Eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta kertoo, että se on nyt päättyvällä ensimmäisellä nelivuotiskaudellaan saanut kaikki haluamansa tiedot niin sotilas- kuin siviilitiedustelultakin näiden käytännöistä.

– Meillä on kattava kuva siitä, miten Suomen tiedustelu toimii ja millaisia menetelmiä se käyttää, sanoo valiokunnan puheenjohtaja Mika Kari (sd.)

Valiokunta esitteli kautensa johtopäätöksiä eduskunnan tilaisuudessa tiistaina 21. helmikuuta.

– Huomautettavaa ei ole ollut. Täytyy korostaa, että tiedustelulakien voimaantulo vuonna 2019 tapahtui Suomelle ihan viime hetkellä. Olisimme pahoissa ongelmissa nyt ilman lainsäädäntöä, Kari vakuuttaa.

– Käsitykseni mukaan me olimme viimeisiä länsimaita, jotka panivat lainsäädäntönsä tässä asiassa kuntoon. Tarvetta olisi ollut jo paljon aikaisemminkin, Slunga-Poutsalo uskoo.

Ilman lakeja muun muassa tietoverkkotiedustelu olisi mahdotonta. Suomeen kohdistuvan sotilaallisen uhan analysoiminen olisi ulkomailla käytännössä harvalukuisen puolustusasiamiesjoukon ja teknisen signaalitiedustelun varassa. Siviilitiedustelijoilla ei olisi senkään vertaa asiaa Suomen rajojen ulkopuolelle.

KUN LAKEJA valmisteltiin lausuntokierroksella 2017-2018, ensisijaisena perusteena viranomaisvaltuuksien lisäämiselle oli kansainvälisen terrorismin torjuminen.

Lakien arvostelijoiden mielestä uhkakuvat olivat liioiteltuja, ja he pelottelivat muun muassa tietoverkkotiedustelun sallimisen johtavan tavallisten kansalaisten sähköpostien tarpeettomaan urkkimiseen.

Tietovuotaja Edward Snowden oli muutamaa vuotta aiemmin paljastanut Yhdysvaltain jättimäisen valvontakoneiston väärinkäytöksiä, ja kauhukuvissa meille maalailtiin samanlaista nuuskintatulevaisuutta.

– Näistä liioitelluista massavalvontapuheista on onneksi nyt päästy, Slunga-Poutsalo sanoo.

Kriitikoiden urkkimispelot eivät toteutuneet, mutta vastaavasti Suomi ei ole ollut niin aktiivisen ääri-islamistisen terrorismin kohteena kuin mitä lain kiirehtijät povasivat.

Nyt tiedustelulla on yksi päätehtävä yli muiden: antaa valtiojohdolle tilannekuvaa ja tarvittaessa ennakkovaroitus sotilaallisista uhista sekä torjua vakoilua.

VALIOKUNNAN mukaan sen työmäärä on Venäjän Ukraina-hyökkäyksen aikana kasvanut, mutta toimeksiantojen, ratkaisujen tai edes lupapyyntöjen määriä valiokunta ei saa kertoa.

– Tarkat luvut paljastaisivat vihollisille liikaa Suomen kyvyistä, valiokuntaneuvos Sami Manninen kertoo.

Valiokunnan jäsenillä on poikkeuksellisen pitkä, 60 vuoden salassapitokielto käsitellyistä asioista.

Seuraavan eduskunnan valitsemalla uudella valiokunnalla on aikanaan uusia huolenaiheita.

– Valiokunnan eteen tulevat asiat ovat varmasti jatkossa ikävämpiä, Riikka Slunga-Poutsalo arvelee. Sota Ukrainassa jatkuu, eikä Kiinankaan kiinnostus Suomen salaisuuksiin vähene.

Supolla ja sotilastiedustelulla tulee olemaan enemmän yhteistoimintaa Naton vastaavien organisaatioiden kanssa. Laillisuusvalvojien on kiinnitettävä huomiota myös siihen, vaarantaako mahdollinen liittolaismaiden toiminta suomalaisten oikeuksia.

Samoin valiokunnan on tänä vuonna ratkaistava, miten tiedusteluvalvontatavaltuutetun toiminnan avoimuutta lisätään, tai millä tavalla työstä voidaan kertoa veronmaksajille nykyistä selkeämmin.

MENNEISYYTTÄKIN pitäisi osata hallita. Suojelupoliisi joutunee tekemään joko nykyiselle tai seuraavalle valiokunnalle tiliä parinkymmenen vuoden takaisesta toiminnastaan.

Sisäministeriö tutkii paraikaa, miten jotkut venäläiset oligarkit saivat vuosituhannen vaihteessa itselleen ja perheelleen Suomen kansalaisuuden jonojen ohi, Supon omista ohjeista huolimatta.

Selvitystyö on kesken, eikä Mika Kari kerro miten valiokunta on asiaa käsitellyt, jos on käsitellyt. Ajan tasalla he kuitenkin kuulemma ovat pysyneet.

– Ei ole ollut tarvetta pyytää lisää tietoa, Kari kuittaa.

Valiokunnan tehtäviin ei ehkä kuulu ottaa kantaa Suomen tiedustelun tehokkuuteen tai tuloksellisuuteen. Se valvoo toiminnan asianmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä laillisuuden ja kansalaisten oikeuksien turvaamista.

Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, meillä Supo ei ole tehnyt näyttäviä julkisia venäläisagenttien pidätyksiä. Supo on selittänyt toiminnan eroa sillä, että meillä vakoiluyritykset pyritään pysäyttämään niin aikaisessa vaiheessa, ettei vahinkoa ehdi tapahtua.

Mika Karin mukaan valiokunta ei ole toistaiseksi kyseenalaistanut selitystä.

– Tämä ennaltaehkäisy on ollut meillä yleisenä toimintamallina ja sitä on pidetty perusteltuna, Kari sanoo.