Käsitteellä solidaarisuus voidaan hyvin kuvata virkaanastujaisia, sillä tilaisuus on symboloinut perinteisesti yhtenäisyyttä ja yhteistyötä. Valta on vaihtunut hallitusti ja rauhanomaisesti hallinnolta toiselle, Yhdysvaltain presidenttien virkaanastujaiset ovat olleet seremonia, jota koko maailma on ihaillut ja pitänyt esikuvana vuosikymmenten ajan.

Viime perjantaina tuon esikuvan julkisivu mureni ja tilaisuus edusti yhtenäisyyttä lähinnä retoriikan tasolla. Paikalla toki oli liittovaltion keskeiset poliittiset toimijat ja vaikuttajat, mutta suuri joukko, lähinnä demokraattien kongressiedustajia, boikotoi juhlallisuuksia. He, jotka olivat saapuneet paikalle pitivät yllään kauniisti sanottuna väkinäistä hymyä.

Uuden presidentin “Amerikka ensin” – linja julistaa solidaarisuutta vain Amerikalle ja amerikkalaisille. Kuten presidentti sanoi, “kansakunta on olemassa palvellakseen kansalaisia.” Presidentin mielestä Yhdysvallat on liian pitkään rikastuttanut panostuksillaan vieraiden maiden kansalaisia, hyläten ne ihmiset joille hänen vaalivoittonsa antoi äänen. Valta on nyt palautettu takaisin kansalle.

Kansa ei kuitenkaan ole yhtenäisenä ottamassa vastaan valtaa. Yhdysvallat on tällä hetkellä jakautuneempi kuin koskaan aikaisemmin sitten sisällissodan. Poliitikkojen ja puolueiden loittonemisesta 1990-luvulla alkanut kahtiajako on nyt jakanut myös suuren osan tavallisista amerikkalaisista konservatiiveihin ja liberaaleihin.

Vallanvaihdoissa Clintonilta Bushille ja Bushilta Obamalle tuo kahtiajako on pahentunut. Toisella vuosituhannella virkaanastujaisista on tullut ristiriitojen, ei yhtenäisyyden symboli. Tässä suhteessa uuden presidentin puheessaan esittämä visio “kun Amerikka on yhtenäinen, Amerikka on pysäyttämätön,” ei edusta poliittista realismia.

Yhdysvaltain rajojen ulkopuolelle solidaarisuus ei tule enää olemaan ilmaista. “Etsimme ystävyyttä ja hyvää tahtoa maailman kansakuntien kanssa – mutta teemme sen ymmärtäen, että jokaisen kansakunnan oikeutena on asettaa omat intressit etusijalle.” Kansallinen turvallisuus on muodostanut Yhdysvaltain ulkopolitiikan ytimen, mutta sitä on vahvistettu sitoutumalla puolustamaan liittolaisia ilman ehtoja. Nyt tuo ulkopolitiikan kulmakivi on murrettu maailman suurimpien asevoimien uuden ylipäällikön toimesta.

Mikäli Yhdysvaltain ja amerikkalaisten etu sitä vaatii, liittolaiset ollaan valmiita hylkäämään, elleivät he maksa konkreettisesti suojelustaan. Suojelu voi tulla kalliiksi, sillä Yhdysvaltain uuden ulkopoliittisen linjana mukana tulee myös protektionistinen kauppapolitiikkaa. Yhdysvaltain ryhtyessä muodostamaan suojamuureja taloudelleen ja työllisyydelleen, ei monelle maalle ole merkitystä ovatko he Yhdysvaltain liittolaisia vai vihollisia.

Mutta kaikesta huolimatta valta on vaihtunut ja Yhdysvalloilla on uusi presidentti. Hänen myötänsä on jo alkanut uuden solidaarisuuden toteuttaminen Valkoisen talon toimesta presidentin allekirjoitettua ensimmäisenä virkatyönään määräyksen Barack Obaman terveydenhuoltouudistuksen kumoamiseksi.

Tämän jälkeen on tulossa useita sosiaaliturvaan, terveydenhoitoon ja julkiseen koulutukseen liittyviä uudistuksia, jotka tulevat entisestään heikentämään erityisesti vähemmistöjen asemaa Yhdysvalloissa. Kuten presidentti julisti perjantaina amerikkalaisille “Äänenne, toiveenne ja unelmanne, määrittelevät Amerikan kohtalon.” Hänen johdollaan Amerikasta tehdään jälleen suuri. Mutta kysymys kuuluukin: keiden kustannuksella?