– Minä en oikein usko tähän. Minä en millään pysty uskomaan tähän, Heinäluoma sanoi hänen ja meppi Maria Guzeninan (sd.) kanssa järjestämässään Talviseminaarissa Helsingissä eilen.

Hän pitää Trumpin valintaa järisyttävänä.

– Tulee erittäin kovaa politiikkaa.

– Eurooppa on semmoinen vähän sivupöytä minun havaintojeni mukaan, Heinäluoma totesi seminaarissa.

Heinäluoman mukaan Euroopan reaktiossa Trumpin valintaan huolestuttaa, että ilmassa on aika paljon ajatusta, kuka ehtii ensin soittamaan Trumpille tai käymään USA:ssa. Sen sijaan EU-maiden olisi hyvä etsiä yhteistä ajatusta, miten vastataan ja tiivistetään yhteistyötä. Heinäluoma näkee riskin, että Euroopan ääni pirstoutuu eikä pystytä vaikuttamaan USA:han.

Tosin nimenomaan EU-parlamentissa on Heinäluoman mukaan sellaistakin henkeä pro-Eurooppa ryhmissä, että pitää toimia yhdessä.

MARIA Guzenina luonnehti Demokraatille seminaarin jälkeen, että Yhdysvaltojen tilanne aiheuttaa epävarmuutta ja ennakoimattomuutta.

Hän näkee, että Trumpin henkilövalinnat kielivät jo nyt sitä, että tuleva presidentti haluaa tehdä jotakin sellaista, mitä yksikään Yhdysvaltain johtaja ei ole aiemmin tehnyt.

– Eli hän haluaa ravistella ravinteita perusteellisesti.

Se, että Trump vastaa kannattajakunnalleen ja legitimoi valta-asemansa tarkoittaa Guzeninan arvion mukaan sisäpoliittista maanjäristystä.

Lisäksi, kun Eurooppa on aina katsonut Yhdysvaltoja kumppaninaan niin kaupassa kuin turvallisuudessa, tällä hetkellä kukaan ei tiedä varmuudella, pitävätkö vanhat sopimukset. Voidaanko luottaa siihen, että Euroopalla on jatkossakin kumppani, joka kykenee keskustelemaan sen kanssa laajasti.

– Vai katsooko hän niin, että ne ovat ne kahdenkeskiset diilit, joita tehdään eri maiden kesken. Tämähän on hajota ja hallitse -politiikkaa. Silloin eri maat alkavat hakea omia asemiaan, Guzenina pohtii ja huomauttaa, että jo nyt Euroopan sisällä on hajaannusta.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…

SDP:n europarlamentaarikko Maria Guzenina.

Euroopassa painopiste on siirtynyt poliittisesti oikealle.

– Ja kun EPP Euroopan parlamentin suurimpana puolueena on myöskin kallistumassa sinne oikealle, niin tämähän on aivan paras kenttä Trumpille luoda aivan uudenlainen tapa katsoa Eurooppaa. Silloin sieltä poimitaan maa kerrallaan, ne, jotka ovat Trumpin silmissä suotuisia. Siinä asetetaan sitten Euroopan sisällä maat vastakkain, Guzenina toteaa kantaen huolta tilanteesta.

Talviseminaarissa puhuivat myös diplomaatti ja virkamies Markku Keinänen ja toimittaja Salla Jantunen.

HEINÄLUOMA oli seminaaripuheessaan poikkeuksellisen suorasanainen ja nosti esiin maailman tilannetta pohtiessaan myös kolmannen maailmansodan mahdollisuuden. Tästä eivät ole suomalaiset poliitikot juuri julkisesti puhuneet.

– Tämähän on sellaista, että ei tätä olisi voinut kuvitella edes viisi vuotta sitten puhumattakaan hiukan aikaisemmin. Ihan käsittämätöntä. Meillä on Euroopassa sota, Lähi-idässä hyvin lähellä, että ollaan avoimessa sodassa ja sitten Yhdysvaltain politiikan käänteet luovat aika turvattoman olon, Heinäluoma totesi.

– Maailmassa yhä useammin puhutaan siitä, että alkaa olemaan monenlaista tutkijaa, jotka puhuvat uuden maailmansodan mahdollisuudesta. Se on pysäyttävää. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, silloin jo tuli mieleen, että onko niin, ettei toisesta maailmansodasta ole opittu mitään. Tähän saakka se on rajoitettuna kuitenkin, se ei ole sieltä levinnyt muualle, mutta koko ajan tulee yhä enemmän epäilyksiä, että voi olla, että lähtee palo leviämään. Euroopan tämä kaikki tietysti haastaa suuressa määrin ja EU-päätöksenteon. EU:ta tarvittaisiin nyt enemmän kuin koskaan vaikuttamaan koko maailmaan ja huolehtimaan myös omista asioistamme. Täytyy varautua siihen, että Euroopan ulkopuolista auttamista on vähemmän ja se, miten itse pärjäämme on yhä tärkeämpää, Heinäluoma pohdiskeli.

DEMOKRAATTI kysyi Heinäluomalta seminaaripuheenvuorojen jälkeen, miksi hän halusi nostaa maailmansodan uhkan esiin.

– Siksi, että yhä enemmän tulee sitä viestiä, että maailma on aidosti sekaisin. Isojen valtioiden väliset jännitteet kasvavat koko ajan, puhun erityisesti Kiinan ja Yhdysvaltain välisestä jännitteestä. Yhä useammin amerikkalaisilta kuulee, että he valmistautuvat sotaan Kiinan kanssa. Vuosilukuja esiintyy yhä useammin, joku puhuu vuodesta 2027, joku puhuu sen jälkeisistä vuosista. Se on huolestuttava merkki ja siltä ei voi sulkea silmiään. Se on vastenmielistä. Se tuntuu kauhealta. Se on kauheata, mutta sitten samaan aikaan me joudumme ottamaan semmoisenkin vaihtoehtoehdon huomioon, että maailma menee todella huonoon suuntaan, Heinäluoma vastaa.

Heinäluoman mukaan pitää miettiä, miten toimimme viisaasti.

– Silloin se tarkoittaa tietysti sitä, että pitää varautua myös niihin huonompiin vaihtoehtoihin, että turvallisuus koko maailman mittakaavassa voi heikentyä myös dramaattisesti, ikävä kyllä.

Tiedetään, että puheella sodasta voi olla myös kehitystä edistävä ikävä vaikutus. Esimerkiksi median kirjoittelulla on nähty olevan vaikutuksensa sotien syntymiseen. Tästä huolimatta Heinäluoma nosti asiat esiin.

– Jokainen ratkaisee kohdaltansa, miten lausuu. Minä ajattelen niin, että tiedostamalla vaara, sitä vastaan voidaan toimia. Jos nähdään riskit, sitten osataan miettiä, miten epätoivottu, hirveä kehityssuunta estetään, Heinäluoma perustelee.

– Jos sitä vaaraa ei ollenkaan noteerata eikä sitä lausuta, sitten voi olla, että on vähemmän edellytyksiä myöskään väistää. Joten ajattelen niin, että on se parempi sanoa ääneen silloin kun huomaa, että yhä useammin tämä pohdinta tulee eri puolilta vastaan.

Nyt onkin Heinäluoman mukaan pidettävä huolta siitä, että Euroopassa rakentavat voimat voittavat. Euroopassa täytyy olla kyky yhteistyöhön, yhteiseen kannanmuodostukseen ja kyky vaikuttaa sekä Yhdysvaltoihin että Kiinaan.

Nyt katse on Venäjästä johtuen Ukrainan sodasta.

– Samaan aikaan täytyy kyllä ryhtyä katsomaan Aasiaan ja myös Kiinan suuntaan. Sitä tämä oma puheenvuoroni tarkoittaa, että pitää olla tutkaimet, aistimet auki ja noteerata vaaran merkit. Vaaran merkkejähän nyt näkyy, Heinäluoma toteaa.

MARIA Guzenina on europarlamentin USA-maaryhmädelegaation täysjäsen. Ryhmään oli europarlamentissa valtava tunku, joten Guzenina on hyvin tyytyväinen tultuaan valituksi. Hän pitää delegaatiota tärkeänä, sillä USA:n sisäpolitiikka pitkälti määrittelee myös eurooppalaista turvallisuutta.

Guzenina toteaa Demokraatille, että Eurooppa on aloittanut painopisteen siirtämisen puolustuspolitiikkaan ja panostamiseen puolustukseen.

– Missä menee se raja, että ei mennä jo liian paljon puolustuspoliittisen turvallisuusretoriikan myötä varusteluun ja unohdetaan se, mikä on ihmisten tarve, jotka kuitenkin elävät sitä omaa arkeaan kaikissa Euroopan maissa, Guzenina puntaroi.

Sodan uhkasta keskusteltaessa hän haluaa painottaa, että puolustusinvestoinneista huolenpito on tärkeää, mutta ihmisten arkista elämä ei saa unohtaa. Jos se jää huonolle hoidolle, syntyy uudenlaisia turvallisuusuhkia, jotka nousevat Euroopan rajojen sisältä.

– Silloin kansallisvaltiot ovat ongelmissa. Ja kun kansallisvaltiot alkavat olla ongelmissa omien kansallisvaltiorajojensa sisällä, silloin Euroopan rajat alkavat natisemaan, koska kansallisvaltiot eivät enää pysty kilpailykyvyn heikentyessä ja ihmisten pahoinvoinnin lisääntyessä panostamaan yhteiseen puolustukseen. Eli pitkälle kehityksellä se tulisi johtamaan todella huonoon. Sen takia pitää löytää tasapaino puolustusmenojen mutta myös samaan aikaan sosiaalisen ulottuvuuden hoitamisen välillä, Guzenina sanoo.

PRESIDENTTI Sauli Niinistö ojensi viime kuun lopussa raporttinsa unionin siviili- ja puolustusvalmiuden vahvistamisesta komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenille Brysselissä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.

Toissapäivänä Niinistö vieraili EU-parlamentin täysistunnossa ja esitteli raporttiaan parlamentille.

Heinäluoma sanoi Talviseminaarissa raportin saaneen parlamentissa aika hyvän vastaanoton. Hän totesi jopa vähän ihmetelleensä, miten yllättävän moni oli ymmärtänyt suomalaisen maltillisen, varovaisen tavan lähestyä asioita sekä puheet varautumisesta.

Heinäluoma kertoi olleensa ennen EU-vaaleja täysin varma siitä, että tällä kaudella tehdään merkittäviä ratkaisuja yhteisessä puolustuksessa. Se, mitä on nähty aikaisemmalla Trumpin kaudella ja Venäjän toiminta Ukrainassa pakottaisi Euroopan puolustuksessa paljon tiiviimpään keskinäiseen yhteistyöhön.

– Minä olen suuresti yllättynyt, että nyt minä en näe mitään semmoista merkkiä. Ei myöskään Niinistön raportissa. Se oli tosi varovainen. Se ei oikeastaan puolustusyhteistyössä mennyt juurikaan eteenpäin, Heinäluoma näki.

Sen Niinistö nosti Heinäluoman mukaan perustellusti esiin sen, mitä meppi on itsekin liputtanut, eli olisi aika käydä läpi EU:n solidaarisuuslauseketta ja sitä, mitä se tarkoittaa.

EU:n uuden puolustuskomissaarin ensimmäisiä tehtäviä pitäisi Heinäluoman mukaan olla solidaarisuuslausekkeen avaaminen. Jäsenmaiden kanssa pitäisi käydä läpi, mitä se tarkoittaa, jotta ei olla tyhjän päällä, jos jotain tapahtuu.

Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen artiklassa 42.7 eli solidaarisuuslausekkeessa todetaan, että jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin.

HEINÄLUOMA sanoo Demokraatille, että hänen mielestään Niinistön varovaisessa raportissa ei katsottu pidemmälle tulevaisuuteen vaan tähän päivään.

– Uskon, että Niinistön esityksille on hyvät perusteet. Se on se, että parempi pyy pivossa kuin tusina oksalla. Kun näin on, nyt on arvokasta, jos voidaan näissä muutamissa käytännön asioissa, joita hän ehdottaa, saada edistystä. Se ei poista sitten sitä, että se isompi kysymys on sekin keskustelun väärti eli pitäisikö Euroopassa ryhtyä puhumaan myös yhteisen puolustuksen tarpeesta. Itse kuulun niihin, jotka ovat sillä kannalla, että Nato-jäsenyys ei poista eurooppalaisten maiden keskinäisen yhteistyön tarvetta eikä poista sitä, että resurssien käytön kannalta yhdessä toimittaessa päästäisiin halvemmalla.

Heinäluoma toteaa, että mikäli jokainen rakentaa samat valmiudet, se on moninkertaisesti kalliimpaa kuin se että voitaisiin jossain määrin nojata yhteisiin valmiuksiin.

– Näin ollen kyllä yhteisen puolustuksen keskustelun tarve säilyy Niinistön raportin jälkeen. Mutta Niinistön raportissa on hyvä ohjelma lähimmälle kahdelle kolmelle vuodelle. Mitä tapahtuu sitten tämän parlamenttikauden lopussa, tämän tulevan komission loppukaudella tai sitten seuraavalla kaudella vuoden 2029 jälkeen, siihen pitäisi valmistua.

HEINÄLUOMA kertoo kiinnittäneensä huomiota siihen, että entinen pääministeri ja entinen keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen nosti EU-puolustuksen esille omassa kirjassaan tänä vuonna.

– Siinä on tosi pitkä matka siihen ajatteluun, josta hän lähti liikkeelle tullessaan pääministeriksi 2003. Matka on dramaattinen hänen osaltaan. Se vain kertoo, että kun tulee vastaan ongelmia, joudutaan pohtimaan miten niitä hanteerataan ja aika monesti me päädymme siihen, että ilman keskinäistä yhteistyötä, tiiviimpää yhteistyötä me olemme lastuja laineilla.

Heinäluoman mielestä Vanhasen puolustusta koskeva puheenvuoro on jäänyt Suomessa liian vähälle huomiolle.

– Se oli merkittävä kannanotto keskustalaiselta poliitikolta, jonka lähtökohdat ovat olleet hyvin kansallisia, jopa impivaaralaisia. Jos katsoo Vanhasen haastattelun kesäkuussa 2003, kun hän tuli pääministeriksi, hänhän tuli vielä hyvin impivaaralaisesta Suomesta – me olemme täällä omassa lintukodossamme, älköön paha eurooppalainen maailma tulko häiritsemään meidän päivämenojamme. Mutta kokemuksen kautta me itse kukin törmäämme siihen, että kansalliset resurssit ja kyvykkyydet eivät riitä. On parempi katsoa, voidaanko yhdessä tekemällä saada enemmän aikaan.

“EU:n mahdollisuus siirtyä yhteiseen puolustukseen on peruskirjassa, ja se on Suomen kannalta hyvä muotoilu”, Vanhanen toteaa muun muassa tuoreessa kirjassaan Kriisien keskellä (Otava, 2024).

Euroopan rajalla Suomen tilanne on Heinäluoman mukaan Suomen kannalta selkeä.

– Me joudumme joka tapauksessa käyttämään puolustukseen erittäin paljon. Ne, jotka ovat kauempana EU:n itärajasta voivat halutessaan pärjätä vähemmällä, toimia vähän vapaamatkustajana, mutta kuitenkin EU:n yhteisen puolustuksen hoitaminen, on se jäsenmaiden yhteenlaskettua puolustusta tai jotain muuta, on koko unionin suojaamista. Tällöin ehkä suomalaisten pitäisi herätä siihen, me voimme oikeutetusti kysyä, teemmekö me nyt jotain semmoista, jossa käytämme aika paljon resursseja ja voimavaroja, jolla hoidetaan yhteistä asiaa puhtaasti suomalaisten piikkiin. Meidän pitäisi ihan oman etumme kannalta herätellä EU:n sisällä kysymystä, että puolustuksessa tehdään enemmän yhdessä ja jaetaan myös siihen liittyviä kustannuksia yhdessä.