoli käyttää sovittelijaa välineenä, ei tasapuolisena ratkaisijana.

– Tämä näkyy erityisesti siten, etteivät osapuolet löydä enää neuvottelemalla ratkaisuja edes silloin, kun valtakunnallinen yleinen linja on jo tiedossa. Työnantaja hakee mieluummin ratkaisua sovittelijan kautta, koska se haluaa punnita, saisiko Bulevardilta halvemman sopimuksen.

Aalto korostaa, että jos yleistä linjaa joudutaan toistuvasti hakemaan työtaistelujen ja sovittelijan avulla, järjestelmä ei toimi enää tarkoituksenmukaisesti.

– Ellei työmarkkinamallia korjata, työrauha horjuu kierros kierrokselta yhä pahemmin. Siitä voi muodostua uusi normaali – ja silloin Suomi menettää yhden tärkeimmistä vahvuuksistaan: vakaat ja ennakoitavat työmarkkinat.

AALLON mukaan Teollisuusliiton katse tähyää nykyisen hallituksen sijaan seuraavaan hallitukseen, jolle jää tehtäväksi rakentaa uudelleen toimiva työmarkkinamalli.

– Yksi asia on sen suhteen jo selvä: nykyinen sovittelijalaki ei voi jäädä voimaan. Se on joko kumottava ja palattava vanhaan, tai sovittelijainstituutiota on uudistettava perusteellisesti. Muuten järjestelmä rapautuu lopullisesti ja menettää merkityksensä.

Aalto katsoo, että myös muun muassa työrauhalainsäädäntö kaipaa korjausta.

– Yleisradion paljastukset suojelutyötä koskevan lain valmistelusta kertovat huolestuttavaa tarinaa: työnantajapuoli ja elinkeinoelämä ovat päässeet sanelemaan lainsäädäntöä suoraan ministerille. Se on suoraan sanottuna hävytöntä, Aalto paalutti.

Kytkökset elinkeinoelämän ja työnantajien sekä hallituksen välillä ovat Aallon mukaan niin tiiviit, että ne ovat saatuttaneet käytännössä kaikki työntekijöihin kohdistuvat lainsäädäntöheikennykset.

– Siksi voi olla, että niihin kaikkiin on myös tavalla tai toisella palattava seuraavalla hallituskaudella. Ylen paljastukset luovat pitkän varjon työelämää ja työmarkkinoita koskevien lainsäädäntömuutosten ylle. Yksityiskohtiin palaamme, kun liiton eduskuntavaalitavoitteet valmistuvat alkuvuodesta 2026.

PUHEESSAAN Aalto nosti tapetille myös hallituksen päätöksen poistaa ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus. Aallon mukaan päätös on suora isku järjestäytyneitä työmarkkinoita ja yleissitovuutta vastaan.

– Tavoitteena on heikentää liittojen roolia työntekijöiden edunvalvojina ja työelämän kehittäjinä. Tavoitteena on myös murtaa yleissitovuus ja viedä sopiminen suoraan työntekijän ja työnantajan välille.

Tavoitteet tulivat Aallon mukaan erityisen selväksi, kun kokoomus julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvan, jossa vertailtiin, kuinka paljon liittoon kuuluvan ja kuulumattoman käteen jää rahaa veronkevennysten jälkeen. Aallon mukaan kokoomus kehotti näin ihmisiä eroamaan liitosta.

– Kampanja oli poikkeuksellisen karkea ja epäonnistui täysin. Ihmiset eivät eronneet liitoista – he erosivat kokoomuksesta.

Aalto arvioi, että jos kokoomuksen somekampanjan kuvastossa olisi ollut opettajan sijaan peltiseppä, sahuri tai metallimies, olisi kampanja jatkunut, eikä anteeksipyyntöä olisi kuulunut. Nyt kokoomuksen viestinnästä pahoiteltiin kampanjaa ja kuva poistettiin.

– Kampanja lopetettiin, koska kokoomus säikähti opettajien, itselleen tärkeän sidosryhmän, reaktiota.

Aallon mukaan työmarkkinajärjestöjen verovähennysoikeuden poistoa ei valmistella todellisuuudessa molempia osapuolia tasapuolisesti ja vastavuoroisesti kohdellen.

– Todellisuudessa muutos kohdistuu vain työntekijäpuoleen. Vaikka uudistus voidaan saada näyttämään tasapuoliselta paperilla, työnantajille jätetään keinot kiertää sen vaikutukset. Valmistelu tässä asiassa on yhtä uskottavalla pohjalla kuin yhteisöveron laskun dynaamiset vaikutukset – eli ei millään.