Teollisuusliiton kyselytutkimuksessa selvitettiin liiton jäsenten työttömyyden kestoa sekä keinoja ja mahdollisuuksia löytää työtä. Tutkimuksessa kartoitettiin myös ansioturvan leikkausten, karenssien ja muiden kiristysten vaikutuksia työttömänä olleiden toimeentuloon ja hyvinvointiin. Kyselyssä sai lisäksi kertoa työllisyyspalveluista ja niiden toimivuudesta sekä omasta työllisyystilanteesta tarkemmin.

Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila arvioi kyselyn tulosten viittaavan siihen, että työllistymisen käytännöt ja tavat ovat osin muuttumassa duunariammateissa. Työ löytyy usein erilaisten verkostojen kautta. Verkostoja yhdistää joko suora tai epäsuora yhteys työnantajiin.

– Aiemmat työsuhteet ovat vahva verkostoitumisväylä. Työtä haetaan ottamalla itse yhteyttä työnantajaan tai työnantaja voi olla yhteydessä entiseen työntekijään. Tässä hierakisessa asetelmassa osapuolten välille on muodostunut side, joka helpottaa työllistymistä, Anttila sanoo tiedotteessa.

– Nämä horisontaaliset vertaisverkostot toimivat siten, että vinkataan piilotyöpaikoista tai suositellaan työpaikkaa tai työntekijää. Vaikuttaa myös siltä, että niin sanottu psykologinen sopimus on vielä voimissaan, kun sukulaiset työskentelevät samalla työpaikalla ja työpaikat voivat jopa periytyä sukupolvelta toiselle, Anttila kertoo.

Kolmas työllistymistä edistävä verkosto on työnantajan ja koulutuksen järjestäjän välinen.

– Tutkimuksen mukaan ammattikoulun työssäoppimisjaksot, erilaiset työllistämiskurssit, työkokeilut sekä muut aktivoivat työllistämistoimet voivat olla moninkertaisesti avuksi työnhakijalle. Ne avittavat niin työn saamisessa kuin uusien verkostojen luomisessa, Anttila sanoo.

KYSELYTUTKIMUKSEN perusteella kiristyneet työvoimapoliittiset vaatimukset, sanktiot tai työpaikkojen pakkohaku eivät paranna työllistymistä. Vain seitsemän prosenttia vastaajista kertoi löytäneensä töitä työnhakuvelvoitteen eli pakkohaun kautta.

– Pahimmillaan tällainen pakkohaku paitsi väsyttää työnhakijoita myös johtaa hakutulvaan, joka voi saada työnantajat jättämään avoimet työpaikat ilmoittamatta. Nämäkin työpaikat löytyvät sitten vain kysymällä suoraan ja pitämällä tuntosarvet pystyssä eli erilaisten verkostojen kautta, Anttila sanoo.

Teollisuusliiton kyselystä nousee esiin kaksi vastaajaryhmää: nopeasti työllistyvät (48 prosenttia vastaajista) ja pitkäaikaistyöttömät (24 %).

Ensin mainitut ovat Anttilan mukaan nuoria tai keski-ikäisiä osaajia, joilla on ollut useampia työsuhteita. Monella työttömyys on kestänyt vain päiviä työsuhteiden välissä tai ammattiin valmistumisen jälkeen.

Pitkäaikaistyötön teollisuusliittolainen on kyselyn mukaan tyypillisesti yli 55-vuotias mies metallialalta. Monen työkyky on heikentynyt ja osaaminen voi vaatia päivitystä. Lisäksi monella on pitkä työura, joka on tehty yhdessä tai kahdessa työpaikassa, jolloin työllistymisen kannalta tärkeitä verkostoja on vähän.

– Moni ikääntynyt työttömänä oleva kertoo kokeneensa ikäsyrjintää. Myöskään aktivoivia työllistämistoimia ei heille ole tarjottu tai kohdistettu heihin viime vuosina. Tällöin ovat jääneet vähälle myös ne tilaisuudet, joissa voi rakentaa verkostoja. Niitä ovat juuri työkokeilut ja -harjoittelut sekä erilaiset työllistymistä edistävät kurssit, Anttila kertoo.

Kyselytutkimus toteutettiin loka-marraskuussa 2025 ja siihen vastasi kaikkiaan 4027 työttömänä jossain vaiheessa 1.1.2024-30.9.2025 ollutta Teollisuusliiton jäsentä. Vastaajat ovat työskennelleet metalli-, puutuote- ja kemianteollisuuden palveluksessa tai muilla teollisuusliittolaisten aloilla, kuten esimerkiksi ompelu-, puutarha- tai jakelualoilla.